Bisnesantropologi: Miksi HS Visiota vihataan?
Monen mielestä uudelta talousmedialta puuttuu visio. Voisiko kuitenkin olla niin, että sen visio on jopa loukkaavan terävä?
Helsingin Sanomat lanseerasi alkuvuodesta uuden talousmedian. Nykymaailmassa mitään merkittävää uutta ei tietenkään oteta pelkästään avosylin vastaan. Silti HS Vision kirvoittama suoranainen inho hämmentää. On vaikea löytää ystäväpiiristä ihmistä, jolla olisi siitä hyvää sanottavaa.
HS Vision kohderyhmä on poikkeuksellisen selkeä. Lehden jutuissa huomattavan paljon ääntä käyttävät esimerkiksi kasvuyrittäjät ja huippujohtajat, miljardiyritysten rakentajat ja muunlaiset epätavallisiin suorituksiin kykenevät. Lehti näyttää tavoittelevan sellaisten ihmisten huomiota, joille on tärkeää menestys melko kapeasti määriteltynä. Ja tässä Visio tulee sohaisseeksi ihmiselämän tragediaa.
Aikuinen elämä vaikuttaa kamppailulta muiden määrittämää menestyksen mittaa vastaan. Puolet olemassaolostamme omaksumme kulttuurimme uskomuksia siitä, mikä on hyvää ja arvokasta. Toinen puoli elämästämme kuluu yritykseen päästä tästä vankilasta vapaaksi. Moni meistä kuolee koskaan oppimatta uudelleen arvostamaan omaa itseään kerran sen taidon hukattuaan.
En tunne kuuluvani täysin Vision kohderyhmään, ja se loukkaa herkkää egoani.
Onko mikään ihme, että jopa kokonainen maailmanuskonto, buddhalaisuus, on perustettu ajatukselle siitä, että meidän pitäisi päästä irti haluamisesta?
”Ai Bill Gates pelastaa maailman! Eikö Hesarilla todella ole parempaa visiota ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle?” Näin virkkoi tuttavani HS Visiossa julkaistusta miljardöörin haastattelusta.
Gatesilla jos kenellä kuitenkin on terävä visio. Microsoftin perustaja on käyttänyt jo miljardeja omaa rahaansa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Juuri siksi en tavallisena biojätteen kierrättäjänä kykene samaistumaan häneen tai muihin supervisionääreihin.
En tunne kuuluvani täysin Vision kohderyhmään, ja se loukkaa herkkää egoani. Niin kipeästi minulla on vielä 44-vuotiaana kesken pyrkimykseni saada määritellä oma menestykseni.
Jos nimittäin saisin valita täydellisen onnellisuuden tai satumaisen rikkauden välillä, rehellisesti sanottuna pelkään, että valitsisin sittenkin rikkauden. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bisnesantropologi: Kirsi Piha on vasemmistolainen, sehän on päivänselvä fakta − pelko voi ajaa poliitikon uskomaan mitä vaan
PuheenvuorotEn kadehdi ammattipoliitikon tehtävää. Siinä menestyäkseen täytyy pelata niin kovilla panoksilla, että pelko epäonnistumisesta voi sumentaa arviointikyvyn.
