Muistatteko, kun kerroin ystävästäni, jolla oli pitkän pohdinnan jälkeen vaikeuksia liittyä kirkkoon, sillä byrokratia jumitti niin pahasti? Vietin viime sunnuntaina hänen kastejuhlaansa jumalanpalveluksen yhteydessä. Kun ystäväni sai kiinni oikean ihmisen, hommat lähtivät rullaamaan loistavasti. Ystäväni kutsuu palvelua luksukseksi, sillä hän pääsi tapaamaan pappia monta kertaa kahden kesken. ”Kastepappini oli aidosti kiinnostunut ajatuksistani, eikä kuitenkaan nössöillyt vaan haastoi ja rohkaisi.” Ennen kaikkea ystäväni tunsi olonsa tervetulleeksi. Hänet haluttiin jäseneksi.

Nimenomaan tämä on mielestäni tärkeää. Arkeni on täynnä tilanteita, joissa tunnen itseni ulkopuoliseksi: Kaksivuotiaan rasavillin ukkelin äitinä saan usein pahaa katsetta bussissa tai kirjastossa. Joulun alla ruuhkaisilla kaduilla tunnelma ei ole suoranaisen lähimmäisenrakas. Kun sitten kirkon penkissä kaksivuotiaani huutaa virren jälkeen: ”Olipa hyvä laulu!” saan takana istuvalta naiselta vain hymyä tavanomaisen hyssyttelyn ja silmienmuljauttelun sijaan.

Seurakunnassa minulla on aina sellainen olo, että nämä ihmiset ovat vilpittömän iloisia siitä, että olen täällä. Oman seurakuntani pastorit ovat humaania ja melko liberaalia porukkaa, ja siksi tuntuukin, että siellä kuka tahansa voi tuntea itsensä tervetulleeksi. Fanitan erityisesti sitä, mitä kirkko tekee haastavien ryhmien kanssa, kuten tarjoaa hätämajoitusta paperittomille. Kirkkoon toivotetaan myös ne, jotka eivät kelpaa muualle.

Tunne siitä, että on johonkin tervetullut ja hyväksytty, on hyvin perustavanlaatuinen tarve elämässä. Tämän tunteen tarjoaminen on mielestäni yksi kirkon tärkeimmistä tehtävistä. Ja kuten eräs toinen, koko ikänsä kirkkoon kuulunut ystäväni asian ilmaisi: ”Suomalainen evankelis-luterilainen kirkko on henkilökohtaisen jumalasuhteen kanssa hyvä käyttöliittymä hengellisyyteen.” Hengellisyys yhteisössä ja yhteiset traditiot nykyisten ja menneisyyden sukupolvien kanssa tuovat tunteen siitä, että minä kuulun johonkin, tänne.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija, jota kiinnostaa tällä hetkellä raha ja tasa-arvo.