Bisnesantropologi: Lattea puhe etuoikeuksista ei tunnista ihmisenä elämisen tuskaa
Maailma on alkanut pelätä jälleen uutta pörssiromahdusta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, itse pelko saattaa olla rikkaalle kuolemaksi.
Raamatun Saarnaajan kirjassa on yksi varhaisimpia tunnettuja ohjeita sijoitusten hajauttamisesta: ”Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle – ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä tapahtuu.”
Kirjan kertojahahmo sijoittaa ulkomaankauppaan varustamalla laivoja. Ennen ajanlaskun alkua harva asia oli epävarmempaa kuin kauppalaivan selviäminen kotisatamaan. Riskisistä sijoituksista saattoi kuitenkin selvitä ulos rikkaampana, jos osti pieniä osuuksia useista laivoista. Sama periaate on sijoittamisen kulmakiviä edelleen.
Joskus kuitenkin kaikki riskit realisoituvat. Saarnaaja kuvaa tällaisia aikalaiskohtaloita – sitä, miten joskus rikaskin menettää kaiken ja painuu manan majoille mieli murjottuna: ”Minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi.”
Maailma on jälleen alkanut pelätä uutta pörssiromahdusta. Tai maailman varakkaat ja sijoittava keskiluokka. Köyhä kansa ei osaa pelätä; sillä riittää muita murheita. Toki historia on osoittanut, että jokainen uusi notkahdus kurittaa kaikkein eniten niitä, joilla ei muka ollut enää menetettävää. Ja että kaikkein rikkaimpien käy lopulta hyvin. Aina.
Silti tuore pörssikurimuksen uhka saa juuri varakkaat levottomiksi. Kunnon romahduksen tuholta ei välttämättä suojaa edes sijoitusten hajauttaminen. Saarnaaja maalaakin lohduttoman kuvan rikkaasta, joka yltäkylläisyydessä eläessäänkin neuroottisesti pelkää omaisuutensa menettämistä.
Liioittelenko kenties rikkaan kärsimystä?
Mitä mahtoi miettiä maatessaan jäisillä junanraiteilla hän, jota nykyeetos kutsuisi äärimmäisen etuoikeutetuksi?
Tammikuussa 2009 saksalainen Adolf Merckle ajoi autonsa radan varteen. 74-vuotiaan teollisuusmogulin vaimolleen jättämä itsemurhaviesti oli lyhyt: ”Olen pahoillani.” Kuukausia aiemmin Merckle oli hävinnyt puoli miljardia euroa rohkeassa uhkapelissä Volkswagenin osakkeella. Häviön jälkeenkin Mercklelle jäi edelleen 6 miljardin omaisuus. Silti menetyksen häpeä mursi hänen mielensä.
Mitä mahtoi miettiä maatessaan jäisillä junanraiteilla hän, jota nykyeetos kutsuisi äärimmäisen etuoikeutetuksi? Haistoiko hän siinä kostean maan ja tunsiko sen tuoksun samaksi kuin lapsuuden huolettomissa piiloleikeissä? Oliko hän mielestään jo matkalla vapahdukseen vai yhä syvenevään helvettiin?
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että rikkaus ei tee onnelliseksi. Mutta jos joku keksisi järjestää tästä ihmiskokeen, miksi olisin silti heti valmis vapaaehtoiseksi?
Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bisnesantropologi: Jos joka hetki valitsemme ennemmin työmme kuin läheisemme, rakastammeko oikeasti lähimpiämme työtä enemmän?
PuheenvuorotOn karua laskea auki, mitä yhdellä työuralla voi saavuttaa ja mitä se meille pahimmillaan maksaa.