Markus Malmgren: tanssimusiikilla ja virsillä on yllättävän paljon yhteistä
Markus Malmgren laulattaa kesäisiä virsiä Espoon tuomiokirkossa.

Markus Malmgren laulattaa kesäisiä virsiä Espoon tuomiokirkossa.

Markus Malmgren: tanssimusiikilla ja virsillä on yllättävän paljon yhteistä

Virrenveisuu on demokraattinen tapahtuma: kaikilla on vain yksi ääni ja kaikki äänet ovat yhtä painavia.

Espoon tuomiokirkossa lauletaan yhteislauluna virsiä 25.6. Suvisunnuntain iltamusiikki -tilaisuudessa. Millaisia virsiä silloin lauletaan, Markus Malmgren?

Vanhoja kunnon virsiä veisataan. Ja vanhasta, tutusta virsikirjasta. Suviteema on luonnollisesti läsnä, joten Suvivirsi ja Soi kunniaksi Luojan ovat varmasti setissä mukana. Runebergin rakastetuista virsistä lauletaan ainakin iki-ihana valssi Mä silmät luon ylös taivaaseen.
Millaiset virret ovat suomalaisille tutuimpia? Miksi?

Kourallinen virsikirjan virsistä ovat sellaisia, jotka lähes jokainen suomalainen kokee omikseen. Ne liittyvät lähes poikkeuksetta elämän suuriin ja syviin hetkiin, häihin ja hautajaisiin ja muihin tärkeisiin tapahtumiin, jouluja ja kouluja unohtamatta. Näitä virsiä on laulettu sukupolvesta toiseen ja ne ovat kovassa käytössä kuluneet kestäviksi. Ne ovat korvaamaton osa suomalaista tapakulttuuria, vaikka keskiverto veisaaja harvoin harrastaa muulla tavoin aktiivisesti hengellisyyttä.
Mitä virsien yhdessä veisaaminen sinulle merkitsee?

Luterilaisessa traditiossa virsi liittyy ensi sijassa yhdessä laulamiseen. Kun artisti- ja mikrofonikeskeinen musiikki yhä enenevässä määrin dominoi aikamme musiikkikulttuuria, virrenveisuu on viimeisiä elinvoimaisia musiikillisia traditioita, joka juontaa juurensa ihmiskunnan alkukantaisimmista ja yhteisöllisimmistä rituaaleista. Yhdessä veisatessa ei esiinnytä ja kilpailla taituruudessa tai äänen sulokkuudessa. Virrenveisuu on esimerkillisen demokraattinen tapahtuma: jokaisella on vain yksi ääni, eikä kenenkään ääni paina yhtään enempää kuin toisen.
Onko virsillä ja tanssimusiikilla, kuten tangolla, humpalla ja valssilla mitään yhteistä?

Suomalainen kansanmusiikki ja viihdemusiikki liittyvät hyvin läheisesti virsikirjaan. Kun Jaakko Finno ja Hemminki Maskulainen 1500- ja 1600-luvulla suomensivat saksalaisia, latinalaisia ja ruotsalaisia virsiä, heillä oli kova työ taivuttaa suomen kieli sopimaan vierasperäisiin sävelmiin ja runomittoihin. Näin syntynyt "virsikirjasuomi" on nyt niin itsestään selvä osa suomalaista laululyriikkaa, että harva tulee ajatelleeksi, kuinka erilaisilla poljennoilla Suomessa edelleen lauletaan kuin puhutaan. Näistä poljennoista ovat peräisin niin vanhat polskat ja menuetit kuin humpat, tangot ja valssitkin.
Miten sinun musiikillinen kesäsi on lähtenyt liikkeelle?

Palasin juhannusviikolla Cantores Minores -kuoron kahden viikon mittaiselta Euroopan kiertueelta. Edessä on vielä puolen tusinaa konserttia kesän mittaan sekä runsaasti sovitushommia ensi kauden tarpeisiin. Mutta kalenteriin mahtuu myös viikon mittainen moottoripyörämatka Ruotsiin yhdessä avovaimoni ja poikieni kanssa. Toisaalta yritän kesäisin aina saada rästiin jääneet työt hoidettua – muun muassa nuottiarkistoni ei meinaa millään järjestää itse itseään.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city