null Retkikunnat etsivät liitonarkkua ja perustivat Afrikkaan Uutta Jerusalemia – moni pohjoinen hengenmies jäi historiaan myös seikkailuistaan

Ruotsinsaamelainen saarnamies Lars Levi Laestadius sai kunniamerkin oltuaan ranskalaisretkikunnan oppaana Lapissa. Alkemisti August Nordenskiöld haaveili utopiayhteiskunnasta Afrikassa. Valter Juvelius etsi 1900-luvun alussa liitonarkkua Temppelivuorella Jerusalemissa. 

Ruotsinsaamelainen saarnamies Lars Levi Laestadius sai kunniamerkin oltuaan ranskalaisretkikunnan oppaana Lapissa. Alkemisti August Nordenskiöld haaveili utopiayhteiskunnasta Afrikassa. Valter Juvelius etsi 1900-luvun alussa liitonarkkua Temppelivuorella Jerusalemissa. 

Retkikunnat etsivät liitonarkkua ja perustivat Afrikkaan Uutta Jerusalemia – moni pohjoinen hengenmies jäi historiaan myös seikkailuistaan

Tutkimusmatkailijoiksi heittäytyneitä hengenmiehiä ajoivat maailmalle myyttiset aarteet, suuret ihanteet ja tieteentekeminen. Näiden kolmen herran matkoja innoittivat kristinusko ja siitä eronneet suuntaukset.

Valter Juvelius (1865–1922) muistetaan runoilijana ja Viipurin työväenopiston johtajana, mutta myös myyttisten aarteiden etsijänä. Juvelius uskoi eri salakirjoitusmenetelmiä kokeilemalla löytävänsä Raamatun Vanhan testamentin kirjoituksista ohjeet liitonarkun sijaintiin. Eräs menetelmistä tuottikin tulosta, ja Hesekielin kirjasta alkoi erottua salakirjoitettu viesti.

Samaa menetelmää käyttämällä Juvelius uskoi löytäneensä myös muualta Raamatusta salasanomia. Niistä pystyi päättelemään, että Jerusalemin tuhotun juutalaistemppelin tärkeimmät aarteet on piilotettu Temppelivuoren onkaloihin, tuhotun temppelin tiennoille. Suurin aarteista olisi myyttinen liitonarkku.

Rahoittajat kiinnostuivat yhdestä historian suurimmista aarteista. Sijoittajat saisivat oman osuutensa löydettyjen rikkauksien arvosta – kätkettyjen aarteiden arvon luvattiin olevan 40 miljoonaa puntaa, eli useita miljardeja nykyeuroja. Retkikunta sai rahoituksensa ja lähti tekemään arkeologisia kaivauksia vuosiksi 1909–1911.

Valter Juvelius Jerusalemissa. Kuva: Wikimedia Commons/Khalil Raad

Valter Juvelius Jerusalemissa. Kuva: Wikimedia Commons/Khalil Raad

Tutkija Timo. R. Stewart syventyi Juveliuksen liitonarkunetsintään ja kirjoitti teoksen Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus 2020).

– Juveliuksen aikana arkeologiassa oli usein tavoitteena paljastaa jokin mullistava kohde, kuten suuret rauniot tai faaraon kammio, Stewart kertoo.

Vuonna 1909 retkikunta saapui Jerusalemiin. Joukko aloitti arkeologiset kaivaukset temppelivuorella. Retkikuntaa johti ja osaltaan rahoitti britannialainen kapteeni Montagu Parker.

– Juvelius oli mukana kaivauksilla jonkin aikaa: hän näytti mistä kaivetaan, antoi ohjeet ja seurasi    toimintaa. Koska hän oli antanut ohjeet kirjallisina, ei hänen tietämystään kauaa tarvittu. Jveliuksella oli hankaluuksia tulla toimeen muiden kaivausten jäsenten kanssa. Yksi syistä oli alkoholin käyttö, Stewart kertoo.

Jerusalemin kaivauksilla. Oikealla olevan henkilön on arveltu olevan Valter Juvelius, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Kuva: Wikimedia Commons.

Jerusalemin kaivauksilla. Oikealla olevan henkilön on arveltu olevan Valter Juvelius, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Kuva: Wikimedia Commons.

Moni asia kaivauksilla sujui ongelmitta. Ne dokumentoitiin aikansa mittapuulla hyvin. Työnjohto toimi siten, ettei onnettomuuksia tapahtunut ja työntekijät viihtyivät. Kaivausluvat olivat kunnossa, ja varsinaisia kaivauksia ei tehty salassa. Lupien saamiseen saattoi liittyä korruptiota.

Kaivaukset etenivät kuitenkin liian hitaasti, eikä etsittyä liitonarkkua löydetty.

– Temppelivuoren alla sijaitseviin käytäviin pääsisi Juveliuksen mukaan kolmesta eri sisäänkäynnistä. Kaivaukset oli aloitettu sisäänkäynnillä, jota retkikuntaa rahoittanut kapteeni Parker piti liian hitaana. Nopeampi sisäänkäynti olisi ollut suoraan Temppelin alla, Stewart kertoo.

Parker halusikin nopeuttaa kaivauksia menemällä käytäviin suoraan Temppelistä. Alueen sheikki oli myötämielinen Parkerin ajatukselle.

– Parker porukoineen jäivät verekseltään kiinni. Jerusalemin asukkaiden mellakka alkoi kuitenkin vasta myöhemmin, ja Parkerilla oli pari päivää aikaa oleskella kaupungissa ja lähteä pakoon, Stewart sanoo.

Mellakan syynä oli paikallisten viranomaisten korruptio: he olivat päästäneet rahasta ulkopuolisia seikkailijoita turmelemaan Temppeliä. Juvelius oli tällöin jo palannut Viipuriin, eikä hän ollut osallistunut episodiin.

Tältä se olisi voinut näyttää. 3D-mallinnus tarunhohtoisesta liitonarkusta pyhässä Temppelissä. Kuva: iStockphoto.

Tältä se olisi voinut näyttää. 3D-mallinnus tarunhohtoisesta liitonarkusta pyhässä Temppelissä. Kuva: iStockphoto.

Viisasten kiveä valmistaneen alkemistin traaginen kuolema

August Nordenskiöld (1745–1792) työskenteli Suomessa minerologina ja Ruotsin kuninkaan rahoittamana alkemistina. Hän vietti myös pitkiä aikoja ulkomailla, esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa. Mystinen kristinuskon suuntaus, swedenborgilaisuus, kiehtoi Augustia suuresti.

Ruotsalainen Emanuel Swedenborg kertoi teksteissään saaneensa jumalallisia ilmestyksiä ja keskustelleensa kuolleiden kuten Paavalin ja Martti Lurherin kanssa. Syntyi swedenborgilaisuus, joka levisi 1700-luvulla ympäri maailman, ja jolla on tuhansia kannattajia tänäkin päivänä. Nordenskiöld-suvun asiantuntija Martti Blåfield kertoo, että August Nordenskiöld tutustui syvemmin swedenborgilaisuuteen Lontoossa.

– August Nordenskiöldin piti 1770-luvun lopulla mennä Unkariin Harzin vuoristoon tutkimaan kallioperää, mutta hän matkustikin matkarahoilla Lontooseen, jonne oli perustettu swedenborgilaisia seurakuntia. Swedenborgilaisuus oli Augustille tuttu jo isänsä kirjastosta, mutta Lontoossa hän toden teolla tutustui oppiin, Blåfield kertoo.

August Nordenskiöld. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma

August Nordenskiöld. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma

Suunnitelma ensimmäisen suomalaisen ihanneyhteisön, Uuden Jerusalemin perustamiseksi Sierra Leoneen Afrikkaan 1700-luvun lopussa. 

Suunnitelma ensimmäisen suomalaisen ihanneyhteisön, Uuden Jerusalemin perustamiseksi Sierra Leoneen Afrikkaan 1700-luvun lopussa. 

Koska August oli perehtynyt myös alkemiaan, hän valmisti Ruotsin kuninkaalle myyttistä viisasten kiveä, jolla tarun mukaan pystyisi valmistamaan kultaa loputtomiin. Monet alkemistit olivat jo aiemmin koettaneet luoda viisasten kiveä, ja August koki olevansa prosessissa aiempia alkemisteja pidemmällä. Varat kuitenkit loppuivat kesken, ja hanke peruttiin.

Lopulta Augustin vakaumus vei hänet Sierra Leoneen. Suomalaiset swedenborgilaiset perustivat retkikunnan, jonka tarkoituksena oli perustaa Afrikkaan Uusi Jerusalem, orjille suunnattu swedenborgilainen vapaavaltio. Aluksi August oli kirjeidensä perusteella innostunut Sierra Leonen ilmapiiristä, mutta hän kuitenkin pettyi orjaleirien ja kahlittujen orjien näkyyn.

August oli ollut sairas jo lähtiessään Afrikkaan, ja matkan rasitukset koituivat hänen kohtalokseen.

– August luuli Sierran Leonen sisämaan olevan täynnä kultaa ja timantteja. Paikallisten varoituksista huolimatta hän lähti matkalle aarteiden perään rahoittaakseen Uutta Jerusalemia, Blåfield sanoo.

Retkikunnan isän, Carl Bernhard Wadströmin mukaan sisämaassa saattoi tapahtua yhteenotto paikallisten ja Augustin välillä: Augustin orjuudenvastaista ideologiaa ei katsottu hyvällä orjakauppiaiden ja paikallisten heimojen puolelta. Wadströmin mukaan August olisi ryöstetty ja pahoinpidelty lähestulkoon hengiltä. Tiedot matkalta eivät kuitenkaan ole varmoja.

Palatessaan August oli ”puolikuollut”. Hänen keuhkosairautensa yltyi, ja vuonna 1792 hän menehtyi Sierra Leonessa.

Herätysliikkeen isä Laestadius Ranskan kuninkaan palveluksessa

Orléansin herttua Louis Philippe joutui kotimaassaan hengenvaaraan Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen. Ranskan kuningas ja kuningatar mestattiin, ja myös nuori herttua joutui pakenemaan maastaan.

Lars Levi Laestadius. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma.

Lars Levi Laestadius. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma.

Louis Philippe koki värikkäitä seikkailuja eri puolilla Eurooppaa ja myöhemmin myös Pohjois-Amerikassa. Vuonna 1795 siniverinen nuorukainen matkusti Skandinaviaan, ja myös vaelsi halki Suomen Lapin.

Louis Philippe huudettiin ranskalaisten viimeiseksi kuninkaaksi vuonna 1830. Vuonna 1838 hän lähetti La Recherche -nimisen retkikunnan tutkimaan niitä samoja pohjoisia seutuja, joita hän itse oli nuorena kulkenut. Ruotsin kuningas suositteli retkikunnalle oppaaksi Kaaresuvannon kirkkoherraa Lars Levi Laestadiusta (1800–1861).

Laestadius oli monipuolinen tiedemies, muun muassa kasvitieteilijä ja saamelaiskulttuurin tuntija. Hänellä itselläänkin oli saamelaista verenperintöä, ja hän koki olevansa saamelainen. Vasta tutkimusmatkojen jälkeisenä aikana Laestadius koki hengellisen murroksensa, joka johti lestadiolaisuuden syntyyn.

Uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen, joka on perehtynyt Laestadiuksen vaiheisiin, nimeää hänet yhdeksi pohjoisen etnografian uranuurtajista.  

– Laestadius tapasi La Recherche -retkikunnan kahtena vuonna. Hän oli ensimmäisen retken aikana vuonna 1838 retkikunnan oppaana, ja toisella reissulla vuonna 1839 retkikunta poikkesi hänen pappilassaan, Pentikäinen kertoo.

Ranskalainen La Recherche -laiva Huippuvuorilla elokuussa 1838. Kuva: Wikimedia Commons.

Ranskalainen La Recherche -laiva Huippuvuorilla elokuussa 1838. Kuva: Wikimedia Commons.

Retkikunta vaelsi Lapin halki ruska-ajan maisemissa, ja se tutki esimerkiksi kasvillisuutta, eläimistöä, mineraaleja, paikallisväestöä ja taivaanilmiöitä. Maasto oli hankalakulkuista, ja osalla ranskalaisista oli vaikeuksia liikkua yhtä ketterästi paikallisten oppaiden kanssa. Kun retkikunta yöpyi eräässä saamelaiskodassa, asukkaat pyysivät Laestadiusta kastamaan lapsensa.

Ensimmäisellä retkikunnan matkalla Laestadius ystävystyi kirjailija ja tutkimusmatkailija Xavier Marmierin kanssa. Marmier oli innostunut Laestadiuksen tieteellisestä työstä.

Tutkimusmatkailija Xavier Marmier. Kuva: Wikimedia Commons.

Tutkimusmatkailija Xavier Marmier. Kuva: Wikimedia Commons.

Ranskalaiset tilasivat Laestadiukselta tutkimuksia Lapin mytologiasta. Laestadius lähetti ne Ranskaan, mutta Marmierin kuoltua tämän perikunta möi teokset antikvariaateille.

– Laestadiuksen useimmat tekstit löysi lopulta eräs ruotsalainen pappi Yhdysvalloista antikvariaatista, Pentikäinen kertoo.

Yksi osa kuitenkin puuttui. Juha Pentikäinen löysi yhdessä dosentti Osmo Pekosen kanssa teoksen Pontarlierin museosta, jossa Marmierin arkistoa säilytetään. Kokonaisuus julkaistiin vuonna 2011 teoksessa Lappalaisten mytologian katkelmia.

Laestadius saarnaa saamelaisille Ranskan kuninkaan suosikkimaalari François-Auguste Biardin maalauksessa. Kuva: Wikimedia Commons.

Laestadius saarnaa saamelaisille Ranskan kuninkaan suosikkimaalari François-Auguste Biardin maalauksessa. Kuva: Wikimedia Commons.

Toisella retkellä 1839 mukana oli kuninkaan käskystä taiteilija François-Auguste Biard, joka oli saanut tehtäväkseen kuvata niitä paikkoja, joilla Louis Philippe oli vieraillut 44 vuotta aikaisemmin. Yhdessä hänen maalauksistaan on kuvattuna myös Laestadius saarnaamassa saamelaisille.

– Mukana matkalla oli Biardin nuori kihlattu, kirjailija Léonie d’Aunet, joka pääsi käymään Huippuvuorilla saakka, mutta jonka piti Ranskan laivaston määräysten mukaan piilottaa naiseutensa pukeutumalla mieheksi. Hän kirjoitti esimerkiksi siitä, kuinka Laestadius otti retkikunnan nuivasti vastaan pappilaansa. ”Nuivuutta” ehkä selittää osaltaan se, että Laestadiuksen poika Leevi oli vähän aiemmin menehtynyt, Pentikäinen kertoo.

Laestadius sai palkkioksi meriiteistään retkikunnan oppaana Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin. D’Aunet, Biard ja Marmier taas jättivät perinnökseen matkakertomuksia ja maalauksia, joita nykyään pidetään pohjoisten alueiden kulttuuriaarteina. Ensi kesänä retkikunnasta on suuri näyttely Norjassa, Tromssassa.

Korjattu Lars Levi Laestadiuksen syntymä- ja kuolinvuosi 1.2. klo 15.30.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi