Kseniia Shepitko ohjaa ukrainalaisia lapsia Ison Omenan Chapplessa. Selässä Agnes, 5, näyttää askarreltua paperityötä.
Espoon seurakunnilla työskentelevä Kseniia Shepitko auttaa ukrainalaislapsia saamaan ajatukset pois sodasta – ”Saan lapsista voimaa”
Kseniia Shepitko saapui pakolaisena Suomeen maaliskuussa. Työpaikka on saanut hänet tuntemaan itsensä osaksi yhteiskuntaa.
Helmikuussa Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Maaliskuun 11. päivä ukrainalainen Kseniia Shepitko saapui kahden lapsensa, sisarensa, siskon lasten ja äitinsä kanssa pakolaisina Suomeen. Heti aluksi häntä mietitytti, miten he pääsevät mukaan yhteiskuntaan vieraassa maassa.
Sitten kävi tuuri: Espoon seurakunnat päättivät palkata ukrainalaisen työntekijän työskentelemään sotaa paenneiden perheiden parissa ja Kseniia Shepitko sai paikan. Hän työskentelee Ukrainasta saapuneiden lasten parissa Olarin seurakunnalle kuuluvassa Chapplessa Isossa Omenassa sekä Nihtisillan vastaanottokeskuksessa. Työsopimus on tehty Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kanssa, palkan maksavat Espoon seurakunnat yhdessä. Työsopimus on voimassa ainakin vuoden loppuun.
Shepitkon työn tarkoituksena on tarjota ukrainalaislapsille mielekästä kerhomuotoista tekemistä ja vertaistukea.
– Olen itsekin äiti ja haluan toimia lasten kanssa kuten toivoisin omien lasteni kanssa toimittavan.
– Kun elää pakolaisena täällä, on todella raskasta, jos kokee olevansa jotenkin ylimääräinen. Nyt saan tuntea olevani tarpeellinen, olla hyödyksi seurakunnalle ja yhteiskunnalle. Saan lapsista voimaa, Shepitko kertoo.
Kseniia Shepitko ja haastattelussa tulkkina toiminut Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pappi Raigo Liiman pitävät käsissään eri versioita ukrainan kielisistä lasten Raamatuista.
Ukkonen tuo lapsille mieleen pommitukset
Parina päivänä viikossa Kseniia Shepitko käy Luona Oy:n vastaanottokeskuksessa Nihtisillassa, kolmena päivänä viikossa hän on Chapplessa. Shepitko esittelee, mitä kaikkea lasten kanssa on tehty: askartelua, taidetta, numeroiden harjoittelua, pelejä ja leikkejä. Lapset ovat saaneet myös ukrainankieliset lasten Raamatut.
Shepitko kertoo, että lasten taideteoksissa ja askarteluissa on mukana usein Ukrainan lipun värit tai Ukrainan vaakuna. Lapset ovat askarrelleet esimerkiksi sinikeltaisia laivoja, joihin on saanut kirjoittaa toiveita. Yhdessä lukee ukrainaksi ”Haluan kotiin”.
Nihtisillassa on lapsia, jotka ovat kokeneet rankkoja asioita. He ovat nähneet pommituksia ja kuolemaa.
Kseniia Shepitkon mukaan hänen työssään olennaista on se, että lapset voivat välillä keskittyä johonkin mukavaan tekemiseen, saada ajatukset pois sodasta ja puhua äidinkieltään.
– Nihtisillassa on lapsia, jotka ovat kokeneet rankkoja asioita. He ovat nähneet pommituksia ja kuolemaa.
Rankat kokemukset näkyvät lapsissa monin tavoin. Kun ulkona jyrisee ukkonen tai kuuluu lentokoneen ääni, lapset voivat olla peloissaan. Shepitko on rauhoitellut heitä sanomalla, että nyt ollaan Suomessa, eikä täällä ole pommituksia.
Hän kohtaa myös luontevasti lasten vanhempia. Ukrainalaiset vaihtavat keskenään tietoa tärkeistä asioista ja lasten vanhempia kiinnostaa, miten lapsilla on sujunut ja ovatko he oppineet uutta.
Lapset ovat askarrelleet monenlaista. Esimerkiksi laiva-askartelussa näkyvät Ukrainan värit.
”Aivan kuin meillä olisi ollut jokin suojelus”
Kseniiia Shepitko on kotoisin Enerhodarin kaupungista, joka tunnetaan siitä, että sen kupeessa sijaitsee Euroopan suurin ydinvoimala. Hänellä on 3- ja 11-vuotiaat lapset, joista toinen aloitti nyt Suomessa päivähoidon ja toinen koulun.
– Aivan kuin meillä olisi ollut täällä jokin suojelus. Lapsen päiväkodissa oli venäjää puhuva työntekijä ja vanhempi lapsi, joka tykkää urheilla, on päässyt pelaamaan käsipalloa täälläkin. Hyvät ihmiset ovat auttaneet meitä.
Koulutukseltaan Shepitko on ekonomi ja ollut erilaisten yritysten palveluksessa, mutta hän on työskennellyt myös Unicefin lastenkerhoissa ja -leireillä.
Seurakunnan tarjoamaa työpaikkaa oli aluksi vaikea hahmottaa. Ksepitkolle oli uutta, että seurakunnalla voi olla kauppakeskuksessa Chapplen kaltainen tila, jossa tapahtuu monenlaista ja jossa eri ikäiset kaupunkilaiset voivat viettää aikaa.
– Nyt olen ihan rakastunut tähän paikkaan. En voinut kuvitellakaan tällaista paikkaa tai tiennyt, mikä on vaikka perhekahvila, ennen kuin näin kuvia tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ukrainaa ei jätetä – tekeminen auttaa, jotta sotauutiset eivät lamaannuttaisi Suomeen tulleita ukrainalaisia
AjankohtaistaSotaväsymys painaa kansainvälistä yhteisöä, mutta ukrainalaiset Suomessa eivät anna periksi. Sodan vuosipäivänä kokoonnutaan Senaatintorille.
