Gurun opissa: Kulkijan rukous

Gurun opissa: Kulkijan rukous

Moni etsii henkistä opastusta ja rukousmantraa. 1800-luvulla elänyt vaeltaja löysi oppaakseen vanhan munkin ja mietiskelysanoikseen Jeesuksen rukouksen.

”Olen Jumalan armosta kristitty ihminen, tekojeni puolesta suuri syntinen, arvoltani koditon vaeltaja kaikkein alhaisinta säätyä, kulkija matkalla paikasta toiseen.”

Näin alkaa yhden maailman tunnetuimman pyhiinvaeltajan kertomus. Hänen nimeään ei tiedetä. Hän vaelsi nuorena miehenä jalkaisin 1800-luvun Venäjällä, Ukrainassa ja Siperiassa aina Irkutskiin asti.

Välistä hän yöpyi majataloissa, kulki kylien ja kaupunkien läpi ja tapasi toisia matkalaisia. Hän kulki läpi Venäjän arojen ja metsien. Enimmän aikaa hän oli tien päällä ja löysi suojan milloin mistäkin.

 

Kerran kirkossa hän oli kuullut liturgiassa kehotuksen ”Rukoilkaa lakkaamatta”. Se iskostui niin syvälle hänen mieleensä, että hänen piti lähteä ottamaan selvää, mitä se tarkoitti ja miten kenenkään oli mahdollista rukoilla koko ajan, kun oli paljon huolta monista muistakin asioista.

Kuka tahansa meistä voi kaiken aikaa, mitä ikinä sitten tekeekään, lausua mielessään Jeesuksen nimeä.

Tuo kehotus sai hänet liikkeelle, mukanaan vain isoisältä peritty Raamattu. ”Tässä on omaisuuteni: leipäpussi selässä, povella pyhä Raamattu, ja siinä kaikki.”

Apua ei löytynyt helposti. Hän kuuli kyllä papeilta ja muilta rukoilijoilta selityksiä siitä, mitä rukous on, miten välttämätöntä se on ja mitä hyötyä siitä on. Hän sai myös kuulla, että rukous vaatii mielen puhtautta ja särkynyttä sydäntä. Hänelle annettiin monenlaisia vinkkejä rukoilemiseen. Oli kuitenkin vaikea löytää ihmistä, josta näki, että hän eli sen mukaan, mitä puhui.

 

Lopulta kulkija kohtasi vanhan munkin, josta tuli yhden kesän ajaksi hänen rukousoppaansa. Mies asettui asumaan risumajaan, toimi vihannesmaan vartijana ja kävi viikon välein munkin luona.

Munkki opetti hänelle, että lakkaamaton rukous on ihmisen sydämessä tapahtuvaa jatkuvaa rukousta, jossa pyydetään avuksi Jeesuksen nimeä. Hän kutsuu rukousta nimillä Jeesuksen rukous ja Sydämen rukous.

Hän neuvoi, miten kuka tahansa meistä voi kaiken aikaa, mitä ikinä sitten tekeekään, lausua mielessään Jeesuksen nimeä. Tulee vain toistaa rukousta ”Herra, Jeesus Kristus, armahda minua”. Sitä ei pidä tehdä liian nopeasti eikä kovaan ääneen, vaan hiljaa mielessä, kaikessa rauhassa. Tällä tavalla se vähitellen läpäisee rukoilijan sydämen ja koko olemuksen ja elämän.

 

Munkki kuoli kesän lopulla. Kulkija jatkoi matkaansa mielessään vanhuksen opetukset ja mukanaan rukousnauha. Ulkonaisesti hän oli yhä köyhä kulkija. Silti kaikki alkoi näyttää toiselta: tie, jota hän kulki, oma elämä ja ihmiset, joita hän tapasi, tähtitaivas, jota hän iltaisin katseli. Kaikesta tuli rukousta. Kaikki kutsui kiittämään ja rakastamaan Jumalaa.

Kertomus tuntemattomasta pyhiinvaeltajasta voi tuntua nostalgiselta ja toisesta maailmasta tulevalta. Mutta hänen laillaan moni etsii henkistä opastusta ja toimivaa rukousmantraa. Vaeltaja löysi omansa Jeesuksen rukouksesta. Se ei ollut hänelle vain apukeino rauhoittumiseen vaan rukous, joka kantoi häntä läpi elämän. Hän sanoi saman olevan mahdollista jokaiselle. ”Joka vain lausuu Jeesuksen Kristuksen nimeä, saa kohta tuntea, että hänessä syttyy sisäinen valo, ja kaikki kirkastuu hänelle”, hän rohkaisi.

Jeesuksen rukous lenkkipolulla

Varaa kolme varttia kävelyyn tai hölkkään ulkona luonnossa.

Kävele aluksi rauhassa. Katsele ympärillesi, hengitä rauhallisesti ja anna hengityksesi tasaantua. Kun olet valmis, lausu mielessäsi hengityksesi rytmissä Jeesuksen rukousta: ”Herra Jeesus Kristus – armahda minua”. Lue sisäänhengityksellä rukouksen alku ja uloshengityksellä sen loppu. Tee niin aluksi vaikka viidentoista minuutin ajan. Kun ajatuksesi karkaavat, palaa vain lempeästi toistamaan rukousta.

Jos mieluiten juokset, aloita rauhallisesta kävelystä. Nosta sitten vähitellen vauhtisi kevyeksi juoksuksi. Toista sitten askeltesi ja hengityksesi tahdissa rukousta.

Lopuksi anna vain kävelyn kulkea tai juoksun rullata ja mielen levätä.

Ohjaajana tuntematon venäläinen pyhiinvaeltaja

Vaeltajan kertomukset on 1880-luvulla Kazanissa Venäjällä julkaistu kokoelma tuntemattoman köyhän pyhiinvaeltajan kertomuksia. Se sisältää neljä kertomusta, jotka kuvaavat vaeltajan matkaa, kun hän etsii vastausta siihen, miten voi oppia rukoilemaan lakkaamatta. Teos on käännetty monille kielille, ja se on tehnyt Jeesuksen rukouksen tunnetuksi ympäri maailman. Rukous tunnetaan myös nimellä Sydämen rukous.

Vaeltaja oli jo pienenä jäänyt orvoksi. Isoisä kasvatti hänet ja hänen veljensä. Tulipalossa hän oli menettänyt kaiken niin, ettei hänellä ollut muuta kuin isoisän Raamattu.

Vanha munkki opettaa vaeltajalle Jeesuksen rukouksen, jota toistaen hän kulkee vuosikaudet läpi Venäjän. Munkki kertoo hänelle myös Jeesuksen rukouksen harjoittamiseen opastavasta Filokalia-teoksesta, johon on tallennettu hengellisiä ohjeita tuhannen vuoden ajalta.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi