Ehdokkaat korostavat uskontojen tuntemusta presidentin työssä – kolme ei kuulu kirkkoon

Ehdokkaat korostavat uskontojen tuntemusta presidentin työssä – kolme ei kuulu kirkkoon

Kaikki presidenttiehdokkaat korostavat Kirkko ja kaupungille antamissaan vastauksissa uskontojen merkitystä maailman ymmärtämisessä ja ulkopolitiikassa.

Kirkko ja kaupunki lähetti presidenttiehdokkaille viisi kysymystä. Vastaukset kertovat, että kaikki ehdokkaat arvostavat kirkon roolia yhteiskunnassa ja pitävät uskontojen tuntemusta tärkeänä presidentin työn kannalta. Eroja syntyy kirkkoon kuulumisessa, suhtautumisessa oman uskonnon opetukseen ja uskonnollisten yhdyskuntien tukemiseen.

Kysymykset olivat seuraavat:

1) Kuulutteko kirkkoon? Miksi/miksi ette?

2) Mikä mielestänne on luterilaisen kirkon tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa?

3) Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Miten tärkeää uskontojen tuntemus on tässä tehtävässä?

4) Tarvitaanko kouluissa uskonnonopetusta? Jos tarvitaan, onko nykyinen malli siihen edelleen hyvä?

5) Tuleeko valtion mielestänne tukea uskonnollisia yhdyskuntia?

Huhtasaari, Kyllönen ja Torvalds eivät kuulu kirkkoon

Presidenttiehdokkaista viisi kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kolme ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan. Kirkkoon kuuluvat sosiaalidemokraattien ehdokas Tuula Haatainen, vihreiden Pekka Haavisto, Niinistön valitsijayhdistyksen ehdokas Sauli Niinistö, keskustan Matti Vanhanen ja Väyrysen valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen. Kirkkoon eivät kuulu perussuomalaisten Laura Huhtasaari, vasemmistoliiton Merja Kyllönen ja ruotsalaisen kansanpuolueen Nils Torvalds.

Haatainen kertoo olevansa evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen. Hän kuuluu kirkkoon, koska pitää kirkon viestiä välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta tärkeänä. Hänen mielestään kirkolla on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa rakentava ja tärkeä rooli.

Ylivieskan kirkon tuhopoltto oli viimeinen heräte, joka sai Haaviston liittymään kirkkoon takaisin. Hän oli eronnut kirkosta rippikoulun jälkeen. ”Ajattelin, ettei jää ainakaan minun roposistani kiinni, että kirkko pystyy jatkamaan tärkeää työtään Suomessa”, sanoo Haavisto. Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa toiminut Haavisto korostaa arvostavansa kirkon kansainvälistä työtä ja diakoniatyötä. Kirkko on hänen mukaansa viime vuosina puhunut rohkeasti Suomen ja maailman vähäosaisten puolesta, ja tätä kirkon ääntä tarvitaan edelleen.

”Kyllä, kuulun kirkkoon ja uskon Jumalaan”, kiteyttää Niinistö vastauksensa. Hän kertoo myös arvostavansa kirkon tekemää työtä ja toteaa, että sen sanomalla on vahva kaikupohja tänäänkin.

Myös Vanhanen sanoo kuuluvansa kirkkoon sekä oman vakaumuksensa että kirkkoa kohtaan tuntemansa arvostuksen takia. Kirkolla on hänestä tärkeä rooli ja tehtävä yhteiskunnassa.

Väyrynen vastaa ytimekkäästi: ”Kyllä, koska olen suomalainen kristitty.”

Huhtasaari kertoo olevansa ”ekumeeninen yleiskristitty”. Hän näkee kaikissa kristillisissä tunnustuksissa ja seurakunnissa Jumalan työn, mutta ei kuulu niistä yhteenkään.

Kyllönen kertoo, että hän on lähempänä ortodoksista kirkkoa kuin luterilaista, mutta ei kuulu kumpaankaan. Ortodoksinen kirkko on hänen mukaansa vielä liian patriarkaalinen eli mieskeskeinen istuakseen hänen ajatteluunsa.

Torvalds kertoo äitinsä kääntyneen katolilaisuuteen, kun hän oli itse alle 12-vuotias. Tuossa iässä lapsen suostumusta uskontokunnan vaihtoon ei tarvitse kysyä, joten Torvalds kertoo päätyneensä katoliseen kirkkoon tietämättään. Hän erosi kirkosta 18-vuotiaana eikä ole sen jälkeen liittynyt mihinkään uskontokuntaan.

Huhtasaari on ehdokkaista kirkkokriittisin

Kaikki presidenttiehdokkaat, myös kirkkoon kuulumattomat, pitävät kirkon roolia yhteiskunnassa merkittävänä, mutta korostavat hieman eri asioita. Vastauksista syntyy monipuolinen kuva kirkon elämästä ja vaikutuksesta Suomessa.

