Gurun opissa: Jumala odottaa sisäisen melusi laantumista
Katolinen munkki ja rauhanaktivisti Thomas Merton oli rauhaton mies, joka etsi rauhaa Jumalasta.
Maailman hulluna vuonna 1968 – sinä vuonna, jona Martin Luther King murhattiin ja Vietnamin sota kävi yhä julmemmaksi, opiskelijat osoittivat mieltään ympäri maailmaa ja Prahan kevät päättyi venäläisten tankkien tuloon – sai trappistimunkki Thomas Merton Louisvillen opiskelijoilta pyynnön kirjoittaa yliopiston kirjallisuuslehteen.
He tiesivät hänet munkiksi, joka vastusti sotaa ja puolusti ihmisoikeuksia.
Merton asui tuolloin kolmatta vuotta erakkomajassa, jonka hän oli rakentanut luostarinsa yhteyteen. Kirjoituksessaan opiskelijoille hän kysyi: ”Mitä rukous, yksinäisyyteen vetäytyminen, hiljaisuus ja meditaatio voivat merkitä atomiajan maailmassa? Ovatko ne menettäneet merkityksensä?”
”Ainoa ongelma, mistä koko olemassaoloni, rauhani ja onnellisuuteni riippuu, on löytää itseni Jumalan löytämisestä.”
Merton tiesi monen opiskelijan etsivän elämyksiä ja toivoa elämäänsä idän mietiskelyperinteistä. Kirjoituksessaan hän painotti, että jos etsii sisäistä eheyttä meditaatiosta ja kokemusta Jumalasta, se edellyttää sitoutumista. ”Sisäinen visio” on aina lahja. Sitä ei saavuteta tekniikoilla eikä psykedeelisillä elämyksillä.
Pyhäksi ei voi tulla myöskään parantamalla maailmaa tai muita ihmisiä, Merton muistutti. ”Sillä, joka yrittää toimia ja tehdä asioita toisten ja maailman hyväksi syventämättä omaa itseymmärrystään, vapauttaan ja kykyään rakastaa, ei ole mitään annettavaa kenellekään. Hän ei voi kommunikoida mitään muuta kuin omia pakkomielteitään, aggressioitaan ja egokeskeisyyttään, harhakuvitelmiaan päämääristä ja keinoista, opillisia ennakkoluulojaan ja ideoitaan.”
Tämä on hyvä ohje kenelle tahansa maailmanparantajalle tai julistajalle.
Omassa elämässään Merton oli havainnut, että syvimmän toivon ja elämäntarkoituksen hän oli löytänyt yhä uudestaan yksin Jumalasta, hänen rakkaudestaan ja armostaan. ”Siksi ainoa ongelma, mistä koko olemassaoloni, rauhani ja onnellisuuteni riippuu, on löytää itseni Jumalan löytämisestä”, Merton kirjoitti kirjassaan New Seeds of Contemplation. Hän oli tuolloin asunut parikymmentä vuotta trappistiluostarissa Kentuckyn metsäisillä kukkuloilla ja saanut kokea, että Jumala odottaa kärsivällisesti ihmisen sisäisen hälinän laantumista.
”Jos löydän hänet, löydän itseni, ja jos löydän tosi itseni, löydän hänet”, Merton kirjoitti. Hän oli vakuuttunut siitä, että jokaisessa meissä on paikka, jossa olemme yhtä Jumalan kanssa ja jossa voimme löytää itsemme ja toisemme. Se on kohta, jossa havahdumme olevamme riippuvaisia yksin Jumalan rakkaudesta emmekä siitä, mitä ulkoisesti olemme.
Kun ymmärrämme tämän pohjiaan myöten, koko olemuksellamme, sanat käyvät vähiin. Silloin ihmettelemme ja kiitämme – ja suremme, että olemme vielä niin etäällä Jumalasta ja toisistamme.
Thomas Merton kuoli sähköiskuun hotellihuoneessaan Bangkokissa idän ja lännen munkkien kokouksessa 7.12.1968. Hänet lennätettiin kotiin armeijan lentokoneessa, jossa oli Vietnamin sodassa kuolleita amerikkalaisia sotilaita. Siinä olivat sodan vastustaja ja sotilaat samassa koneessa matkalla kotiin.
Rukous Jumalalle, Isälleni
Täällä Sinä näet minut.
Täällä Sinä rakastat minua.
Täällä pyydät minua
vastaamaan rakkauteesi
omalla rakkaudellani
ja luottamuksellani.
Täällä pyydät minua
olemaan ystäväsi.
Sinun ystävänäsi oleminen
merkitsee yksinkertaisesti sitä,
että hyväksyn ystävyytesi,
koska se on Sinun ystävyyttäsi.
Olet kutsunut minut tänne
syntymään yhä uudestaan,
kerta kerran jälkeen
Sinun valossasi.
(Thomas Merton vuonna 1968)
Ohjaajana Thomas Merton
Thomas Merton syntyi Ranskassa vuonna 1915 uusiseelantilaisen isän ja amerikkalaisen äidin taitelijaperheeseen. 23-vuotiaana hän liittyi katoliseen kirkkoon. Opiskellessaan Columbian yliopistossa kirjallisuustiedettä Merton tutustui vaeltavaan hindumunkkiin. Yllättäen tämä neuvoi häntä lukemaan kristillisiä mystikoita Augustinusta ja Tuomas Kempiläistä.
Keväällä 1941 Merton vieraili Kentuckyssa Gethsemanin trappistiluostarissa, josta tuli hänen hengellinen kotinsa loppuelämäksi.
Merton oli pitänyt nuoresta saakka päiväkirjaa. Luostarista hän piti tuhansien kirjeiden välityksellä yhteyttä niin tutkijoihin, teologeihin, kirjailijoihin, juutalaisiin hasideihin ja islamilaisiin mystikoihin kuin zen-mestareihinkin. Merton kirjoitti viitisenkymmentä kirjaa. Hän toimi aktiivisesti rauhan puolesta, vastusti ydinvarustelua ja pohti väkivallattoman vastarinnan muotoja.
Merton kuoli Kaukoidän-matkalla syksyllä 1968. Suomeksi paras johdatus Mertonin elämään ja ajatteluun on teos Hiljainen elämä – Thomas Mertonin päiväkirjat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bible journaling -työpajassa haetaan uutta näkökulmaa Raamattuun taiteen keinoin
AjankohtaistaPastori Minttu Haapalainen vetää vantaalaisen Korson seurakunnan kaikenikäisille sopivan työpajan tänä syksynä verkossa.
Gurun opissa: Jumalan luona kaikki vertailu päättyy
Hengellisyys
Gurun opissa: Joulun tähti loistaa kaiken yllä
Hengellisyys
