Päivi Vilenius ja Janne Salomaa vastaavat Maanantaikirkkojen musiikista vuorokuukausina.
Hakunilan Maanantaikirkossa virret soivat vapaaehtoisvoimin – salakanttorit Päivi Vilenius ja Janne Salomaa palkittiin sitoutumisestaan
”Kun kirkolle antaa pikkusormen, se vie koko käden”, sanoo salakanttoriksi itseään kutsuva Janne Salomaa.
Aamupäivällä 28. marraskuuta Hakunilan kirkossa on tavallista juhlavampi tunnelma. Maanantaikirkkoon kokoontunut seurakunta laulaa Hoosiannaa adventtiajan alkamisen kunniaksi. Flyygelin takana veisuuta säestää Päivi Vilenius.
Juhlatunnelma jatkuu messun jälkeenkin, kun Vilenius ja Janne Salomaa palkitaan Vantaan seurakuntien vuoden vapaaehtoisina. He ovat useamman vuoden ajan vastanneet yhteisöruokailun alussa pidettävien Maanantaikirkkojen musiikista, sillä seurakunnan kanttorit ovat aina maanantaisin vapaalla.
Salomaa on antanut itselleen ja Vileniukselle kutsumanimen salakanttorit.
– Se tuli siitä, ettei meistä kumpikaan ole oikea kanttori. Halusin korostaa sitä, että me emme todellakaan ole mitään ammattilaisia, Salomaa kertoo.
Molemmat salakanttorit ovat eläkeläisiä, Salomaa on taustaltaan luokanopettaja, Vilenius it-suunnittelija. Eläkkeelle jäätyään Salomaa kuljetti kerran tilausajobussilla Hakunilan seurakunnan rippikoululaisia. Kun Salomaan tausta musiikkiluokan opettajana tuli puheeksi, kanttori Riikka Jäntti kysäisi, voisiko tämä tulla Maanantaikirkkoihin soittamaan.
– Sanoin, että voin minä kerran tulla. Sitten kerran menin – olisikohan siitä nyt seitsemän vuotta. Kun kirkolle antaa pikkusormen, se vie koko käden, Salomaa sanoo.
– Me käymme täällä soittelemassa. Ei siitä kannata isoa numeroa tehdä. Arvostan sitä, mitä diakonit täällä kirkolla tekevät, ja jos nyt voin jotain tehdä helpottaakseni heidän työtään, niin hyvä.
Salomaa ja Vilenius soittavat Maanantaikirkoissa vuorokuukausina. Lisäksi mukana on yleensä ollut lauluryhmä Kultaisen iän laulajat -kuorosta.
Minä en ole mikään keittiöihminen, joten on parempi, että soitan.
Päivi Vileniukselle salakanttorina toimiminen on ollut paluuta vanhan harrastuksen pariin. Hän aloitti pianonsoiton jo lapsena, mutta välillä soittamiseen on tullut pitkiäkin taukoja. Aikuisena hän on opiskellut vapaata säestystä Sibelius-Akatemian avoimessa yliopistossa. Maanantaikirkoissa soittamisen hän muistelee aloittaneensa vuonna 2016.
– Aluksi jouduin hirveästi harjoittelemaan. Nyt alkaa olla helpompaa, kun vuosien myötä repertuaari on karttunut. Edelleenkin minua aina vähän jännittää, mutta sehän vain osoittaa, että tämä on minulle tärkeää. Suomalaisethan pelkäävät virheitä. Moni ajattelee, että pitäisi olla konserttipianisti ennen kuin voi soittaa julkisesti, Vilenius kertoo.
– Olen kiitollinen tästä pestistä. Se on antanut minulle itselleni todella paljon. Jokaisella meistä on omat vahvuutensa. Minä en ole mikään keittiöihminen, joten on parempi, että soitan.
Vantaan seurakuntien raati perusteli Salomaan ja Vileniuksen valintaa vuoden vapaaehtoisiksi muun muassa näin: ”Heidän persoonansa, sitoutumisensa ja rakkautensa musiikkiin tuottavat valtavasti hyvää oloa Maanantaikirkkoon kokoontuvalle joukolle ja heidän myötään paljon laajemmallekin yhteisölle Vantaalla”.
Vantaan seurakunnissa toimii yli kaksituhatta vapaaehtoista erilaisissa tehtävissä, muun muassa vanhusten ystävinä, kerhojen vetäjinä ja yhteisöruokailuiden toteuttajina.
Jaa tämä artikkeli:
