null Bisnesantropologi: Kuorma-auton rinnalla ihmiselämä on edelleen halpa

Bisnesantropologi: Kuorma-auton rinnalla ihmiselämä on edelleen halpa

Lainsäädäntö toimii kuin pörssi, jossa määritetään jatkuvasti erilaisten ihmishenkien arvo.

Kääntyvä kuorma-auto tappoi lapsen Espoossa. Tapaus muistutti kauhun hetkistä oman esikoiseni ensimmäisellä kouluviikolla vuonna 2015. Ensin oli vain tieto, että lapsi oli jäänyt kuorma-auton alle suojatiellä koulun iltapäiväkerhon vieressä. Pian uutinen tarkentui: jonkun toisen lapsi oli kuollut. Edelleen itkettää, kun mietin sitä pientä perhettä, joka menetti ainoan lapsensa kuljetusalan välinpitämättömyydelle.

Espoon tapauksen käsittelystä olemme jälleen kerran kuulleet, että kuorma-autossa on ”iso kuollut kulma” (miten osuva nimi!). Tiesimme sen toki jo. Satumme tietämään myös, että maailma on täynnä halpaa kamerateknologiaa, jolla tuon kulman saisi katettua.

”Tekisi se omastakin olosta helpomman. Mutta työnantaja ei sitä koskaan vapaaehtoisesti hanki. Kaikesta säästetään.” Näin kuvaili toimialan ratkaisuhalua raskaan auton kuljettaja, jonka yhytin lenkilläni sataman edestä parkkipaikalta.

Korona-aikana olemme joutuneet keskustelemaan siitä, minkä hintaiseksi täytyisi arvioida yksi ihmishenki. Kysymykseen sisältyy eräänlainen paradoksi: tietenkään ihmiselämällä ei ole rahamääräistä hintaa! Ja kuitenkin koko ajan me sitä määritämme useissa poliittisissa päätöksissämme.

Teillämme saa ajaa kymmenen tonnin painoisia koneita, joista ei näe kunnolla ulos.

Arvonmääritys on perusteissaan yksinkertaista, kertovat arvonmäärityksen asiantuntijat. Jos kysyt keneltä tahansa yrityskauppa-ammattilaiselta, mikä määrää minkä tahansa asian arvon, saat aina saman vastauksen: oikea arvo on korkein hinta, jonka joku suostuu maksamaan.

Keskustelun hiljaisuus kuorma-autojen turvallisuudesta kertoo, että juuri tässä asiassa emme vielä pidä ihmishengen arvoa kummoisena. Teillämme saa ajaa kymmenen tonnin painoisia koneita, joista ei näe kunnolla ulos. Ei kai näin voida jatkaa?

Argumentointiani voi kritisoida sentimentaaliseksi. Arvon määrittämisessä tunne on kuitenkin merkittävä komponentti: koska mitään objektiivista arvoa ei ole, hinta-arvion pitääkin perustua myös tunteeseen. Kuljetusalan kilpailukyvyn puolesta sen sijaan en ole valmis vuodattamaan yhtään kyyneltä. 


Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi