Gurun opissa: Helvetti on sitä, ettei rakasta
Jos näkee Jeesuksen kasvot toisessa eikä mene ohi vaan pysähtyy kohdalle, on lähellä taivasta. Näin uskoi yhdysvaltalainen kansalaisaktivisti Dorothy Day.
”Koko tie taivaaseen on taivas.” Dorothy Day toisti usein tätä 1300-luvulla eläneen nunnan Katariina Sienalaisen lausetta.
Hän lisäsi siihen oman jatkonsa: ”Koko tie helvettiin on helvetti.” Hän muistutti, ettei taivas tai helvetti tarkoita maallisen matkan jälkeistä paikkaa, johon päädymme kuoleman jälkeen. Kumpi tahansa niistä voi koskettaa meitä minä tahansa elämämme hetkenä. Aina kun käännämme selkämme toisen hädälle emmekä näe Jeesusta kaikkein vähimmissä, helvetti on lähellä.
”Helvetti on sitä, ettei rakasta.” Jos näkee Jeesuksen kasvot toisessa eikä mene ohi vaan pysähtyy kohdalle, on lähellä taivasta. Pyhyys ei ole joidenkin erityisihmisten asia, vaan kaikkien. Maailma tarvitsee epätoivoisesti ihmisiä, jotka eivät mene ohi.
Dorothy Dayta on sanottu nykyajan pyhimykseksi ja Yhdysvaltojen katolisuuden radikaaliksi sydämeksi. Jeesuksen vuorisaarna ei ollut hänelle ihanne vaan käytännön elämän ohje. Hän otti tosissaan Raamatun väitteen, että Jeesus tulee meitä vastaan tämän päivän nälkäisissä, janoisissa, kodittomissa, alastomissa, sairaissa ja vangituissa.
1930-luvun suuren laman aikana hän alkoi perustaa vapaaehtoisten kanssa soppakeittiöitä ja ystävyyden ja vieraanvaraisuuden taloja New Yorkin köyhälistökortteleihin. Niissä ihmiset saivat ruokaa ja suojaa. Toiminnan tueksi hän perusti myös lehden nimeltä Catholic Worker, jota jaettiin kadunkulmissa, toreilla ja mielenosoituksissa.
Suuri alkaa pienestä. Jos jokainen ottaa vähemmän, riittää useammalle. Pöydässä on aina tilaa vielä yhdelle.
- Dorothy Day
Yli neljäkymmentä vuotta Dorothy Day eli perustamissaan vierastaloissa syöden soppakeittiöiden ruokaa ja jakaen ihmisten huolet ja murheet.
Hän ei tahtonut itselleen pyhimyksen sädekehää. Hän torjui kaiken sellaisen. ”Älkää kutsuko minua pyhimykseksi. En halua, että pääsette minusta niin helpolla”, hän totesi.
Yhteistä pöytää ei voi tehdä yksin. Emme elä yksin. Emmekä mene taivaaseen yksin. ”Missä ovat muut? kysyisi Jumala meiltä taivaan portilla”, Day sanoi. Jumalan juhlapöytä on tarkoitettu kaikille. Mutta sitä ei kateta meille, jos emme tässä elämässä rakenna yhteistä pöytää.
Day ei pelännyt asettua vallanpitäjiä vastaan eikä seistä köyhien ja kansalaisoikeuksia vailla olevien rinnalla. Viimeisen kerran hänet pidätettiin 76-vuotiaana, kun hän puolusti köyhien maatyöläisten ja meksikolaisten maahanmuuttajien oikeuksia Kaliforniassa.
Yksi Dorothy Dayn suosikkipyhimyksistä oli 1800-luvulla elänyt Jeesus-lapsen Teresa. Tämä kuoli 25-vuotiaana, eikä siksi koskaan ehtinyt tehdä mitään suurta, vaan yksinomaan pieniä ja huomaamattomia asioita. Teresan ”pienellä tiellä” vähäinenkin ele tai teko oli tehty Jumalalle ja lähimmäiselle.
Valitsemalla köyhien rinnalla elämisen Day halusi vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Hänen mukaansa suuret muutokset ovat valhetta, jos niissä sivuutetaan oven pielessä oleva köyhä.
Hengellisen elämän kilvoittelua ei käydä suurissa asioissa, vaan pienissä jokapäiväisissä asioissa, Day muistutti. Suuri alkaa pienestä.
”Jos jokainen ottaa vähemmän, riittää useammalle. Pöydässä on aina tilaa vielä yhdelle”, Dorothy Day lainasi äidiltä oppimaansa viisautta.
Tänäänkin pyhät ihmiset löytyvät arjen tekojen tekijöistä – soppakeittiöistä, yhteisistä ruokapöydistä, vapaaehtoisista auttajista ja vierellä kulkijoista.
Hiljainen muutos
Jos haluat muuttaa elämäsi suuntaa,
katso päivääsi ja kysy,
mikä sija hyvyyden voimilla on ollut tässä päivässä.
Mikä sija siinä on ollut hiljaisilla hetkillä,
hiljaisilla huokauksilla ja hengitystauoilla,
hymyllä, myötätuntoisella katseella,
ystävällisellä kosketuksella,
hyvillä sanoilla,
hyvillä askelilla,
hyvillä aikeilla ja teoilla,
ihmisillä, jotka ovat auttaneet sinua eteenpäin,
luonnon hyvyydellä?
Älä katso niinkään sitä, mikä hyvän varasti,
vaan sitä, mikä ja kuka sen toi esiin.
Rukoile, että hyvä saisi enemmän sijaa elämässäsi.
Ohjaajana Dorothy Day
Dorothy Day oli yhdysvaltalainen journalisti, yhteiskunnallinen aktivisti ja harras katolilainen. Hän syntyi vuonna 1897 ja vietti melko boheemin nuoruuden. 1930-luvun suuren laman ja nälkämarssien aikana hän alkoi perustaa asuntoja New Yorkin slummialueille. Ne oli tarkoitettu köyhille ja kaduilla eläville ihmisille, joilla ei ollut paikkaa, mihin mennä. Melko pian näitä asuntoja oli yli kolmekymmentä eri puolilla Yhdysvaltoja. Lisäksi Day perusti pieniä maatiloja, joissa opeteltiin elämään omatoimisesti.
Day julkaisi vuosikymmenten ajan vapaaehtoisten kanssa Catholic Worker -lehteä, joka levitti sanomaa yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja jota jaettiin kaduilla ja mielenosoituksissa. Lehti ilmestyy yhä. Dayn toiminta veti puoleensa nuoria intellektuelleja, joista monista tuli tunnettuja kansalaisoikeus- ja rauhanliikkeen aktivisteja. Yksi heistä, Jim Forest, on kirjoittanut Dorothy Dayn elämäkerran All is Grace.
Tunnetussa kuvassa Dorothy Day istuu 76-vuotiaana jakkaralla Kaliforniassa poliisien edessä puolustamassa maatyöläisten oikeuksia. Day kuoli 83-vuotiaana vuonna 1980. Häntä ei vielä ole virallisesti julistettu katoliseksi pyhimykseksi. Prosessi on kesken.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Pieniä ja näkymättömiä hyviä tekoja
HengellisyysHyvää tehdessään ihminen toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Kuula: Helvettiä ei ole olemassa, vielä
Puheenvuorot
