Gurun opissa: Joulun tähti loistaa kaiken yllä
Maailma, jonka yltä Betlehemin tähti sammuu, on kylmä ja pimeä, kirjoittaa pappi Juhani Rekola.
”Uskon syntyminen on Jumalan työtä, ja siksi se on salaisuus. Mutta usko ei ole mikään sivutie ohi ajattelun. Jumala käyttää meidän ajatteluamme lähestyessään meitä.” Näin kirjoitti Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi ja kirjailija Juhani Rekola.
Tekstipätkä luonnehtii hyvin hänen kirjailijanlaatuaan. Uskon asioista pitää puhua rehellisesti ja avoimesti. Fraasit pitää siivota. Kevyesti ei pidä sanoa mitään, ei varsinkaan lausetta ”Kyllä Jumala auttaa”. ”Sillä ei ole niinkään varma, että hän auttaa”, totesi sodan kokenut mies.
Vuonna 1974 Rekolalta ilmestyi esseekokoelma Beetlehem on kaikkialla. Siinä vanhat joulun kertomukset ja legendat heräävät eloon.
Rekolan kirjoitukset eivät ole vanhentuneet yhtään. Betlehem, tähti, seimi, paimenet, enkelit ja tietäjät puhuvat tästä ajasta ja tälle ajalle. Ne ovat kuin reväistyt tästä maailmasta, jossa elämme.
Kirjoituksissa elävät rinnakkain ja sisäkkäin pimeys ja valo, epätoivo ja toivo, kuolema ja elämä, murhe ja ilo. Ne kertovat lapsen syntymästä, pakolaisuudesta ja kärsimyksestä sekä lupauksen täyttymisestä. Kaiken yllä loistaa joulun tähti, joskus kirkkaammin, joskus himmeämmin, punaisena toivon tähtenä.
Jeesuksen syntymä oli aluksi lähes huomaamaton tapahtuma, eikä hänelle näyttänyt löytyvän sijaa mistään.
Rekola viittaa vanhojen bysanttilaisten mestareiden maalauksiin, joissa Jeesus syntyy raunioissa tai luolassa. ”Jeesus syntyi raunioiden pimeään maailmaan. Murtuneen päälle hän saapui”, Rekola kirjoittaa.
Järkyttävällä tavalla tästä kertoo jouluviikolla vietettävä viattomien lasten päivä. Silloin muistellaan kuningas Herodeksen organisoimaa julmaa lasten murhaa, jonka tämä pani toimeen säilyttääkseen oman asemansa. Kuultuaan Betlehemissä syntyneestä kuninkaasta hän antoi määräyksen tappaa kaikki lähitienoon kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.
Tässä maailmassa kaikki on murtunutta ja epätäydellistä kurottaen samalla siihen, mikä on kokonaista ja täydellistä.
Jeesus ja pyhä perhe pelastuivat enkelin ilmoituksen avulla. Betlehemin pienet pojat eivät pelastuneet. He menettivät henkensä Jeesuksen tähden. Rekola ei näe kertomuksessa paljon mieltä.
Kertomus voi olla legenda, mutta lasten joukkomurhat eivät ole legendaa tänäkään päivänä. Lapset ovat aina uhrina, kun ihmiset joutuvat lähtemään pakoon vainoa tai pommeja. Lasten kärsimyksessä ei ole mieltä. He kärsivät muiden tähden. Rekola viittaa Albert Camus’n romaaniin Putoaminen, jossa Jeesus menee ristille Betlehemin lasten tähden.
Tässä maailmassa kaikki on murtunutta ja epätäydellistä kurottaen samalla siihen, mikä on kokonaista ja täydellistä, Rekola muistuttaa. Ilman toivoa näemme vain murtuneen. Toivo saa näkemään, että murtunut on lupaus korjaantumisesta. Odotamme murtuneen äärellä sitä, mikä on täydellistä.
Jouluna Jumala tuli ihmiseksi. Hän syntyi pieneksi lapseksi. Hän sai hetken turvan äitinsä sylistä ja eläinten suojasta, mutta pian hänestä tuli koditon ja pakolainen. Aasi, rauhan ratsu, kantoi hänet turvaan.
Ensimmäisenä jouluna Maria kapaloi lapsensa seimeen uskoen huomiseen. Kätilö, joka nyt pakolaisleirillä auttaa lasta syntymään ja laskee hänet äidin syliin, välittää toivoa siitä, että vielä on huominen.
Tarvitsemme toivon kuvia. Lasta olkien päällä. ”Sanomaton ihme on Jeesuksen syntymä”, Rekola kirjoittaa. Niin alas Jumala laskeutui, lapsen hätään ja iloon.
Siitä joulun tähti kertoo. Maailma, jonka yltä Betlehemin tähti sammuu, on kylmä ja pimeä.
Jouluaatosta loppiaiseen
Jos haluat syvyyttä joulunaikaasi, voit aloittaa jokaisen päiväsi Juhani Rekolan mietiskelytekstillä. Kirkko ja kaupunki julkaisee somekanavissaan 24.12.–6.1. ääneen luettuja katkelmia hänen kirjastaan Beetlehem on kaikkialla. Voit kuunnella kaikki tekstit jo nyt täällä.
Neljässätoista mietelmässä kuljetaan joulun tapahtumissa alkaen jouluaatosta ja päättyen loppiaiseen. Toisinaan joulun tähti tuntuu painuvan taivaanrannan taakse. Sitten se taas loistaa kirkkaana ja korkealla.
Ohjaajana Juhani Rekola
Juhani Rekola syntyi vuonna 1916. Hän menetti isänsä alle kaksivuotiaana sisällissodassa ja äitinsä kymmenvuotiaana. Sen jälkeen hän varttui lapsettoman enonsa perheessä. Rekola vihittiin papiksi vuonna 1941. Jatkosodassa hän toimi sotilaspappina ja joukkueenjohtajana. Vuodesta 1956 lähtien hän työskenteli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappina. Siellä hänet tunnettiin työstään suomalaisten alkoholistien parissa, joita kutsuttiin Slussenin sisseiksi.
Rekola on viime vuosisadan tärkeimpiä suomalaisia teologeja. Hän on myös kirjallisuuden ja taiteen maailmassa vapaasti liikkuva ajattelija ja esseisti. Hänen menetyksen ja tragedian teologiansa alkoi hahmottua jo sota-aikana. Hänen kirjojensa nimet puhuvat puolestaan: Kuitenkin Jumala on (1968), Jokainen enkeli on pelottava (1970), Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun (1973), Beetlehem on kaikkialla (1976), Kuoleman tanssi (1976), Kadotetun paratiisin portilla (1982) ja Kuva uskon tulkkina (1985). Ruusumaanantai- ja Beetlehem-kirjat on myöhemmin julkaistu yksissä kansissa kirjassa Ilo pimeydessä (2013).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Uskonnon paikka suomalaisessa kulttuurissa löytyy kaikkialta
HengellisyysUskonnon merkitys ei lähde arvomaailmastamme, ei vaikka kuinka yrittäisimme deletoida sen.
Sanna Sorsa rakentaa seimikylän olohuoneeseen – leijonaperhe saa pennun aina jouluyönä
Hengellisyys Ajankohtaista
