null Synkkien virsien illassa veisataan karstat pois sielusta ja nielusta

Monet synkät virret ovat syntyneet aikana, jolloin kulkutaudit ovat koetelleet, kertoo kanttori Petri Koivusalo.

Monet synkät virret ovat syntyneet aikana, jolloin kulkutaudit ovat koetelleet, kertoo kanttori Petri Koivusalo.

Synkkien virsien illassa veisataan karstat pois sielusta ja nielusta

Kanttori Petri Koivusalon ideoimassa suositussa yhteislaulu­tilaisuudessa saa laulaa ahdistuksesta ja vihasta. Virsiä veisataan Espoon tuomiokirkossa 14.11.

Espoon tuomiokirkossa järjestetään jälleen suosittu yhteislaulutilaisuus Synkkien virsien ilta. Tilaisuudessa laulettavat virret huokuvat ahdistusta, vihaa ja kuolemaa mutta myös taivasnäkyjä. Ihmisiä kutsutaankin veisaamaan karstat pois sielusta ja nielusta.

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kanttorin Petri Koivusalon ideoima tilaisuus järjestetään nyt neljättä kertaa.

– Moni rohkaistuu laulamaan massan mukana, sillä yhteisön tuomasta turvasta syntyy yhteisöllinen huuma. Yhdessä on myös helpompi käsitellä kuolemaa ja muita tuskallisia asioita. Voi olla hyvinkin terapeuttista, kun vaikeat ja pelottavat asiat lauletaan ääneen.

Teemana ovat tällä kertaa ajankohtaan liittyen rutto ja muut kulkutaudit. Osa virsistä on 1600-luvulta, jolloin Euroopassa riehui rutto ja ihmiset elivät jatkuvassa kuolemanpelossa.

– Virret ovat iät ja ajat tuoneet ihmisille lohdutusta, sillä yksikään virsi ei ole sanomaltaan pelkästään synkkä, vaan ne sisältävät myös toivoa, Koivusalo sanoo.

Synkkien virsien illassa ei kuulla puheita vaan keskitytään veisaamiseen.

Tilaisuuden ydinvirtenä on virsi 612, Etkö ole ihmisparka, josta lauletaan kaikki 13 säkeistöä. Koivusalon mielestä Juhana Cajanuksen vuonna 1681 kirjoittama teksti käsittelee kuolemanpelkoa hienosti. Siinä todetaan realistisesti, että kaikki kuolevat joskus.

Koivusalon mielestä kiehtova on myös virsi 598, Millainen on elämä? Sen on kirjoittanut 1600-luvulla elänyt saksalainen pappi Johann Rosenthal.

– Elämän monista vaikeuksista kertova virsi tuntuu edelleen erittäin ajankohtaiselta. Toisaalta virteen tuo jännittävää kontrastia se, että sen sävellys on valssimaisen kepeä.

Petri Koivusalo haluaa nostaa esiin tuomiosunnuntaihin liittyvän virren 158. Gregoriaaninen sävelmä Dies irae eli ­Vihan päivä oli osa katolista sielunmessua, ja sen tekijäksi arvellaan 1200-luvulla elänyttä munkkia Tuomas Celanolaista. Virren suomensi Hemminki Maskulainen vuonna 1605. Tämäkin jyhkeä virsi veisataan Synk­kien virsien illassa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: