Gurun opissa: Hiljaisuus on Jumalan ensimmäinen kieli

Gurun opissa: Hiljaisuus on Jumalan ensimmäinen kieli

Jo kahdenkymmenen minuutin hiljaa oleminen auttaa näkemään omassa elämässä sävyjä – ja ehkä myös Jumalan läsnäoloa.

Pieni tyttö käy kveekarien koulua. Eletään 1950-alkua itäisessä Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Koulun nuorimmat oppilaat ovat viisivuotiaita, vanhimmat kaksitoista. Kerran viikossa torstaisin kaikki lapset lähtevät retkelle koulun viereiseen kaksikerroksiseen rakennukseen, kveeka­rien kokoustilaan.

Siellä heitä opastetaan istumaan hiljaa penkeissä. Joskus luetaan jae Raamatusta tai joku kertoo jonkin hiljaisuudessa syntyneen mietteen. Muuten ollaan vain hiljaa.

”Tässä hiljaisuudessa katselin yläikkunoista läpi tulevia auringonvalon säteitä ja seurasin sydämessäni tuntuvaa salaista sykettä. Aloin kokea, että rukous oli paljon syvempää kuin puhetta Jumalalle.”

Näin kuvaa maailmankuulu hiljaisuuden opettaja Cynthia Bourgeault ensimmäistä kosketustaan sanattomaan rukoukseen pienenä koulutyttönä. ”Jossakin siellä hiljaisuuden syvyyksissä sain ensimmäiset kokemukseni Jumalan rakastavavasta läsnäolosta, joka oli aina lähellä, ja rukouk­sesta yksinkertaisena luottamuksena tähän läsnäoloon.”

Nykyään 71-vuotias Cynthia Bourgeault viettää osan ajastaan erakkomajassa merenrannalla Mainessa, Yhdysvaltojen koillisosassa. Hän on opettanut hiljaisuuden rukousta kolmekymmentä vuotta. Hän valottaa sitä monen eri viisaustradition näkökulmasta, mutta pitää itse asian kirkkaan yksinkertaisena.

Yksinkertaisimmillaan rukous on sanatonta hiljaisuutta ja yksinkertaista luottamusta siihen, että siinä hiljaisuudessa Jumala on läsnä. Bourgeaultin mukaan lapsi oppii sen heti elämänsä alussa, sillä hiljaisuus on Jumalan ensimmäinen kieli. Aikuiselle sen oppiminen on vaikeampaa, koska hänen pitää oppia pois niin monesta asiasta.

Mitä minun seuraavaksi pitää tehdä, mitä muistaa, mistä huolehtia, mitä tavoitella, missä olla, mihin lähteä, mitä jättää taakseni, mistä luopua, miten erottua muista, miltä näyttää, missä loistaa, miten kiillottaa omaa kuvaani, että näkyisin? Tämä sisäinen huolten ja ajatusten häly on usein vaikeampi jättää taakseen kuin ulkoinen häly ja kiire.

Kun sateen jälkeen pilvet alkavat väistyä ja valo osuu vesipisaroihin, ne saavat yhtäkkiä kaikki sateenkaaren värit. Jotain samaa tapahtuu, kun Jumalan läsnäolo tulee näkyväksi elämäsi palasissa.

Hiljaisen rukouksen harjoittaminen on kuin jatkuvaa itsestä tyhjentymisen harjoitusta. Cynthia Bourgeault sanoo, että hiljaisessa, keskittyvässä rukouksessa et oikeastaan tavoittele mitään – et edes mielen, tietoisuuden tai näkemisen selkeyttä. Annat vain pois sen, mitä et tarvitse.

Voit käyttää apuna jotakin pientä pyhää sanaa muistuttamassa siitä, miksi tahdot olla hiljaa. Se auttaa sinua päästämään irti mielesi vaeltelusta, intohimoista ja päiväunista.

Kun päästää irti siitä, mistä on pitänyt tiukasti kiinni tai mihin on juuttunut, niin pelottaa hetken, mitähän mahtaa tulla tilalle. Silloin rukoussana muistuttaa: Minä olen tässä ja ­Jumala on tässä. Hellitä otteesi. Katso mitä tapahtuu. Jotain uutta alkaa syntyä.

Ei tapahdu ehkä muuta kuin että havahdut ajatustesi tulemiseen ja menemiseen. Silti jotakin voi tapahtua syvällä sisimmässäsi. Se on kuin vähittäistä unesta heräämistä. Näet ehkä auringon valon leikkivän lattialla. Alat nähdä elämäsi palaset uudessa valossa. Sirpaleet muodostavat kuvioita.

Cynthia Bourgeault vertaa sitä sateenkaareen. Kun sateen jälkeen pilvet alkavat väistyä ja valo osuu vesipisaroihin, ne saavat yhtäkkiä kaikki sateenkaaren värit. Jotain samaa tapahtuu, kun Jumalan läsnäolo tulee näkyväksi elämäsi palasissa. Alat nähdä, mitä tulee tehdä ja minkä antaa olla.

Hellitä hetkeksi ja päästä irti

Hiljaisuuden harjoittelemisen vaikein asia on alussa: pitäisi löytää kaksikymmentä minuuttia aikaa ja malttaa vain olla.

Sitten istu vain alas ja aloita. Aina kun joku tunne, ajatus, huoli, tehtävä tai mikä tahansa asia tulee mieleesi, anna sen olla ja mennä. Aina uudestaan, kun ajatus tai tunne tulee, ole vain avoin hiljaisuudelle ja Näkymättömän läsnäololle.

Sinun ei tarvitse seurata hengitystäsi eikä keskittää huomiota aistimuksiisi, ajatuksiisi tai mielitekoihisi. Jos käytät lyhyttä rukoussanaa, se vain muistuttaa: hellitä kaikesta, anna mennä, ole rauhassa.

Se, mitä tuon kahdenkymmen minuutin aikana tapahtuu, vain tapahtuu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi