Bisnesantropologi: Haluatko kertoa, kuka tässä yhteiskunnassa loisii? Teet itsestäsi helposti idiootin
On vaikea ymmärtää talouden toimintaa ja yksilöiden motiiveja. Siksi loissyytökset osuvat useimmiten pahasti harhaan.
Poliittinen keskustelu nosti jälleen pinnalle loisimisen. Termi on agraarista alkuperää ja viittaa maaseudun tilattomaan ja talottomaan tilapäistyövoimaan. Onkin luonnollista, että sitä viljellään eniten keskusta-oikeistolaisessa puheenparressa. Viljeleminen ja parsi ovat tietty nekin maaseudun sanastoa. Kielessämme on ylipäänsä vaikea päästä kauaksi maalta.
Etymologisesti loisiminen on johdos sanavartalosta luo-. Se viittaa henkilöön, joka asuu toisen luona. Maaseudun loiset saivat ohkaisen ylläpitonsa yleensä vastikkeena työstä mutta, toisin kuin esimerkiksi piiat ja rengit, ilman varsinaista työnantaja-työntekijäsuhdetta. He olivat eräänlaisia oman aikansa Wolt-kuskeja.
Nykysuomessa loinen-termillä on huomattavasti julmempi merkityssisältö: sillä tarkoitetaan henkilöä, joka mahdollisuuksistaan huolimatta kieltäytyy kontribuoimasta yhteiseen hyvään mutta nauttii silti sen suomia, muiden maksamia etuja. Juuri siitä syystä loiseksi syyttäminen useimmiten osuu harhaan ja paljastaa ennemmin syyttäjän tietämättömyyden kuin syytetyn häpeän. Tunnemme ja osaamme arvostaa toistemme lähtökohtia kehnosti.
Vasemmistoliiton kansanedustaja luonnehti Twitterin loiskeskustelussa pääomasijoittajia pahimmin työtä kaihtaviksi.
Ärsytettynä vasemmistokin käyttää loinen-ilmausta, eikä ilmaisun osumatarkkuus ole silloinkaan häävi. Vasemmistoliiton kansanedustaja luonnehti Twitterin loiskeskustelussa pääomasijoittajia pahimmin työtä kaihtaviksi. Pääomasijoittajien ammattikunta on kuitenkin viikkotyötunneilla mitattuna yksi eniten työtä tekeviä. Eikä heidän loisnimittelyään oikeuta myöskään yleishyödyttömyys – onhan heidän salkuissaan sijoitettuna valtavat määrät meidän tavallisten palkansaajien eläkevarantoja. Sijoittajien aktiivisuus pitää myös talouden pyöriä liikkeellä.
Taloudellisten vaikutusverkkojen monimutkaisuus on valtava. Mutta asioiden vaikutussuhteiden verkosto koko loistossaan on suorastaan hämmentävä.
Ajatellaan vaikka isokyröläisen Matti Pohdon (1817-1857) elämää ja tekoja. Tämä toisen polven loinen asui ilmaiseksi Penttalan talossa, milloin ei kulkenut jalan maanteitä vieraissa tuvissa nukkuen ja intohimoisesti kirjoja keräten. Pohto keräsi lyhyen elämänsä aikana 5000 niteen kokoelman vanhaa suomalaista kirjallisuutta. Turun palo 4. syyskuuta 1827 tuhosi silloisen kansalliskirjastomme aarteineen. Ilman Pohdon yliopistolle lahjoittamaa kokoelmaa iso osa suomalaisista varhaisista kirjoista olisi kadonnut lopullisesti.
Melko hyvin yhdeltä loiselta. Kuka tahansa omasta mielestään ”nettoveronmaksaja” voi yrittää panna paremmaksi.
Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bisnesantropologi: Kaikista maailman ihmisistä miksi juuri Björn Wahlroosin mielipiteet kiinnostavat meitä?
PuheenvuorotTalouspuheen dominanssi ja fetissimme miljoonien ansaitsemiseen jättävät alleen tärkeitä, ratkaisemattomia ongelmia.