Diakoniabarometri: Toimeentulotuen siirto kunnilta Kelalle lisäsi diakoniatyöntekijöiden työtä
Kolme neljästä diakoniatyön asiakkaasta pitää sosiaaliturvan palvelujärjestelmää huonona. Sen sijaan diakoniatyö koetaan hyvin myönteisenä ja riittävänä. Diakoniatyöntekijät ilmaisivat vahvan huolensa vähempiosaisten tilanteesta valtakunnallisessa kyselyssä.
Kaksi viidestä diakoniabarometriin vastanneesta diakoniatyöntekijästä kokee, ettei kunnan sosiaalityö ole kyennyt palvelemaan asiakkaita yhtään nopeammin tai paremmin toimeentulotukivastuun lakattua. Tämä käy ilmi lauantaina 15. syyskuuta Kirkon diakonian päivillä julkistetusta vuoden 2018 diakoniabarometrista.
Perustoimeentulo siirtyi Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa, ja lähes puolet kyselyyn vastanneista diakoneista pitää tätä huonona ratkaisuna. Näkemys on hyvin erilainen kuin vuoden 2017 sosiaalibarometriin vastanneilla sosiaalityöntekijöillä, joista seitsemän kymmenestä piti muutosta oikeana ratkaisuna.
Diakoniabarometrin tulokset tuovat esiin vahvasti sen, kuinka sosiaaliturvan puutteet haastavat nyt diakoniatyötä. Puolet barometrikyselyyn vastanneista on joutunut avustamaan asiakkaitaan Kelan ja sosiaalitoimen hakemusten tekemisessä aiempaa enemmän. Joka neljäs on lisäksi avustanut asiakkaitaan valitusten kirjoittamisessa enemmän kuin ennen.
Barometrin mukaan toimeentulotuen maksamisen siirto kuntien sosiaalityöltä Kelalle näkyy diakoniatyön arjessa yhä. Siirron alettua diakoniatyö ruuhkautui paikoitellen kuukausiksi etuuksiaan odottavista. Kelan omankin arvion mukaan toimeentulotukiuudistuksessa oli parantamisen varaa, ja epäonnistumisen seurauksena asiakkaiden luottamus väheni.
Yksi diakoniabarometrin kirjoittajista on Johanna Lehmusmies, jonka mukaan ulkopuolisen arvioitsijan kertomus Kelan uudistuksesta oli raadollisempi: Lakiuudistus ei ollut vielä valmis, kun Kela lähti toimeentulotukityöhön, tietojärjestelmässä ilmeni vikaa ja työntekijävajaus oli 300 henkeä heti aluksi. Barometrin raportissa myös kolme neljästä diakoniatyön kohtaamasta asiakkaasta pitää sosiaaliturvan palvelujärjestelmää huonona. Sen sijaan asiakkaat kokevat diakoniatyön hyvin myönteisenä ja riittävänä.
Asiakkaat ovat alistuneet kohtaloonsa eivätkä saa elämästä juuri mitään irti. Mitä tehdä tälle ihmisryhmälle?
− Diakoni Helsingin hiippakunnasta
Diakonia-avun saamista pidetään omana oikeutena
Enemmistö diakoniatyöntekijöistä kokee asiakkaiden pitävän diakonia-apua subjektiivisena oikeutenaan. Viidessä vuodessa tämä näkemys on vahvistunut valtavasti. Vuonna 2013 barometrin vastaajista vain 16 prosenttia koki asiakkaiden mieltävän diakonia-avun subjektiiviseksi oikeudekseen.
Diakoniatyöntekijät näkevät taloudellisen avustamisen kuuluvan osaksi kokonaisvaltaista auttamistyötä, mutta kokevat sen silti ristiriitaisena.
Taloudellisen avustamisen ristiriita syntyy avun riittämättömyydestä suhteessa ihmisten elämäntilanteisiin. Monien asiakkaiden tulotaso on ollut huono jo vuosia, eikä pienimuotoinen taloudellinen tuki auta muuttamaan tilannetta paremmaksi pitkällä tähtäimellä.
”Enenevässä määrin on diakoniatyöhön otettu yhteyttä viime vuoden aikana, ja näköjään jatkuen samalla tavalla 2018 alussa. Kun miettii Kelan, sos.toimen ja pienen kaupungin diakoniatyön määrärahojen suuruutta, niin nyt ammennetaan astiasta, joka on kaikkein pienin”, vastasi eräs mikkeliläinen diakoni barometriin.
”Kohtaan työssä paljon sellaisia ihmisiä, joiden tulotaso ja elämänlaatu on ollut vuosikausia sama, ei hyvä eikä huono. Asiakkaat ovat alistuneet kohtaloonsa eivätkä saa elämästä juuri mitään irti. Mitä tehdä tälle ihmisryhmälle? Miten aktivoida ihmisiä elämään omaa parasta arkeaan sen ehdoilla?" kysyy puolestaan diakoni Helsingin hiippakunnasta.
Ei tässä uppoavassa laivassa ole kovin mukavaa olla.
- Lapualainen diakoni
Moni diakoniatyöntekijä miettii alanvaihtoa
Myös seurakuntien hiljalleen kiristynyt taloudellinen tilanne tulee esiin barometrin tuloksissa. Työnantajan kukkaron kutistuminen on saanut monet pohtimaan alan vaihtoa.
”Hakemalla töitä kirkon ulkopuolelta ja kouluttautumalla niin, että voisin päästä pois näistä diakonian töistä. Ei tässä uppoavassa laivassa ole kovin mukavaa olla. Diakonia on kirkon sisässä marginaalissa ja diakonian painotukset ovat liian hajallaan toisistaan. En enää tiedä, kenen laulua laulan kun puhun kirkon diakoniasta”, kertoo lapualainen diakoni kyselyssä.
Diakoniatyö toimii rajapinnoilla, joihin eivät valtion tai kunnan tehokkuutta ja tuottavuutta seuraavat silmät yllä. Diakonien vahvan, yhteisen näkemyksen mukaan siellä on tilaa huono-osaisuuden lisäksi myös toivolle, rakkaudelle ja hyvän tekemiselle. Kyselyn tuloksista piirtyy tarkka kuva diakonin työstä ja sen tarpeellisuudesta. Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden mielestä diakoniatyön tärkein tehtävä on toivon välittäminen. Tämän lisäksi miltei yhdeksän kymmenestä diakoniatyöntekijästä näkee myönteisenä asiakkaiden tapaamisen. Vaikka taloudellinen avustaminen itsessään herättää erimielisyyttä barometriin vastanneiden keskuudessa, näkee suurin osa diakoniatyöntekijöistä tärkeäksi nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun taloudellisen epätasa-arvon ja ihmisten pahoinvoinnin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Korona-aika kirkasti diakoniatyön ydintä, sanoo diakonissa Pia Olkkonen
HengellisyysSuomen ensimmäinen diakonissa vihittiin virkaan 150 vuotta sitten.
