PieniKylä-maatilan vastuuviljelijä Melina Heimsch haaveili taidealasta ja valmistui tradenomiksi. Sitten maanviljelys vei mukanaan.
Viljelijä Melina Heimsch, 27, vaalii espoolaisella maatilalla monimuotoisuutta entisaikojen tapaan – ”Tässä työssä ovat läsnä syntymä ja kuolema”
PieniKylä-tilalla Espoon Takkulassa kasvatetaan noin 250 kasvia, minkä lisäksi tilalla elää joukko eläimiä. Monimuotoisuus tuo turvaa, kun ilmasto muuttuu.
Ei uskoisi, että ollaan Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Ympärillä on peltoa ja metsää, lampaita ja hevosia. Linnut sirkuttavat, kukko kiekuu, kanat ja ankat kaakattavat. Paikka poikkeaa valtavirrasta muutenkin. Pohjois-Espoossa Nuuksion kupeessa sijaitseva PieniKylä on osakeyhtiömuotoinen maatila, jolla viljellään sekä luomusti että biodynaamisesti.
Tilan vastuuviljelijä on 27-vuotias Melina Heimsch, jonka lisäksi osakeyhtiössä ovat mukana hänen isänsä, äitipuolensa, isoäitinsä ja sisaruksensa sekä muutama muu. Mutta onko tällainen maatalous toivotonta pyristelyä ruoantuotannon valtavirrassa ja idealistista puuhastelua, vai voisiko täältä löytyä ratkaisuja globaalia ruoantuotantoa ravisteleviin pulmiin?
”Start up -viljelijät” ovat oppineet kantapään kautta
Alussa oli perintömaa, Melina Heimschin äitipuolen, nyt tilan peltotyöntekijänä toimivan Mari Salmelan, lapsuudenkodin ympärillä olevat metsät ja viljelysmaat. Perhe päätti ryhtyä viljelmään – vailla kokemusta ja koulutusta.
– Kun aloitimme kahdeksan vuotta sitten, tässä oli mukana muitakin viljelijöitä, mutta vähitellen tästä tuli meidän työmme. Tykkään tästä ihan hirveästi, Heimsch kertoo.
Monenlaista on kokeiltu, eikä kaikki ole aina mennyt ihan nappiin.
– Olemme tehneet varmasti kaikki virheet, joita start up -viljelijät voivat tehdä, mutta myös oppineet hirveästi, Salmela summaa.
Nyt tilan mailla kasvatetaan noin 250:tä eri kasvia: avomaavihanneksia, yrttejä, jonkin verran vehnää ja kauraa eläimille mutta myös muinaisviljoja kuten spelttiä, juhannusruista ja mustakauraa. Eläimistä ensin tulivat mehiläiset, sitten lampaat ja kanat ja lopuksi ankat ja hevoset. Tilalla on myös pari kissaa ja koiraa.
– Alusta saakka on ollut unelmana, että saisimme myös muutaman lypsylehmän. Lehmän lanta on kompostoituna ihan kultaa maalle. Sen avulla kaikki kasvaa, Heimsch sanoo.
Tilan lampaat on ahvenanmaanlampaita. Niiden pääasiallinen tarkoitus on laidunnus ja maisemanhoito.
Biodynaamisuus tilalla tarkoittaa esimerkiksi maan hoitoa ja monimuotoisuutta, jolloin syntyy itseään tasapainoittava ekosysteemi. Kasvit ja eläimet ikään kuin tukevat ja toisaalta myös hillitsevät toistensa olemassaoloa. Tasapainon löytyminen vie aikaa.
– Esimerkiksi linnut, perhoset ja pölyttäjät ovat lisääntyneet täällä valtavasti. Tuholaisia on ollut, mutta nyt on jo niitä syöviä leppäkerttujakin. Luonto pitää itsestään huolta, kun sille antaa aikaa. Jos jotakin otetaan pois, syntyy yleensä dominoefekti, koska jokin laji on aina jonkin toisen ruokaa, Heimsch sanoo.
Maata pyritään muokkaamaan mahdollisimman vähän. Heimschilta tulee myös kaikille harrastelijaviljelijöille mullistava tieto: täällä ei kitketä koko kesää rikkaruohoja.
– Rikkaruohot kitketään aluksi, jotta vaikka porkkana saa tarvitsemansa tilan. Sen jälkeen rikkaruohoja ainoastaan trimmataan, koska kasvupeitettä pitääkin olla. Se sitoo kosteutta.
Tilalla asustaa myös kaksi hevosta. Melina Heimschin kanssa poseeraa Bruno.
Ukki perehdytti viljelyyn
Englantilais-saksalainen ukki perehdytti aikoinaan Melina Heimschin puutarhanhoitoon ja biodynaamiseen viljelyyn, mutta nuorena Heimsch ei osannut kuvitellakaan, että hänestä tulisi viljelijä. Sen sijaan hän haki taidekouluun ja opiskeli tradenomiksi. Sitten maanviljelys vei mukanaan.
– Olen käytännöllinen ihminen ja tykkään tehdä käsillä. Tämä on myös siitä ihana työ, että syntymä ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä, mutta eivät negatiivisella tavalla, Heimsch sanoo.
Toistaiseksi tila ei ole vielä antanut koko porukalle elantoa, vaan kaikki ovat tehneet myös muita töitä.
Melinda Heimschia tila työllistää jo melko hyvin vuoden ympäri. Suunnittelu ja taimien kasvatus vie aikaa. Tuotteita jatkojalostetaan ja myydään.
Tilaa kannattelevat satokumppanit, tavalliset ihmiset, jotka sitoutuvat ostamaan osan sadosta ja saavat aina kassillisen kauden vihanneksia joko kotiin toimitettuna tai paikalta noudettuna. Tilaan kuuluu myös Vihdintien varressa, entisessä Takkulan baarissa, sijaitseva tilapuoti, joka aukeaa taas, kun remontti valmistuu.
Bordercollie Tiko hoitaa lampaiden paimennuksen.
Tilalla mietitään jo, mitkä kasvit kestävät kuivuutta
Ruoantuotantoa leimaavat nyt massiiviset ongelmat. Tuottajat eivät elä työllään, maatilojen määrä vähenee, ruoan, energian ja lannoitteitten hinta nousee ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät. Sota Ukrainassa on jättämässä ihmiset eri puolilla maailmaa ilman odotettuja viljalasteja. Nykyinen erikoistumiseen perustuva maatalous on osoittanut haavoittuvuutensa, ja omavaraisuus on alkanut kiinnostaa.
Globaalit kysymykset mietityttävät myös espoolaisella pellolla. PieniKylä on niin sanottu hiilitila eli se on mukana Ilkka Herlinin, Saara Kankaanrinnan ja Anna Kotsalo-Mustosen perustaman säätiön Baltic Sea Action Groupin hankkeessa, jossa tutkitaan, kuinka pelloista saataisiin hiilinieluja.
Espoossakin on jo koettu kovia tuulia ja aikaisin käynnistyneitä kasvukausia mutta myös kuivuutta ja hellettä. Vaihtelevissa olosuhteissa monimuotoisuus tuo turvaa, sillä aina jokin kasvi pärjää.
– Esimerkiksi papua ei kuivuus haittaa. Myös kesäkurpitsaa ja tomaattia tuli hyvin viime kesänäkin, Melina Heimsch kertoo.
Hän ajattelee, että ruoantuotannossa pitäisi mennä taas kohti paikallisuutta globaaliuden sijaan ja kohti monimuotoisuutta erikoistumisen sijaan. Kuulostaa vähän siltä, mitä maatalous joskus olikin. Onko tämän tilan tapa toimia siis askel taaksepäin vai tulevaisuutta? Melina Heimsch uskoo, että jälkimmäistä.
– Teemme monta asiaa kuten joskus ennen on tehty, mutta ajattelen, ettemme voi koskaan mennä taaksepäin. Voimme ottaa hyväksi todettuja tapoja vanhasta ja yhdistää niihin nykyistä tietoa.
Jaa tämä artikkeli:
