”Etsiminen, eksyminen ja kuitenkin eteenpäin pääseminen”, luettelevat Otso Tiainen (vas.) ja Kalle Kinnunen Shadowland-elokuvan teemoja.
Dokumenttielokuva Shadowland seuraa etsijöitä, joita kiehtovat kataarien usko, Graalin malja ja Magdalan Maria
Pyreneiden seudulle hakeutuu ihmisiä, jotka ovat elämässään käännekohdassa. Joistakin tulee siellä oman, itse rakennetun uskonsa keskushenkilöitä, kertovat elokuvantekijät Otso Tiainen ja Kalle Kinnunen.
Pyreneiden vuoristoseutu Etelä-Ranskassa tunnetaan värikkäästä ja verisestä historiastaan. Siellä asuivat keskiajalla kataarit, harhaoppisina pidetty uskovaisten joukko. He joutuivat ensin katolisen kirkon käännytysyritysten kohteeksi, mutta kun ne eivät tehonneet, kirkko ryhtyi jyrkempiin toimiin. Alueella sijaitsevan kaupungin mukaan nimetyn albigenssiristiretken ja sen jälkeisten vainojen seurauksena on arvioitu kuolleen satoja tuhansia, enimmillään jopa miljoona ihmistä.
Kataarien maailmankuva oli jyrkän dualistinen: Oli korkeampi, henkinen maailma, jonka oli luonut hyvä Jumala. Aineellisen, pahan ja kärsimyksen alaisen maailman taas oli luonut Saatana. Ei ole mikään ihme, että oppi on alkanut taas kiinnostaa ihmisiä, joita viimeaikaiset maailmantapahtumat ja huonot uutiset painavat ja jotka etsivät niille jonkinlaista selitystä.
Kataareista on tullut vastarinnan symboli monille nykyajan normaalielämästä irrottautuneille.
Ainakin viimeisen sadan vuoden ajan kataareihin liittyvä historia onkin ollut syrjäisen ja autioituvan seudun vetovoimatekijä. Se on houkutellut paikalle turisteja, mutta myös hengellisiä etsijöitä: esoteerikkoja, hippejä, ufojen jäljittäjiä ja uushenkisiä.
Jotkut heistä kokevat olleensa kataareja entisessä elämässään. Kataarit nimittäin uskoivat jälleensyntymiseen – tosin heidän oppinsa mukaan sen joutuivat kokemaan vain ne, jotka eivät elämänsä aikana olleet onnistuneet saavuttamaan pelastusta.
– Kataareista tiedetään melko vähän, joten heihin voi liittää kaikenlaisia uskomuksia. Koska kataarit olivat paavin vallan vastustajia, heistä on tullut vastarinnan symboli monille nykyajan normaalielämästä irrottautuneille – myös rokotevastaisille ja salaliittoteoreetikoille, sanoo Kalle Kinnunen.
Kinnunen on tuottanut ja yhdessä ohjaaja Otso Tiaisen kanssa käsikirjoittanut tuoreen dokumenttielokuvan Shadowland. Se on Pyreneiden maisemiin sijoittuva elokuva etsinnästä ja etsijöistä, löytämisestä, uskomisesta ja pettymisestä.
Pyreneiden seudulle historia ja myytit ovat myös bisnestä. Kalle Kinnusen ja Otso Tiaisen työhuoneella on matkamuistoja muun muassa Rennes-le-Châteuaun kirkosta.
Rikkinäiset Graalia etsimässä
Kataarien ohella monia etsijöitä kiehtoo Magdalan Maria, joka legendan mukaan pakeni Jerusalemista Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen ja asettui Etelä-Ranskaan. Mariaan liittyy myös uskomus, että hän olisi ollut paetessaan raskaana ja synnyttänyt myöhemmin Jeesuksen jälkeläisen. Jotkut pitävät Mariaa jumalhahmona.
Ja sitten on tietysti myyttinen Graalin malja, joka mahdollisesti on seudulla kätkössä. Jotkut ajattelevat Graalin olevan konkreettinen esine: astia, josta Jeesus joi viimeisellä ateriallaan tai johon hänen haavoistaan valunut veri otettiin talteen. Toisille taas Graal on jotakin vaikeammin määriteltävää ja aineettomampaa – ”elämän merkityksen avain”, kuten sitä kuvaa Richard Stanley, yksi Shadowland-elokuvan keskushenkilöistä. Hänen mukaansa vain rikkinäiset ihmiset etsivät Graalia.
Elokuvaohjaaja Richard Stanley muutti Ranskan Montséguriin löytääkseen Graalin. Kuva: Bufo.
Stanley on kauhuelokuvistaan kulttimainetta nauttiva elokuvaohjaaja, joka päätyi Montségurin kylään jouduttuaan urallaan jonkinlaiseen aallonpohjaan. Shadowlandin ohjaaja Otso Tiainen tapasi Stanleyn ensimmäisen kerran jo vuonna 2016, kun hän vieraili seudulla toimittaja Perttu Häkkisen kanssa. Myöhemmin Stanleysta tuli dokumenttielokuvan tekijöille opas, joka perehdytti heitä alueen rikkaaseen historiaan, vei erilaisiin paikkoihin ja tutustutti paikallisiin ihmisiin.
– Stanleyn ura elokuvaohjaajana ei ollut minulle ennestään tuttu. Hän tuntui hetkittäin surulliselta hahmolta, joka asui yksin pienessä kylässä ja saattoi talvisaikaan olla muutaman kuukaudenkin tapaamatta juuri ketään, Tiainen kertoo.
Hänen mukaansa monilla alueelle muuttaneilla on taustallaan jokin trauma tai ainakin tarve luoda itsensä uudestaan. Sellaisena hahmona Tiainen näki myös Stanleyn.
Voi käydä niin, että menee syvemmälle ja syvemmälle mysteeriin ja lopulta alkaa ajatella, että on itse se mysteeri.
– Seudulla on niin rehevä hengellinen maaperä, että siellä on ehkä helppo rakentaa omannäköinen tee se itse -uskonto – enkä sano tätä mitenkään vähätellen. Tarkoitan sitä, että ihminen voi poimia erilaisista perinteistä sellaisia asioita, joihin pystyy kiinnittymään, ja luoda niistä uskomusjärjestelmän, jota pystyy seuraamaan, Tiainen sanoo.
– Parhaimmillaan se voi olla parantavaa. Siellä viettää jonkun aikaa, löytää elämälleen merkityksen, saa käsiteltyä traumansa ja ehkä sitten lähtee jatkamaan elämäänsä toisaalle. Tai sitten voi käydä niin, että menee syvemmälle ja syvemmälle siihen mysteeriin ja lopulta alkaa ajatella, että on itse se mysteeri.
Stanley esimerkiksi koki Montségurin linnassa jonkinlaisen jumalolennon ilmestyksen, jonka jälkeen hän alkoi rakentaa itsestään tarinaa tämän henkiolennon ja sen edustamien voimien palvelijana.
– Kokemuksen todellisuutta ei tietysti kukaan ulkopuolinen voi kiistää. Mutta vähitellen Stanley tuntui tekevän itsestään ilmestyksen keskushenkilön ja antoi ymmärtää, että hän toimii nyt tämän voiman sanansaattajana, Kinnunen sanoo.
Papitar Anaiya Sofia on perustanut oman kirkon, jolla on omat rituaalinsa. Kuva: Bufo.
Feminiinistä hengellisyyttä
Omaan mysteeriinsä ovat vuosien kuluessa uppoutuneet myös elokuvan muut keskeiset henkilöt, maagit Uranie ja Iranon sekä papitar Anaiya Sophia. Elokuvan ainutlaatuisinta antia ovatkin kohtaukset, joissa katsoja pääsee seuraamaan Iranonin harjoittamaa magiaa ja Anaiya Sophian toimittamia riittejä.
– Maagi Iranon puhuu itsestään aika vähän, mutta hän ilmaisee tunteensa ja tilanteensa rituaalien avulla. Iranon sanoi meille jossain vaiheessa, että täällä tuntuu siltä, että juuri sinun legendaasi kirjoitetaan. Minusta se summaa hirveän hyvin sellaista individualistista asennetta, jossa keskeistä ei ole niinkään pyyteetön etsintä ja kilvoittelu vaan se, että on itse seikkailun päähenkilö, Kalle Kinnunen sanoo.
Anaiya Sophia on entinen joogaopettaja, joka aikoinaan lähti Pyreneille toipumaan väkivaltaisesta avioliitosta. Hän on Kinnusen mukaan pystynyt luomaan tarinastaan ja uudesta alustaan sekä kirkon että toimivan bisneksen: majatalon ja retriittikeskuksen, jonne tulee ihmisiä ympäri maailmaa. Hänen tarjoamallaan feminiinisellä hengellisyydellä on selvästi kysyntää.
– Kristillinen tarinankerrontahan on hyvin mieskeskeistä. Kun nostetaan keskiöön nainen, tässä tapauksessa Magdalan Maria, se tuottaa monille naisille ihan toisenlaisen samastumispinnan, Otso Tiainen arvioi.
Richard Stanleyn tarina puolestaan joutui uuteen valoon, kun Kinnunen ja Tiainen saivat elokuvan tekoprosessin aikana tietää, että tätä oli syytetty entisten kumppaniensa pahoinpitelystä. Toisesta tapauksesta Stanley sai suullisen varoituksen. Toinen tapaus on edelleen poliisilla tutkittavana.
Shadowlandin ensi-ilta elokuvateattereissa on 29.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Prostituoiduksi leimattu Maria Magdaleena oli Jeesuksen läheinen opetuslapsi – hänen reliikkinsä luona 400 asukkaan pikkukaupungissa Ranskassa käy vuosittain miljoona vierailijaa
HengellisyysHeinäkuun 22. päivä on meillä Leenan ja Matleenan nimipäivä. Katolisessa maailmassa vietetään Maria Magdaleenan päivää. Maria oli Jeesuksen ystävä ja opetuslapsi, itse asiassa ”apostolien apostoli”.