”Kirkolla on Suomessa tärkeä vakauttava ja inhimillisyydestä muistuttava tehtävä”, sanoo Haatainen. Hänen mukaansa kirkko on hyvinvointipalveluineen merkittävä toimija kansalaisyhteiskunnassa. Haatainen pitää siitä, että kirkko on ottanut roolia yhteiskunnan omatuntona, joka muistuttaa kohtuudesta, yhteisvastuusta ja välittämisestä. Hän myös patistaa kirkkoa edistämään suvaitsevaisuutta ja kaikkien tasa-arvoa uskonnon harjoittamisessa.

Haavisto nostaa ensin esille yksilötason: kirkolla on monen ihmisen elämässä tärkeä uskoon ja sielunhoitoon liittyvä merkitys. Yhteiskunta voi hyvin, kun sen jäsenet voivat hyvin, Haavisto toteaa. Kirkon diakoniatyön hän mainitsee erikseen. Kirkon arvojohtajuus näkyy hänestä kriisien keskellä, olivatpa ne kotimaisia tai maailman kriisejä, joiden seuraukset välittyvät Suomeen.

Huhtasaari on ehdokkaista kriittisin, vaikka kertookin arvostavansa diakoniatyötä ja pitävänsä tärkeänä rakennetun ja aineettoman kulttuuriperinnön kantamista menneiltä suomalaisilta sukupolvilta tuleville. Hänen mielestään kirkon suurimman tehtävän pitäisi olla evankeliumin julistaminen ja tämä on liian usein saanut väistyä ”kaveritoiminnan ja kahvittelun tieltä”.

Kirkossa evankeliumin julistaminen on liian usein saanut väistyä kaveritoiminnan ja kahvittelun tieltä. – Laura Huhtasaari

Kyllönen kiteyttää mielestään olennaisen yhteen lauseeseen: ”Kirkon ja seurakuntien pitäisi yhdistää ihmisiä, pitää huolta pienemmistään ja vähentää ahneuden valtaa maailmassa.”

Niinistö korostaa kirkon itsenäisyyttä: se päättää itse omasta tehtävästään ja sanomastaan. Hänen mukaansa Suomi on hyvin luterilainen maa, sillä niin yhteiskunnan arvot kuin kulttuuri perustuvat pitkälle luterilaisuuteen. Esimerkkeinä hän mainitsee työn arvostuksen, vastuun kanssaihmisistä ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, joita kaikkia kirkko pitää osaltaan yllä. Erityisen tärkeänä Niinistö pitää kirkon työtä lasten ja nuorten, syrjäytyneiden ja vanhusten parissa.

Vanhanen kiittää kirkkoa siitä, että se hoitaa hyvin sille laissa määritellyt tehtävät, jotka liittyvät hautaustoimeen, väestörekisterin ylläpitoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista huolehtimiseen. Hän korostaa kirkon asemaa yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun osallistujana ja käytännön toimijana ihmisten iloissa ja suruissa. Diakoniaa, lapsi- ja nuorisotyötä ja ulkomaanapua arvostavat hänen mukaansa myös monet kirkkoon kuulumattomat.

Torvalds sanoo pitävänsä kirkkoa yhdistävänä tekijänä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hänen mukaansa monet asiat kirkon opissa ovat ikuisia, kuten heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta muistuttaminen. Kirkon ääni on ollut vahva esimerkiksi maahanmuuttajista käydyssä keskustelussa. Mutta kun maailma muuttuu, myös kirkon on muututtava, toteaa Torvalds ja kertoo tutustuneensa Martti Lutherin ”valtavaan modernisaatiotyöhön”.

”Luterilaisen kirkon yhteiskunnallisena tehtävänä on vaikuttaa siihen, että päätöksenteossa nojauduttaisiin kristillisiin arvoihin”, kiteyttää puolestaan Väyrynen.

Haaviston mielestä on hyvä tuntea uskonnollisia johtajia

Yhdestä asiasta ehdokkaat ovat hyvin yksimielisiä: ulkopolitiikkaa johtavan presidentin pitää tuntea uskontoja. Tosin osa ehdokkaista vastaa melko yleisellä tasolla, ulkopoliittinen kokemus näkyy vastauksissa.

Uskonnoilla on Haataisen mukaan suuri rooli käytännössä kaikkien kulttuurien muovautumisessa. Ne vaikuttavat siihen, miten ihmiset näkevät maailman ja toimivat ja kommunikoivat toistensa kanssa. Siksi hänestä on hyödyllistä tuntea ja ymmärtää uskonnon rooli. Haatainen mainitsee, että Suomen ulkopolitiikassa uskontojen välisen vuoropuhelun edistäminen on ollut tärkeässä asemassa. Esimerkkejä tästä ovat erityinen kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun suurlähettiläs ja se, että YK:n aloitteesta perustetussa uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkostossa on suomalainen puheenjohtaja.

Haavisto on kokenut, että uskontojen välisellä dialogilla on tavattoman suuri merkitys rauhantyössä ja sitä tarvitaan myös ilmastomuutoksen torjumisessa ja maailman väestökehitykseen vaikuttamisessa. Hänen mielestään on hyvä, että presidentillä on tuntemusta eri uskontojen kanssa toimisesta ja että hän tuntee henkilökohtaisesti maailman uskonnollisia johtajia. Myös Suomessa eri uskonnollisten ryhmien tuntemus on presidentille tarpeen.

Myös Huhtasaari korostaa uskontojen tuntemusta, se on hänestä ”kriittisen tärkeää”. Hänen mukaansa minkä tahansa kulttuuripiirin juuret ovat sen uskonnossa. ”Ihmisiä ja heidän elämäänsä, heidän tapojaan ja taidettaan, heidän näkemyksiään kunniasta ja häpeästä, ei voi ymmärtää ymmärtämättä heidän uskontoaan”, Huhtasaari vastaa.

Kyllönen vastaa lyhyesti, että presidentin on hyvä tuntea historiaa, uskontoja ja niiden vaikutusta ihmisiin ja maailman kehitykseen.

Uskontojen välisellä dialogilla on tavattoman suuri merkitys rauhantyössä. – Pekka Haavisto

Niinistön mukaan uskontojen tuntemisesta on etua ulkopolitiikan hoidossa ja kansainvälisen politiikan ymmärtämisessä. Uskonnot määrittelevät osaltaan sitä, miten hahmotamme maailmaa ja ne antavat arvoille syvällisempää pohjaa. Ulkopolitiikassakin on pohjimmiltaan kysymys ihmisten välisistä suhteista ja uskontojen tuntemus auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja ja ihmisiä. Niinistö pitää uskontojen vuoropuhelua tärkeänä.

”Tämä kysymys osuu tämän päivän haasteiden ja ongelmien ytimeen”, toteaa Vanhanen. Maailmantilanteessa, jossa vastakkainasettelut kärjistyvät, tarvitaan yhä enemmän uskontojen tuntemusta ja vuoropuhelua. Tämä on tärkeää presidentille, mutta myös kaikille muille niin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin rajojen ulkopuolellakin, sanoo Vanhanen.

Uskontojen merkitys eri puolilla maailmaa on Torvaldsin mukaan suurempi kuin meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme voisi uskoa. Presidentin on oltava sivistynyt ja asioihin hyvin perehtynyt ja tähän kuuluu myös uskontojen ymmärtäminen.

Geopolitiikka on Väyryselle tärkeä aihe ja sen hän nostaa esille myös vastauksessaan. Hänen mukaansa ilman uskontojen ja niihin liittyvien kulttuurien tuntemusta on vaikea onnistua vuorovaikutuksessa eri puolilta maailmaa olevien valtionjohtajien kanssa. ”Toisaalta on tärkeää tuntea uskontojen vaikutus geopolitiikkaan”, Väyrynen sanoo.

Kyllönen korvaisi uskonnonopetuksen elämänkatsomustiedolla

Edelliseen kysymykseen annettuja vastauksia on kiinnostavaa verrata uskonnonopetuksesta annettuihin vastauksiin. Jos uskontojen ymmärrys on presidentin tehtävässä ja yleensäkin tärkeää, miten tämä liittyy kouluopetukseen?

Nykyisen oman uskonnon opetuksen kannalla ovat ehdokkaista Niinistö, Torvalds ja Väyrynen. Vanhanen ei ota suoraan kantaa nykymalliin, mutta hän korostaa uskonnonopetuksen merkitystä yleissivistyksen kannalta ja viittaa vastaukseensa maailmanpolitiikasta. Niinistö toteaa, että oman uskonnon opetukseen kuuluu perehtyminen suomalaiseen katsomusperinteeseen ja tutustuminen muihin uskontoihin. Torvalds korostaa uskontojen merkitystä globaalissa maailmassa. Väyrynen haluaisi yhdistää varsinaiseen uskonnonopetukseen nykyistä enemmän muiden uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetusta.

Kyllönen korvaisi uskonnonopetuksen elämänkatsomustiedolla. Haatainen pitäisi hyvänä kaikille yhteistä katsomusainetta ja Haavisto siirtyisi ”tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta” yhteiseen katsomusaineeseen viimeistään lukiossa. Tunnustuksellista uskonnonopetusta Suomessa ei tosin ole enää vuosiin ollut, vaikka tätä nimitystä oman uskonnon opetuksesta usein virheellisesti käytetään.

Haaviston mielestä lukion katsomusaineeseen kuuluisi filosofian ja elämänkatsomustiedon opetus, jossa käytäisiin läpi myös maailmanuskonnot. Haatainen korostaa koulun tehtävänä olevan tarjota oppilailleen mahdollisuuden ymmärtää omaa uskontoaan, elämänkatsomustaan ja kulttuuriaan suhteessa muihin ja uskoo, että tämä toteutuisi parhaiten yhteisen oppiaineen avulla. Kyllönen määrittelee "elämänkatsomustaidon" aineeksi, jossa keskityttäisiin elämäntaitojen oppimiseen, opiskeltaisiin eri uskontoja, mielenterveyden hoitamista ja ihmisyyteen kasvamista.

Huhtasaaren mielestä uskonnonopetusta tarvitaan ja sen määrää olisi syytä lisätä. Hän kuitenkin luopuisi vieraiden uskontojen, kuten islamin opettamisesta koulussa. Uskonnonopetusta pitäisi hänen mielestään antaa ainoastaan evankelis-luterilaisen ja ”kreikkalaiskatolisen” uskonnon opiskelijoille. Näiden vaihtoehtona olisi elämänkatsomustieto, ei vähemmistöuskontoja. Kreikkalaiskatolisella Huhtasaari tarkoittaa ortodoksista kirkkoa.

Tukea voidaan antaa yhteiskunnallista tehtävistä

Uskontokuntien taloudellista tukemista voidaan perustella niiden hoitamilla yhteiskunnallisilla tehtävillä, ajattelevat ehdokkaat. Vastauksissa on kuitenkin myös eroja. Osa ottaa esille kahden kansankirkon verotusoikeuden, osa miettii tukemista toisesta näkökulmasta.

Haavisto hyväksyy kirkkojen nykyisen verotusoikeuden, joka mahdollistaa vakaan rahoituspohjan luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle.

Niinistö huomauttaa, että uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä, ehkäisevät syrjäytymistä ja luovat osallisuutta. Muut uskontokunnat saavat valtiolta tukea, mutta luterilainen ja ortodoksinen kirkko keräävät jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Lisäksi ne saavat Niinistön mukaan osan yhteisöveron tuotosta. Tässä hän kuitenkin muistaa vielä vanhan mallin, sillä yhteisövero on nykyisin korvattu valtion budjettituella.

Uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä, ehkäisevät syrjäytymistä ja luovat osallisuutta. – Sauli Niinistö

Väyrysen mielestä nykymalli, jossa luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on lainsäädännössä erityisasema, on toimiva.

Torvalds noteeraa kansankirkkojen erityisaseman ja roolin esimerkiksi kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpitämisessä. Pääsääntö on kuitenkin uskonnollisten yhdyskuntien tasapuolinen kohtelu. Rahallinen tukikin voi olla paikallaan. On tärkeää, että rahoitusvastuuta ei siirretä ulkomaisille tahoille. Tässä hän viitannee keskusteluun suurmoskeijasta.

Vanhasen mukaan ainakin jäsenmääriltään suurimpia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia voitaisiin tukea, vaikka pääsääntöisesti jäsenten on rahoitettava omien uskollisten yhteisöjensä toiminta. Oleellista on varmistaa vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskoaan lain puitteissa.

Huhtasaaren mukaan kansankirkkojen saama tuki on tasoltaan suurin piirtein oikea ja rahoitusmalli tyydyttävä. Niillä on suomalaiseen traditioon liittyviä tehtäviä ja ne huolehtivat kansallisomaisuuteemme kuuluvista rakennuksista. Vieraat uskonnot ja vapaat kristilliset suunnat voivat itse vastata rahoituksestaan, kuten tähänkin asti.

Kyllösen mukaan valtion pitäisi tukea tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia, jos niiden seurakunnat hoitavat yhteiskunnallisia tehtäviä. Haatainen toteaa, että valtiovallan on syytä kompensoida uskonnollisille yhdyskunnille yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta aiheutuvia kuluja.

Poistettu 26.1. jutun ennakkoäänestystä käsittelevä alku.

Presidenttiehdokkaat kohtaavat Kallion kirkossa

Kallion kirkossa järjestetään osana Sovinto 100 -tapahtumaa sunnuntaina 21.1. presidenttiehdokkaiden suuri arvokeskustelu. Ehdokkaita tenttaavat MTV3:n suorassa lähetyksessä uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila ja politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Jussi Kärki. Tilaisuus on yleisölle avoin. Ovet avautuvat klo 19.15 ja keskustelu alkaa klo 20.

Kirkko ja kaupungin uutispäällikkö Pauli Juusela seuraa tenttiä Kallion kirkossa ja twiittaa tentin aikana havaintojaan keskustelusta lehden Twitter-tilille. Päätoimittaja Jaakko Heinimäki analysoi tentin antia seuraavana päivänä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi