Lähdekuvat: Istock ja Elina Manninen / Keksi agency
Totta vai tarua? Ruumiin voi siunata yleisellä rannalla, ruumisarkku kannattaa valmistaa itse ja jokainen voi perustaa oman hautausmaan
Hautajaiskulttuuri on muuttumassa perinteisestä yksilöllisemmäksi. Millaisia vaihtoehtoja vainajan viimeiselle matkalle on?
Väite 1. Ruumisauto voi olla minkä värinen vain – vaikka vaaleanpunainen.
Oikein. Suomalaisessa lainsäädännössä ei ole määritelty, minkä värinen ruumisauton tulee olla. Lainsäädäntö kuitenkin ohjailee hautausautojen väritystä vahvasti.
Autoverolain mukaan mustat, harmaat ja valkoiset ruumisautot ovat autoverovapaita. Sinisen, vihreän tai vaaleanpunaisen auton voi siis rekisteröidä ruumisautoksi, mutta siitä joutuu maksamaan autoveron. Väristä riippumatta ruumisautossa tulee lain mukaan olla sisätilan jakava nostoikkuna ja lava, jolle arkku asetetaan.
Mustat ja tummanharmaat ruumisautot ovat Suomessa yleisimpiä, mutta viime vuosina valkoiset autot ovat kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi Kari Tapion ja Matti Nykäsen hautajaisissa arkkua kuljetti valkoinen ruumisauto.
Väite 2. Ruumiin voi siunata yleisellä rannalla.
Oikein. Vainajan siunaaminen yleisellä rannalla on mahdollista, mikäli siunaava pappi siihen suostuu ja tilaisuuden järjestämiseen on maanomistajan lupa. Tilaisuus ei saa aiheuttaa häiriötä sivullisille.
Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksessä sanotaan, että pappi toimittaa siunauksen kirkossa, kappelissa, siunauskappelissa, haudalla tai vainajan kotona. Usein siunauspaikan valintaan vaikuttavat paitsi käytännön syyt myös omaisten ja etenkin vainajan toiveet.
Siunauskappeli on logistisesti helppo valinta: siellä on arkulle säilytyspaikka, joten arkkuhautauksen yhteydessä vainajalle ei tarvitse järjestää autokuljetusta hautausmaalle. Arkunkantajiakin tarvitaan vasta hautausmaalle siirryttäessä.
Pääkaupunkiseudulla iso osa siunauksista tapahtuu kirkossa.
Uurnan voi valmistaa itse vaikka puusta. Kuva on otettu uurnantekokurssilta Espoosta. Kuva: Esko Jämsä.
Väite 3. Jokainen voi perustaa oman hautausmaan.
Oikein. Jokainen voi perustaa itselleen yksityisen hautausmaan, mikäli sopiva maa-alue itseltä löytyy ja lupa hautausmaan perustamiseen heltiää viranomaisilta.
Säveltäjä Jean Sibelius ja hänen puolisonsa Aino Sibelius on haudattu kotitalonsa, Ainolan, pihalle. Suomessa on myös perheitä, joilla on oma yksityinen hautausmaa.
Yksityisen haudan tai hautausmaan perustamisesta päättää aluehallintovirasto, ja sen ylläpidosta määrätään hautaustoimilaissa. Hautausmaa-aluetta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen ennen kuin viimeisestä hautauksesta on kulunut 25 vuotta.
Väite 4. Ruumisarkku kannattaa valmistaa itse.
Riippuu tapauksesta. Ruumisarkun voi valmistaa itse. Muun muassa entinen pääministeri Juha Sipilä rakensi ruumisarkun leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin menehtyneelle kuopukselleen yhdessä muiden lastensa kanssa.
Ruumisarkkua rakentaessa on muistettava ottaa huomioon arkku- ja verhoilumateriaaleja koskevat laatuvaatimukset.
Arkun materiaalit eivät saa aiheuttaa ylimääräistä ympäristökuormitusta tai aiheuttaa vaaratilanteita arkkua käsitteleville työntekijöille. Terveyssuojeluasetus määrää, että ruumisarkun tulee olla riittävän tiivis, jotta ruumiin hajoamisessa muodostuvat nesteet eivät pääse vuotamaan ulos. Lisäksi arkku tulee rakentaa niin, ettei vainajan arvokkuus kärsi.
Arkun valmistamista suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon, että surun keskellä arkun rakentaminen voi tuntua ylivoimaiselta. Lisäksi valmiin arkun säilyttäminen vie paljon tilaa. Hautaustoimistoissa on myynnissä valmiita arkkuja, joissa kaikki laatuvaatimukset on otettu huomioon.
Suomessa vainajan tuhkien viimeinen sijoituspaikka merkitään rekisteriin, jota ylläpitävät krematoriot. Brasiliassa vainajan tuhkat voi halutessaan heittää taivaan tuuliin laskuvarjohypyn aikana. Kuva: Maurucio Graiki / Getty images.
Väite 5. Vainajan tuhkat voi jakaa ja sirotella moneen paikkaan.
Väärin. Hautaustoimilain mukaan vainajan tuhkat tulee sijoittaa yhteen paikkaan. Tuhkat vertautuvat haudattavaan ruumiiseen, eikä sitäkään jaeta haudattavaksi eri paikkoihin.
Monissa maissa tuhkat sen sijaan voi jakaa ja sijoittaa moneen eri paikkaan. Suomessa tuhkien jakaminen on lainvastaista, mutta silti sitä tapahtuu toisinaan.
Vainajan tuhkat voi sirotella tai sijoittaa pysyvästi minne vain maanomistajan luvalla. Jos tuhkan sijoituspaikalle haluaa pystyttää muistokiven, tarvitaan kuitenkin haudanperustamislupa aluehallintovirastolta.
Merenrantakaupunkeihin on perustettu pysyviä merihautauskohteita. Näin maanomistajan lupaa ei tarvitse tiedustella erikseen. Helsingissä merihautauspaikka sijaitsee Abrahaminluodolla ja Espoossa Käärmeluodolla. Merihautaus tehdään sirottelemalla tuhkat mereen tai käyttämällä vesistöuurnaa, joka uppoaa meren pohjaan ja hajoaa ajan kuluessa.
Vantaalla tuhkansirottelualue löytyy Ruskeasannan hautausmaalta.
Tuhkien viimeinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematoriolle. Ne pitävät lain vaatimaa rekisteriä tuhkauksista ja siitä, mihin heiltä luovutetut tuhkat on määrä sijoittaa.
Juttuun on haastateltu Hautaustoimistojen liiton puheenjohtajaa Ville-Pekka Jokelaa ja Helsingin kaupungin alueidenvalvonnan vs. tiimipäällikkö Tapio Kaitaista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Malmin hautausmaan siunauskappeli täyttää sata vuotta – jälkensä sen historiaan on jättänyt muun muassa 1930-luvulla toiminut apokalyptinen kultti
Ajankohtaista HengellisyysVielä 1950-luvulla kappeliin kuljettiin ruumisjunalla.
