Kyyhkynen on kristillinen Pyhän Hengen symboli.
Kirjailija C. S. Lewis uskoi, että avautuminen ihmeille voi purkaa materialistisen maailmankuvan ”pahan lumouksen”
Kirjailija C. S. Lewis halusi herättää aikalaisensa maailmankuvasta, jossa luonnon ulkopuolella ei ole mitään. Apuna hän käytti kysymystä ihmeistä, kertoo tutkija Alister McGrath.
Ajatus tuonpuoleisesta on syrjäytetty älyllisestä elämästä. Ihmiset elävät maallistuneen kertomuksen lumoissa, jonka mukaan heidän kohtalonsa ja hyvänsä on yksin tässä maailmassa. Ajatukset tuonpuoleisista todellisuuksista ja tulevista maailmoista on leimattu harhakuvitelmiksi.
Näin ajatteli brittiläinen kirjailija ja kristitty ajattelija C. S. Lewis, jonka mielestä länsimaisen kulttuurin hallitseva maailmankuva oli ristiriidassa kristinuskon kanssa. Lewis kritisoi erityisesti naturalismia eli luonnontieteisiin nojaavaa ajattelutapaa, jonka mukaan todellisuus rajoittuu pelkästään aineelliseen maailmaan.
Tieteen ja uskonnon tutkimuksen emeritusprofessori Alister McGrath puhui kuulijoilleen Lewisin ajattelusta ja hänen vuonna 1947 ilmestyneestä teoksestaan Miracles (Ihmeet), kun hän vieraili Kansanlähetysopiston apologiafoorumissa huhtikuun lopussa. Maailmankuulu teologi tarjoili kuulijoilleen tuhdin annoksen tieteenfilosofiaa ja kuljetti heitä myöhäisantiikista viimeaikaiseen akateemiseen keskusteluun.
– Lewisin mukaan väite, ettei ihmeitä voi tapahtua, koska ne ovat ristiriidassa luonnonlakien kanssa, on epäpätevä. Hän vastaa siihen oivaltavalla materialistisen maailmankuvan kritiikillä.
Objektiivisen tarkkailijan näkökulmaa ihmeisiin ei C. S. Lewisin mukaan ole olemassa.
McGrathin mukaan Lewis puolustaa kristinuskon ”suurta ihmettä” eli Jumalan syntymistä ihmiseksi. Lewis ajatteli, että jos naturalismi on totta, tiedämme etukäteen, että ihmeet ovat mahdottomia: ”Mikään ei voi tulla luontoon ulkopuolelta, koska ulkopuolella ei ole mitään, mikä voisi tulla, vaan luonto on kaikki kaikessa.”
Lewisin mukaan Jumalan ihmiseksi tulemisesta seuraa se, että maailma on kristillisen käsityksen mukaan ”huokoinen” eli Jumalan läsnäolon ja toiminnan läpäisemä. Naturalistista maailmankuvaa Lewis piti älyllisesti ja eksistentiaalisesti riittämättömänä.
– Lewisin esittämät perustelut ovat merkittäviä ja luotettavia, ja monet nykyajan maalliset filosofit voisivat hyväksyä joitakin hänen keskeisistä ajatuksistaan, McGrath sanoo.
Alister McGrath kertoo itsekin kokeneensa jotakin, minkä hän tulkitsee ihmeeksi. (Kuva Ilkka Kontturi)
”Ihme” ei viittaa havaintoon, vaan sen tulkintaan
Kysymykseen ihmeistä ei voi C. S. Lewisin mukaan vastata vain vetoamalla kokemukseen, koska sana ”ihme” ei viittaa havaintoon vaan havainnon tulkintaan. Tulkintaa taas määrittää aina havainnoijan ajattelutapa tai näkemys.
”Se, mitä opimme kokemuksesta, riippuu siitä, millaisen filosofian tuomme kokemukseen”, Lewis kirjoitti.
Jos esimerkiksi olemme lukkiutuneet ajattelutapaan, joka sulkee pois ihmeellisen periaatteellisella tasolla, silloin ihmeitä ei tapahdu. Tällä tavalla Lewis pyrki osoittamaan, että naturalistinen maailmankuva yksinkertaisesti sulkee pois keskustelun ihmeistä.
– Tuollainen johtopäätös edellyttäisi objektiivisen tarkkailijan näkökulmaa ihmeisiin, mutta sellaista ei Lewisin mukaan ole olemassa, Alister McGrath sanoo.
C. S. Lewis purki luonnontieteisiin nojaavan materialismin taustaoletuksia muun muassa analysoimalla sitä, miten luonnontieteet käyttävät ajatusta luonnonlaeista kuvatessaan luonnon ilmiöitä.
Naturalistisen ajattelutavan mukaan usko ihmeisiin on mahdollista vain silloin, kun luonnonlakeja ei tunneta. Kun ihminen saa selville, miten maailma toimii, mikään siinä ei enää näytä erikoiselta. Tällainen ajatuskulku on Lewisin mukaan virheellinen, koska siinä oletetaan jo lähtökohtaisesti se, mikä pyritään todistamaan.
Murtautuiko Jumala luonnon järjestelmään?
Mistä puhumme, kun puhumme ihmeistä? Naturalistisen maailmankuvan antama vastaus nojaa Alister McGrathin mukaan valistusajan filosofien kuten David Humen esittämään määritelmään, jonka mukaan ihme on luonnonlakeja rikkova Jumalan teko.
Tuon ajan johtavat tiedemiehet uskoivat lähes poikkeuksetta kahteen asiaan: mekaanisesti toimivaan universumiin, jota hallitsivat muuttumattomat luonnonlait, ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka aika ajoin rikkoi säätämiään luonnonlakeja puuttumalla luonnon kulkuun.
Voidakseen olla vuorovaikutuksessa tällaisen suljetun järjestelmän kanssa ja saadakseen tiettyjä asioita tapahtumaan Jumalan piti siis puuttua asioihin ulkopuolelta joko murtautumalla järjestelmään tai häiritsemällä sitä.
Materialistinen maailmankuva tarkoittaa, että emme odota kohtaavamme ihmeitä.
C. S. Lewis puolestaan vastasi kysymykseen samalla tavalla kuin 400-luvulla vaikuttanut kirkkoisä Augustinus: puhe Jumalan puuttumisesta asioihin tai murtautumisesta luonnon järjestykseen on mieletöntä, koska hän ei ole luodun järjestyksen ulkopuolinen, vaan on jo läsnä maailmassa. Ihmeet olivat Augustinukselle ”jotakin outoa ja vaikeaa, joka ylittää jokaisen sitä ihmettelevän odotukset ja kyvyt”.
– Tällaiselta pohjalta Lewis ajatteli, että ihmeet tulisi nähdä Jumalan läsnäolon laajentumisena ja hänen toimintanaan luodun järjestyksen sisällä, ei sen vastakohtana, McGrath sanoo.
Näin voit avautua ihmeelliselle
Kuuluisassa saarnassaan, jonka C. S. Lewis piti toisen maailmansodan aikana vuonna 1941, hän haastoi kuulijoitaan heräämään ”maailmallisuuden pahasta lumouksesta, joka on ollut päällämme lähes sadan vuoden ajan”. Lewisin mielestä kristinuskon piti tarjota materialismin tilalle syvempi ja rikkaampi kuva todellisuudesta. Hän vastasi tähän tarpeeseen myös lapsille suunnatuilla Narnia-fantasiakirjoilla, jotka kertoivat hyvän ja pahan taistelusta taianomaisessa maailmassa.
Kirkko ja kaupunki kysyi Alister McGrathilta, voiko maallistuneessa kulttuurissa elävä ihminen tehdä jotain avautuakseen ihmeen mahdollisuudelle. Hänen mukaansa ensimmäinen askel on ymmärtää, että rajoitamme usein käsitystämme todellisuudesta omaksumamme maailmankuvan perusteella.
– Kuten C. S. Lewis huomauttaa, materialistinen maailmankuva tarkoittaa, että emme odota kohtaavamme ihmeitä. Meidän on hyvä ymmärtää, että ”luonnonlait” tulisi nähdä kuvauksina maailmasta, ei ohjeina siitä, mitä voi tapahtua ja mitä ei.
McGrath toteaa monien ihmisten kokevan asioita, jotka näyttävät tulevan tavallisen todellisuuden ulkopuolelta, kuten Jumalan läsnäolon kokemuksia tai luonnon kauneuden herättämää ihmettelyä.
– Vaikka useita näistä kokemuksista voidaan selittää tieteen avulla, moni pitää niitä erittäin merkityksellisinä, ja niillä on heille luonnollisen maailman rutiinitapahtumat ylittävä merkitys. Kokemukset näyttävät osoittavan johonkin merkitykselliseen, joka on niiden takana ja jää tieteen horisontin ulkopuolelle.
Myös McGrathin omassa elämässä on tapahtunut jotain, minkä hän tulkitsee ihmeeksi.
– Ajattelen usein, että kääntymykseni ateismista kristinuskoon oli pieni ihme, ja muistelen sitä usein.
Kristitty ajattelija ja kirjailija
Narnia-fantasiakirjojen kirjoittaja, kirjallisuuden tutkija ja maallikkoteologi C.S. Lewisia (1898–1963) pidetään yhtenä viime vuosisadan vaikuttavimmista kristillisen maailmankatsomuksen sanoittajista. Lewisille ei riittänyt sen osoittaminen, että kristinusko on totta. Hän halusi näyttää, että se on myös houkuttelevaa ja elämää muuttavaa.
Lewisin tekstit puhuttelevat paitsi järkeä, myös mielikuvitusta ja tunteita. Tämän vuoksi ne ovat professori Alister McGrathin mukaan kestäneet aikaa paremmin kuin monien hänen aikansa kirjoittajien rationaalisuuteen pitäytyvä lähestymistapa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jokin minua ja luomakuntaa sillä hetkellä katsoi ja kosketti” – Monella on kokemuksia siitä, että Jumala tulee lähelle
HengellisyysKeskiajan mystikoilla oli Jumalaan nautinnon ja kärsimyksen sävyttämä rakkaussuhde. Nykyään Jumala voi koskettaa popkonsertissa tai messussa, unessa tai unettomana yönä tai vaikka metromatkalla.
