null Häät ennen hautajaisia -elokuvan käsikirjoittaja Leo Viirret haluaa muistuttaa siitä, että aikamme on rajallinen

Käsikirjoittaja ja dramaturgi Leo Viirret hyvästeli lyhyen ajan sisällä kummankin vanhempansa. Kuoleman todellisuus ja elämän arvaamattomuus ovat yhä vahvasti hänen mielessään.

Käsikirjoittaja ja dramaturgi Leo Viirret hyvästeli lyhyen ajan sisällä kummankin vanhempansa. Kuoleman todellisuus ja elämän arvaamattomuus ovat yhä vahvasti hänen mielessään.

Häät ennen hautajaisia -elokuvan käsikirjoittaja Leo Viirret haluaa muistuttaa siitä, että aikamme on rajallinen

Tuoreessa elokuvassa hääsuunnittelijan ja hautausurakoitsijan rakkaustarinaa todistavat tunnelmallinen kirkko ja ymmärtäväinen pappi. 

Häät ennen hautajaisia -elokuva on draamakomedia. Sen tyylilajin käsikirjoittaja ja dramaturgi Leo Viirret tuntee omimmakseen. Elokuvaa sävyttää lämmin huumori, ja samalla siinä on syvällinen ja vakavakin pohjavire.

Viirret on aiemminkin käsitellyt kuolemaa, mutta tuoreessa elokuvassa koko tarina kietoutuu sen ympärille. 

Elokuvan päähenkilöt ovat hääsuunnittelija Joanna (Iina Kuustonen) ja hänen vastaparinaan hautausurakoitsija Sakke (Antti Luusuaniemi). Heidän arki- ja juhlaympäristöönsä kuuluu kirkko.

Kun Joanna on menossa naimisiin, hän haluaa juhlavat häät. Käsikirjoittajalle ei tullut mieleenkään, että vihkiminen tapahtuisi maistraatissa.

– Siviilivihkimyskin voi tietenkin olla juhlava, mutta kyllä minusta oli kiva mennä aikanaan kirkossa naimisiin, Viirret kertoo. 

Ja koska on kirkko, löytyy myös pappi, jota näyttelee Joonas Nordman. Hänen hahmonsa on ymmärtävä, ystävällinen ja avarakatseinen – ei siis yhtään maalaiskomedioissa nähty, liperit liehuen talosta toiseen rientävä, kahvia ryystävä karikatyyri, joka liittyy muiden tavanomaisten tyyppien – kylähullun ja -juopon – kavalkadiin. 

– Mahdollisuuksia olisi ollut enempäänkin hassutteluun, mutta en nähnyt tarvetta sellaiseen. Draamakomediassa hahmojen pitää olla sekä hauskoja että samaistuttavia, Viirret sanoo.

Ehkä Nordmanin pastorissa on jotain samaa kuin niissä papeissa, joita Viirret on tavannut lastensa rippikoulun riennoissa Lauttasaaren kirkossa.

– Voin sanoa, että siellä meininki on mahtava: bändi soittaa pop-biisejä ja papit ovat avarakatseisia. Asenteena on, että kaikki ovat ookoo sellaisina kuin ovat, Viirret kertoo.

Kuoleman todellisuus ja elämän arvaamattomuus näkyvät elokuvassa ja ovat tulleet tutuiksi myös Viirteelle, sillä hän menetti kummankin vanhempansa peräjälkeen lyhyen ajan sisällä. Tätä taustaa vasten: mitä käsikirjoittaja haluaa tuoreen elokuvan tarinalla katsojalle kertoa? 

– Ehkä muistuttaa siitä, että aikamme on rajallinen. Me emme voi varmasti tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sen tiedämme, että nyt elämme tätä elämää täällä, Viirret pohtii.

Leo Viirretin lyhytelokuva Lakana kuvaa sodan kauheutta lapsen silmin

Kymmenvuotias Marja hiihtää saaresta mantereelle hakemaan maitoa vastasyntyneelle pikkuveljelleen. Äiti pakkaa tyttären reppuun lakanan. Eletään talvisodan aikaa. Paluumatkalla vihollisen pommikoneet yllättävät tytön.

Leo Viirret on käsikirjoittanut ja Teppo Airaksinen on ohjannut lyhytelokuvan, jossa puhutaan vähän, mutta sanotaan paljon. Elokuvaa tehtäessä ei voitu edes aavistaa, kuinka ajankohtainen sen aihe vielä tulisi olemaan.

Lakana voitti hiljattain Nashvillen elokuvajuhlilla The Best Narritive Short -palkinnon. Voit katsoa elokuvan Yle Areenasta. Leo Viirret Elonetissä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: