null Bisnesantropologi: Elokapinan viesti on oikea, mutta se tulee monille meistä vääriltä ihmisiltä

Bisnesantropologi: Elokapinan viesti on oikea, mutta se tulee monille meistä vääriltä ihmisiltä

Tänään alkava mielenilmaus on suunniteltu kymmenpäiväiseksi, ja sen näyttämöksi on tarkoituksella valittu Mannerheimintie. Jo tieto tästä riittää provosoitumiseeni.

En pidä aktivisteista ihmistyyppinä. Se johtuu ennakkoluuloistani, ja ennakkoluuloni pohjaavat tulkintaani elämänkokemuksistani. Kokemusteni mukaan aktivisteissa on kiistatta suhteessa paljon sellaisia, jotka saavat suurinta tyydytystä konflikteista ja mahdollisuudesta suoranaiseen tappeluun. Elokapinakin on mielestäni viritetty siten, että jonkinlainen yhteenotto on lähes välttämätön.

Tämäkös harmittaa minua, sillä Elokapinan viesti on mielestäni oikeassa. Ensinnäkin Suomessa on kaikki syy julistaa ilmastohätätila. Tämä systeemi nyt vaan on kulkemassa päin helvettiä. Toiseksi ei ole lainkaan selvää, että globaalissa pelissä edelläkävijät häviäisivät, vaikka niin halutaan debatin toisella puolella uskoa.

Talouskeskustelussa Suomen ilmastopolitiikkaan viitataan usein niin sanotun vangin dilemman kautta. Se lienee peliteorian malleista tunnetuin ja viittaa tilanteeseen, jossa itsekkyytensä vuoksi osapuolet eivät kykene ratkaisemaan kinkkistä tilannetta yhdessä vaan vääjäämättä kaikki päätyvät optimoimaan omaa etuaan ja häviämään yhdessä. Rakastamme tällaisia yksinkertaistuksia siitä syystä, että ne auttavat meitä puolustamaan ennakkoon valittua mielipidettämme myös tilanteessa, jossa hyvin perusteltu mielipiteen muodostus on äärimmäisen vaikeaa.

Nelikymppisen ”bisnesmiehen” elämänkokemuksella voisin opettaa heille, että en ole koskaan nähnyt panikoivan ihmisen tekevän hyviä päätöksiä.

Aivan kuten uni armahtaa väsyneen, peliteoria kertoo ajattelemaan uupuneelle, ettei Suomi voi tiukalla ilmastopolitiikalla muuta kuin hävitä.

Moni debatti, joka käydään lähellä omaa identiteettiämme, muistuttaa kahta rinnakkaista suljettua kehää. Kaikki argumentit minkä tahansa kannan puolustamiseksi ovat ennakkoon valittavissa, ja kyse on siitä, kuka huutaa argumenttinsa rumiten. Jari Sarasvuo on joskus viitannut tämänkaltaisiin prosesseihin oikosulkuna: virtaa kuluu valtavasti mutta mikään ei liiku.

No niin, nyt kun Sarasvuo on mainittu, osa lukijoista saa lopullisen syyn torjua tekstini. Juuri näin nämä suljetut kehät toimivat. Moikka!

Nuorten ilmastolakkolaisten kyltti pari vuotta sitten kysyi huutaen: ”Miksi ette panikoi!” Nelikymppisen ”bisnesmiehen” elämänkokemuksella voisin opettaa heille, että en ole koskaan nähnyt panikoivan ihmisen tekevän hyviä päätöksiä. Mutta mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että suuri joukko kaltaisiani viettää seuraavat päivät moraalipaniikissa, jonka voi ainoastaan laukaista nuoria kadulta väkisin kantava virkavalta?

Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi