Irakilainen Tara (toinen oik.) ja hänen perheensä lämmittelivät teltassa Helsingin rautatienaukiolla maaliskuussa. Pakkopalautuksia vastustava telttamielenosoitus on jatkunut monta kuukautta.
Diakonissalaitos: Uuspaperittomat on ajettu mahdottomaan tilanteeseen
Suomeen on synnytetty ihmisryhmä, joka elää yhteiskunnan reunamilla haavoittuvassa asemassa. He jäävät tänne, koska vaihtoehto on vielä pahempi.
Helsingin Diakonissalaitos julkaisi torstaina perusteellisen raportin uuspaperittomista. Uuspaperittomat ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta eivät ole poistuneet maasta vapaaehtoisesti.
Käytännössä he jäävät elämään yhteiskunnan marginaaliin hyvin haavoittuvaan asemaan. Diakonissalaitoksen Suojattomat-projekti sai kontaktin noin 400 uuspaperittomaan, ja määrä kasvaa koko ajan.
Diakonissalaitoksen mukaan vaikea ennustaa, kuinka suureksi joukko kasvaa. Suuntaa antaa tieto, että lainvoimaisia kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tehdään tämän vuoden aikana noin tuhannen päätöksen kuukausivauhdilla.
Ennen vuotta 2015 Suomessa oli noin 3 500 paperitonta, joiden joukossa oli monenlaista väkeä liikkuvasta romaniväestöstä niihin, joiden viisumi oli vanhentunut. Vuonna 2016 määrä oli viranomaisten arvioiden mukaan noussut noin 4 000 henkilöön.
Näyttää siltä, että Suomeen nyt jäävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet kasvattavat joukkoa tuhansilla.
Ihmisiä ei voida jättää ilman apua
Diakonissalaitoksen diakonia ja sosiaalinen vastuu -toimialan johtaja Marja Pentikäisen mukaan Suomessa ei sodan jälkeen ole ollut marginaaliryhmää, joka on juridisesti ajettu sellaiseen tilanteeseen, jossa uuspaperittomat nyt ovat.
– Ihmisiä ei voida jättää ilman apua. He elävät suuressa pelossa ja hädässä ja valitsevat siitä huolimatta ratkaisun jäädä Suomeen, vaikka joutuvat elämään maan alla. Olemme tilanteessa, jossa joudumme kysymään, toteutuvatko Suomessa ihmisoikeudet, sanoo Pentikäinen.
Ihmiset ovat mahdottoman tilanteen edessä.
– Tuuli Shinyella.
Raportin mukaan uuspaperittomat, jotka päättävät jäädä Suomeen kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta, ovat pääosin niitä, joilla ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa.
Henkilöt, joilla on lähtömaassa edes jonkinlaisia mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä, tai joilla on verkostoja muualla Euroopassa, lähtevät mieluummin kuin jäävät. Suomeen ovat jääneet lähinnä ne, joille elämä paperittomana on tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten huono.
– Ihmiset ovat mahdottoman tilanteen edessä. Yksi mietti sitä, kumman valitsee, elääkö hän lapsensa kanssa kodittomana Suomessa vai viekö lapsen tapettavaksi Irakiin, kertoo raportin kirjoittanut asiantuntija Tuuli Shinyella.
Raportti perustuu projektissa tavoitettujen uuspaperittomien haastatteluihin ja laajaan tausta-aineistoon. Kuuden kuukauden aikana löydettiin kaduille jalkautumalla ja sosiaalisen median kautta ihmisiä, joista yli 80 ohjattiin avun piiriin. Kymmentä ihmistä haastateltiin tarkemmin.
Tutkimusta oli tekemässä kaksi Suojattomat-projektin yhteisötyöntekijää,Suldaan Said Ahmed ja Hayder Al Jouranj. Jälkimmäinen, Suomesta turvapaikan saanut irakilainen, kertoo, että suurin osa tavoitetuista pelkäsi.
– Jos he eivät todella pelkäisi, he olisivat palanneet vapaaehtoisesti. Viime vuonna iso joukko palasi. Jos elämä kotona olisi mahdollista, miksi he jäisivät tänne, kertoo Al Jouranj.
Perusturva on minimaalinen
Miksi tosiaan? Eivät ainakaan etujen vuoksi, sillä ne on karsittu minimiin, jos siihenkään, eikä kukaan käytännössä ota vastuuta tilanteesta. Diakonissalaitos muistuttaa, että lain ja Suomen allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus välttämättömään toimeentuloon, majoitukseen, terveyteen ja lapsilla perusopetukseen. Tämä ei riipu kansalaisuudesta.
Esimerkiksi toimeentulotukea on Helsingissä myönnetty ruokaan 20 euroa kahta viikkoa varten ja lisäksi bussilippu, johon annetaan enimmillään 90 euroa kahta viikkoa varten. Kaikki eivät osaa tai voi hakea toimeentulotukoa henkilöllisyyspapereiden puutteessa.
Hätämajoitusta moni ei vielä tänä talvella tarvinnut, koska paperittomilla on ollut omia verkostoja. Ensi syksynä tilanne voi olla toinen, kun paperittomia on enemmän. Erityinen huoli Diakonissalaitoksella on lasten, äitien ja raskaana olevien naisten terveyspalveluista.
Psyykkisen pahoinvoinnin hoitamatta jättäminen on riski
Psyykkistä pahoinvointia on paljon. Sen taustalla on kielteisen turvapaikkapäätöksen aiheuttama shokki, pitkään jatkunut äärimmäinen stressi, traumaattiset kokemukset lähtömaasta ja matkalta Eurooppaan, huoli omasta ja läheisten turvallisuudesta, pelko ja paniikki poliisin pakkopalautuksista sekä syvä epätoivo.
Paperittomien tilanteessa ajautuminen esimerkiksi itsetuhoisuuteen, ongelmakäyttäytymiseen, päihdeongelmiin tai radikalisoitumiseen on raportin mukaan vakavasti otettava riski sekä paperittomien että suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Ihmiset, joilla on ongelmia ja joita ei kukaan auta, ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi tai ajautua radikalismiin.
Jos he eivät todella pelkäisi, he olisivat palanneet vapaaehtoisesti. Viime vuonna iso joukko palasi.
– Hayder Al Jouranj
Paperittomien määrää kasvattamalla ja inhimilliselle elämällä välttämättömiä peruspalveluja karsimalla luodaan erittäin haavoittavassa asemassa oleva ryhmä Suomen rajojen sisäpuolelle, todetaan raportissa.
Paperittomien joukko kasvaa myös niistä ihmisistä, joille aiemmin myönnettiin humanitaarisista syistä oleskelulupa, mutta jotka eivät voi sitä enää jatkaa lain muututtua. Jotkut ovat asuneet Suomessa vuosia, jopa yhdeksän vuotta, ja juurtuneet tänne.
Irakiin ja Somaliaan ei voida ei nyt palauttaa pakolla ketään, koska palautussopimuksia ei ole ja maat eivät ota pakolla palautettavia vastaan. Paperittomia ei kuitenkaan voida jättää heitteille. Yhteiskunnan etu olisi, että ihmisten olinpaikka ja elinolosuhteet tiedettäisiin ja heihin olisi kontakteja.
Luottamuksen menetys viranomaisia kohtaan on raportin mukaan huolestuttavaa. Olisi tärkeää, että paperittomat voisivat luottaa poliisiin esimerkiksi joutuessaan rikoksen uhriksi. Lisäksi on tärkeää, että paperittomat uskaltavat käyttää niitä vähäisiä sosiaali- ja terveyspalveluita, joita heille on tarjolla, ilman pelkoa ilmiantamisesta poliisille. Luottamuksen systeemiin pitäisi säilyä.
Tilapäinen oleskelulupa olisi yksi ratkaisu
Diakonissalaitoksella on raportissa viisi toimenpide-ehdotusta.
Ensinnäkin paperittomia auttaisi parhaiten malli, jossa hätämajoitus, päiväkeskus, ohjaus ja neuvonta, mahdollisuus suihkuun ja vaatteiden pesuun ynnä muihin arkisiin asioihin olisi yhdessä paikassa. Diakonissalaitos etsii tällaista tilaa ja sen toimintaan tarvitaan yhteistyökumppaneita viranomaisista järjestöihin.
Toiseksi perus- ja ihmisoikeudet, elämän minimiedellytykset, pitäisi taata myös paperittomille ja niin, että eri kuntien paperittomat ovat samassa asemassa. Maahanmuuttopolitiikka ja perusoikeudet pitäisi erottaa toisistaan.
Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää haavoittuvimmassa asemassa oleviin paperittomiin, kuten lapsiin, raskaana oleviin naisiin ja terveydentilaltaan tai mielenterveydeltään huonosti voiviin ihmisiin.
Paperittomat itse toivovat pääsevänsä työelämään ja saavansa siten laillistettua asemansa. Nyt se on käytännössä hyvin vaikeaa, ja sitä pitäisi helpottaa.
Viidenneksi Diakonissalaitos ehdottaa inhimillisyyssyistä tilapäistä oleskelulupaa niille ihmisille, joiden on käytännössä mahdotonta palata kotimaahansa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Thurén: Haluan tuntea itseni tervetulleeksi – näin kirkko ottaa vastaan
Puheenvuorot"Suomalainen evankelis-luterilainen kirkko on henkilökohtaisen jumalasuhteen kanssa hyvä käyttöliittymä hengellisyyteen", ystävä sanoi.
