Gurun opissa: Haavat ovat opettajiamme

Gurun opissa: Haavat ovat opettajiamme

Minun pitää riittää itselleni enkä tarvitse ketään, ajattelemme helposti. Jospa vahvuutemme onkin avoimuudessa, valmiudessa haavoittua ja ottaa vastaan rakkautta? fransiskaanipappi Richard Rohr pohtii.

Monesti meidän on vaikea suostua siihen, että kaikki otetaan mukaan ja erilaiset voivat tehdä asioita yhdessä.

Mieluiten valitsemme seuramme itse. Haluamme viettää aikaa samanmielisten yhteisöissä, joista erilaisuus on hävitetty. Emme halua mukaan ”niitä”, jotka eivät kuulu ”meihin”.

Jumala toimii toisin. Hän tahtoo kutsua rakastavaan seuraansa jokaisen eikä sulje ketään ulos.

Kun oivallat, että sinut on hyväksytty ja vastaanotettu kaikkine vikoinesi, puutteinesi ja haavoinesi, haluat toimia samoin kanssakulkijoitasi kohtaan. Tätä on hengellisyys.

Tätä toistaa kirjoissaan myös fransiskaanipappi Richard Rohr, yksi aikamme puhuttelevimmista mystikoista.

 

Jumalan syvin olemus on rakkaus. Jumaluuden sisällä virtaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ehtymätön rakkaus. Siitä kaikki syntyy ja kehittyy, ja se vetää kaikkia puoleensa.

Rohr väittää, että rakkauden kolminaisuuden voi havaita kaikessa. Universumin energia on atomien, protonien ja neutronien liikkeessä. Se on planeettojen, tähtien ja galaksien välisissä suhteissa – ja solujemme vuorovaikutuksessa. Se on elämässä ja kuolemassa. Se on haavoissamme.

Jumala ei ole ylimmäinen monarkki, joka on etäällä kaikesta, minkä on luonut. Hän on tullut ylhäältä alas, ulkoa sisälle, ja hänessä on keskinäinen oleminen ja toisiin kääntyminen. Hän ei ole vain kaikkivoipa vaan myös ”kaikkihaavoittuva”, Rohr sanoo.

Kun minämme sykkyrät oikenevat, meidän on mahdollista toteuttaa Jumalan tahtoa.

Monissa hengellisissä traditioissa minään kohdistuvat iskut ja haavat nähdään opettajina. ”Haavoihin tulee kiinnittää huomiota eikä lähteä käräjöimään. Miten kristityn on mahdollista edes katsoa ristiinnaulittua näkemättä tätä?” Richard Rohr kirjoittaa.

Jumala on astunut alas korkeudestaan. Hän tuli tähän maailmaan alastomana ja tarvitsevana lapsena. Hän ”lähti” maailmasta alastomana, kärsineenä ja haavoitettuna. Jumala on haavoitettu ja kosketettu. Miksi meidän pitäisi olla niitä, joita mikään ei kosketa?

Sinun ei tarvitse pelätä omia eikä toisen haavoja. Haavoittuvuus merkitsee, että annan toisen vaikuttaa itseeni ja olen valmis muuttumaan. ”Vaihtoehto on tietenkin: Sinä et muuta minua. Sinä et opeta minulle mitään. Minä tiedän jo. Minulla on kaikki vastaukset”, Rohr listaa.

 

Minun pitää riittää itselleni enkä tarvitse ketään, sanomme helposti, vaikka tiedämme olevamme väärässä. Entäpä jos vahvuutemme on keskinäisessä olemisessa, toisille avautumisessa, valmiudessa haavoittua ja ottaa vastaan rakkautta?

”Kun minämme sykkyrät oikenevat eikä meidän ole pakko saada läpi omaa tahtoamme, meidän on mahdollista toteuttaa Jumalan tahtoa”, Rohr muistuttaa. Suurin käsky ei käske meitä olemaan oikeassa vaan rakastamaan.

Elävöitä meidät

Etsi paikka, jossa voit olla parikymmentä minuuttia rauhassa, ja anna tämän rukouksen resonoida sinussa.

”Jumala, joka olet meitä varten,

kutsumme sinua Isäksi.

Jumala rinnallamme,

kutsumme sinua Jeesukseksi.

Jumala sisällämme,

kutsumme sinua

Pyhäksi Hengeksi.

Sinä, joka olet

ikuinen salaisuus,

elävöitä, ympäröi

ja avarra meidät.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi