Seksistä nauttii enemmän, kun tuntee ja hyväksyy itsensä

Seksistä nauttii enemmän, kun tuntee ja hyväksyy itsensä

Omaa seksuaalisuuttaan voi päivittää. Tutkimusmatka jatkuu koko elämän.

Harvasta asiasta seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on satavarma, mutta tämä saattaisi olla sellainen: ei ole kahta ihmistä, joilla on täysin samanlaiset seksuaaliset halut. Eriparisten halujen ei kuitenkaan tarvitse olla katastrofi.

Tanskanen muistuttaa, että arjessa on monia muitakin asioita, joissa kumppanien tarpeet ja toiveet eivät osu yksiin. Mitä syödään? Milloin on niin sotkuista, että täytyy siivota? Mihin lähdetään lomalla?

– Yleensä asioista päästään sopuun ja molemmat ovat ihan tyytyväisiä. Myös seksistä voi puhua neuvotellen – kunhan kuuntelee itseään, ettei riko rajojaan miellyttääkseen toista.

Tanskasen mukaan seksiin liittyy ihanteita, joista ei juuri puhuta, mutta joihin omaa seksielämää ehkä tiedostamattakin peilataan.

– Meillä on esimerkiksi kauhean vahva vauvantekoseksi-käsikirjoitus, jossa heteropari saattaa lapsen alulle. Sellaiseen seksiin on kaikkein helpointa suhtautua suopean hyväksyvästi. Mitä kauempana seksuaalinen toiminta on tuosta käsikirjoituksesta esimerkiksi seksitapojen ja seksin osapuolten suhteen, sitä ristiriitaisemmaksi se yleensä koetaan, Tanskanen kertoo.

Vasta kun luottaa toiseen, voi kunnolla antaa mennä.

– Irmeli Laitinen

– Ulkonäköihanteisiin osataan jo onneksi suhtautua melko kriittisesti. Niitä vastaan kapinoidaan ja puhutaan kehomyönteisyydestä. Omaa kehosuhdetta onkin hyvä työstää, sillä seksistä on vaikea nauttia, jos vihaa omaa kehoaan.

Tanskanen on huomannut, kuinka valtava tiedontarve monella on seksuaalisuuteen liittyen. Siihen eivät aina vastaa tekniikkaa painottavat seksioppaat. Eivät myöskään lehtien seksiä käsittelevät jutut, jotka listaavat ongelmia tai esittelevät tilastotietoja siitä, millaista on keskivertoseksi.

– Auttaako ketään eteenpäin se, että vertaa itseään tilastoon tai vaikka jonkun julkkiksen kokemuksiin? Tanskanen kysyy.

Otetaan vaikkapa tieto, että suomalaiset harrastavat seksiä keskimäärin kerran viikossa. Tanskanen huomauttaa, että se ei vielä kerro mitään siitä, millaista heidän seksinsä on.

– Toisessa ääripäässä voi kerran viikossa olla molempia osapuolia syvästi tyydyttävää, sielua kohottavaa, hoitavaa, rentouttavaa, ihanaa seksiä.

– Toisessa ääripäässä seksiä harrastetaan kerran viikossa pakottamisen, painostamisen tai kiristämisen tuloksena. Kumpikaan osapuoli ei välttämättä sisäistä, että kyse on tietyssä mielessä seksuaalisesta väkivallasta, vaikka heistä jollain tasolla tuntuu, että kaikki ei ole ok.

Haluakin on monenlaista

Rennompaa, hauskempaa, luonnollisempaa ja spontaanimpaa. Sellaista monet toivoisivat seksielämänsä olevan. Tanskanen allekirjoittaa rennon ja hauskan, mutta luonnollisen ja spontaanin hän haluaisi lempeästi kyseenalaistaa.

– Stereotyyppisen seksin kaava alkaa siitä, että ihmisen valtaa spontaani halu, joka on niin voimakasta, että se voittaa kaikki esteet. Uskomattoman kiiman vallassa luonnollisesti ja kiihkeästi päädytään käsikirjoituksen loppuun. En väitä, etteikö sellaistakin olisi ja etteikö se olisi kivaa. Monilla on kokemusta siitä, että suhteen alussa on kiihkeä kanivaihe, jossa hässitään kuin puput, Tanskanen kuvailee.

Hänellä on huonoja ja hyviä uutisia. Kanivaiheen kiihkoon on harvemmin paluuta, mutta seksi voi myöhemmin tuntua eri tavalla hyvältä.

– Seksuaalinen halu mielletään monesti vain spontaaniksi haluksi, joka tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siksi ihmiset kokevat, ettei heidän halunsa synny oikealla tavalla tai tunnu siltä kuin pitäisi. Harvemmin puhutaan responsiivisesta halusta, joka viriää esimerkiksi, kun kumppani lähestyy itseä miellyttävällä tavalla.

Jarrut pohjassa

Ihmisen vertaaminen autoon tuntuu Tanskasesta hieman epämukavalta, mutta silti hän tekee nyt niin. On kaasupoljin: se, mistä tykkää ja mikä kiihottaa. Mutta voi olla, että vaikka kuinka polkisi kaasua, ei pääse liikkeelle. Autossa on nimittäin myös jarrut.

Jarrupoljin kuvaa olosuhdetekijöitä: pelkoa siitä, että lapset heräävät, kiirettä, väsymystä, sotkuista huushollia. Vielä tehokkaampi on käsijarru. Sillä Tanskanen viittaa syvemmällä oleviin tekijöihin: Voi esimerkiksi suhtautua kielteisesti omaan kehoonsa, pelätä tai hävetä seksuaalisuutta. Tai sitten parisuhteessa voi olla isoja ongelmia.

– Molemmat jarrut voivat olla päällä yhtä aikaa. Silloin ei auta kaasun polkeminen, esimerkiksi pitsialusvaatteet, kynttilät tai hierontaöljy, vaikka ne ihania juttuja ovatkin.

Kahdella ihmisellä voi sitä paitsi olla hyvin erilainen koneisto. Joku on nopeasti kiihtyvä formula ja toinen taas superturvallinen perheauto, jossa on maailman parhaat jarrut.

– Elina Tanskanen

– Kahdella ihmisellä voi sitä paitsi olla hyvin erilainen koneisto. Joku on nopeasti kiihtyvä formula ja toinen taas superturvallinen perheauto, jossa on maailman parhaat jarrut, Tanskanen lisää.

Vaikka itseään ei haluaisikaan verrata autoon, Tanskasen mielestä kannattaa hyväksyä se, että seksuaaliseen haluun vaikuttavat muun muassa elämäntilanne, mieliala ja ulkoiset olosuhteet. Masennus, stressi ja ruuhkavuodet tuntuvat. Ei vain jaksa tai edes ehdi. Itseltään tai kumppaniltaan ei pitäisi vaatia mahdottomia,

– Seksuaalisuus myös muuttuu ja elää iän mukana. Kannattaa päivittää aika ajoin, missä menee, Tanskanen sanoo.

"Sä et tiedä – vielä" on Tanskasen vakiovastaus asiakkailleen, jotka sanovat, että he eivät tiedä, mitä haluavat.

– Kun tuntee itsensä paremmin, saa luvan omannäköiseen haluun. Haluaminenhan on myös pelottavaa. Voi olla helpompaa olla välitilassa. Kun haluat jotakin, olet jotakin. Samalla valitset jotain pois ja kannat siitä vastuun. Toki aina on lupa prosessoida. Jotkut prosessit vievät vuosia, jotkut ovat elämänmittaisia.

Erillisyys pelottaa

Usein Tanskanen käsittelee parien kanssa myös rakkauteen liittyviä uskomuksia. Yksi yleinen sellainen on se, että rakkaus on jonkinlaista yhteensulautumista ja symbioosia.

– Suhteen alkuvaiheessa se voi olla ihana kokemus, mutta usein ihmiset alkavat yhteenkietoutuneessa suhteessa oireilla. Seksi on niin herkkä alue, että siellä oireilu helposti näkyy. Toista on helpompi haluta, kun sisäistää, että hän on itsestä erillinen olento, Tanskanen sanoo.

– Monesti ihmiset vaistomaisesti tietävät, mikä tekisi heille hyvää, mutta kumppanille saattaa olla superpelottavaa, jos toinen sanoo haluavansa rauhaa ja omaa aikaa. Siksi oman tilan ottaminen jää. Sitten sitä toteutetaan ehkä niin, että ollaan samassa tilassa, mutta henkisesti jossain muualla. Se toimii harvemmin pidemmän päälle.

Luottamus lisää nautintoa

Eriytymisen merkitystä korostaa myös psykoterapeutti Irmeli Laitinen, joka on terapiatyönsä ohessa työskennellyt perheneuvojana.

– Eriytyminen on parisuhteessa hirveän tärkeää sekä psyykkisesti että seksuaalisesti. Jos et eriydy toisesta, et opi tuntemaan omia halujasi ja olet koko ajan riippuvainen siitä, että se toinen tyydyttää sinut. Jotkut kokevat eriytymisen kauhean uhkaavaksi, koska se merkitsee heille hylkäämistä, Laitinen kuvailee.

– Pitäisi vain luottaa toiseen ja siihen, että suhde kestää ja toinen on lojaali, vaikka menisikin vähän kauemmaksi. Luulen, että luottamus lisää myös seksuaalista nautintoa. Vasta kun luottaa toiseen, voi kunnolla antaa mennä.

Jos et eriydy toisesta, et opi tuntemaan omia halujasi ja olet koko ajan riippuvainen siitä, että se toinen tyydyttää sinut.

– Irmeli Laitinen

Laitinen on vuodesta 2010 alkaen ohjannut mentalisaatioryhmiä ja suosittelee mentalisaatiota kaikille, jotka haluavat tutustua paremmin itseensä ja kumppaniinsa. Taikuudelta kuulostavan termin takana on hyvin käytännönläheinen menetelmä.

– Mentalisaatio on ajatteluprosessi ja havaintojen tekemistä itsestä – ja toisesta. Tulet tietoiseksi siitä, miten sinun mielesi on koostunut ja miten siellä on tunteita, havaintoja, aistimuksia, tulkintoja, ajatuksia ja arvoja. Ihmiset eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, kuinka vahvasti tunteet tai asenteet vaikuttavat heihin, Laitinen kertoo.

– Seuraava mentalisaation taso on se, että ollaan kiinnostuneita siitä, mitä toisen mielessä on. Esimerkiksi kuinka paljon hänellä on tunteita esillä, nimeääkö hän niitä ja jakaako niitä toisten kanssa. Jos osaa mentalisoida, osaa kuunnella toista.

Jokainen on vastuussa itsestään

Mentalisaatiolla voisi Laitisen mukaan olla paljon annettavaa myös seksielämälle. Sen avulla tiedostaa omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan sekä sitä, mitä ajattelee kumppanistaan ja hänen haluistaan. Luovuus lisääntyy ja ennakkoluulojaan joutuu ainakin testaamaan. Tulee uskallusta kokeilla uusia asioita.

Paitsi halujaan, kannattaa kuulostella myös haluttomuuttaan.

– Miksi en halua mennä tuon toisen lähelle? Mitä tunteita ja ajatuksia minulla on? Mikä estää?

Laitinen puhuu lempeästä vastuullisuudesta. Jokainen on itse vastuussa siitä, millainen seksielämä hänellä on, ja siitä, että hän saa sen, mitä haluaa.

– Minä itse määrittelen sen, mitä on minun eroottisuuteni ja aistillisuuteni. Ja toinen saa määritellä itsensä. Ei voi passivoitua ja ajatella, että kumppanin tehtävä on huolehtia minun nautinnostani. Toisaalta jos itseä ei sillä hetkellä kiinnosta seksuaalinen akti, voisiko kuitenkin osallistua tuottamaan nautintoa toiselle? Toista ei saa pakottaa, mutta voi pyytää. Mahdollisuuksia on monenlaisia. Vain mielikuvitus on rajana.

Seksi ei aina ole vain seksiä. Laitisen mukaan on hyvä tiedostaa, että seksillä puretaan ja ilmaistaan usein sellaisia tunteita ja tarpeita, jotka eivät ole alun perin seksuaalisia: vihaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, kateutta, kostoa, hyväksynnän hakemista. Tai sitten sängyssä ratkotaan muun elämän ongelmia ja ristiriitoja.

– Pitäisi oppia erottamaan tunne-elämä seksuaalisesta käyttäytymisestä ja aistillisuudesta. Seksissä ollaan niin primitiivisellä aistimusten ja affektien tasolla, että siinä on oikeastaan aika vähän tunteita läsnä.

Elina Tanskasen viisi vinkkiä

1. Pidä huolta itsestäsi. Me emme ole koneita. Katso elämäntilannettasi: Onko siellä tilaa seksuaalisuudelle? Miten ylipäätään voit? Esimerkiksi stressi ja masennus näkyvät väistämättä myös seksuaalisuuden alueella.

2. Puhu seksistä ja seksuaalisuudesta kumppanisi kanssa rehellisesti ja avoimesti.

3. Tunne itsesi. Päivitä ja kuulostele omaa seksuaalisuuttasi: Mistä tykkäät ja mistä et? Mitä tässä elämäntilanteessa ja hetkessä haluat ja mitä et? Ei haittaa, että tutkimusmatka jatkuu elämän loppuun saakka.

4. Löydä oma aistillisuutesi. Pysähtymällä, tunnustelemalla ja stimuloimalla aisteja voi lisätä nautintoa ja mielihyvää. Fiilistely on vastalääke suorituskeskeiselle seksille.

5. Ole utelias. Seikkaillakseen ei tarvitse lähteä ulos kotiovesta. Voit löytää itsestäsi ja kumppanistasi uusia puolia. Muista, että on lupa myös olla tykkäämättä siitä, mitä kokeilette – sitäkin kautta oppii itsestään.

Irmeli Laitisen viisi vinkkiä

1. Luo eroottinen suhde itseesi. Yritä unohtaa ennakkoasenteet ja ajattelu ja mennä itsessäsi aistien tasolle, sinne missä seksuaalisuus sijaitsee.

2. Kommunikoi enemmän aistimuksilla ja kosketuksilla. Mitä miellyttävää voisit tehdä kumppanillesi? Hipaise vaikka niskaa tai pörrötä hiuksia ohimennen.

3. Pitäkää huolta, että kiireisen elämän keskelläkin on päivittäinen hetki, jolloin kerrotte toisillenne, mitä on tapahtunut ja mitä mielessä pyörii. Se lisää myös itsetuntemusta.

4. Kävelkää käsi kädessä vaikka kauppamatkat.

5. Tee itsesi onnelliseksi ainakin kerran viikossa. Tee sellaista, mistä nautit, ja keskity siihen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi