null Harras hetki: Doula Mari Forsberg on vierellä, kun ihme tapahtuu

Doula Mari Forsbeg tapaa äidin ja lapsen myös synnytyksen jälkeen. Silloin jutellaan siitä, kuinka synnytys meni ja kuinka arki vauvan kanssa sujuu.

Doula Mari Forsbeg tapaa äidin ja lapsen myös synnytyksen jälkeen. Silloin jutellaan siitä, kuinka synnytys meni ja kuinka arki vauvan kanssa sujuu.

Hengellisyys

Harras hetki: Doula Mari Forsberg on vierellä, kun ihme tapahtuu

Doula haluaa luoda synnytyssaliin rauhaa ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin.

On aikoja, jolloin Mari Forsberg pitää puhelinta yöpöydällä ja saattaa nukkua tavallista kevyemmin. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja kaksi viikkoa sen jälkeen on oltava hyvin tavoitettavissa. Forsberg on doula eli synnytystukihenkilö. Kreikan kielessä doula tarkoittaa palvelijaa. Taustalla on ikivanha ajatus siitä, että synnytyksessä naisen paras tuki ja turva on toinen nainen. Kätilön vuoro voi vaihtua tai hänellä voi olla paljon muitakin töitä, mutta doula tutustuu naiseen jo ennen synnytystä, on mukana synnytyksessä ja käy perheen luona vielä kerran, pari vauvan syntymän jälkeenkin.

Kun Forsberg odotti kolmatta lastaan, hän luki paljon synnytyksestä ja synnyttämisen historiasta. Kolmanteen synnytykseensä hän pyysi mukaansa doulan. Kokemus oli hyvä, ja kuopuksen syntymän jälkeen Forsberg kouluttautui itsekin doulaksi.

On aina suuri luottamuksenosoitus, kun joku pyytää doulaksi. Se on kutsu intiimiin tilanteeseen, jossa ihminen on hyvin haavoittuvainen. Ennen synnytystä Mari Forsberg juttelee naisen kanssa synnytyksestä ja siihen liittyvistä peloista ja toiveista. Synnytys menee kuten menee, eikä sitä voi täysin suunnitella tai ennustaa sen kulkua, mutta siihen on hyvä valmistautua. Äidin rentous ja rauha kuitenkin edesauttavat sitä, että synnytys etenee kuten sen kuuluukin.

Synnytyssalissa ollaan kuin omassa pienessä kuplassa.

Forsbergin mielestä doulana toimimisessa on kyse universaalista rakkaudesta ja sen jakamisesta. Hän tahtoo luoda jokaiseen asiakkaaseensa omanlaisensa, lämpimän suhteen. Synnytyssalissa hän pyrkii luomaan rauhallisen tunnelman ja luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin. Aina ei mene, ja silloin doulan rooli korostuu entisestään.

Synnytyssalissa ollaan kuin omassa pienessä kuplassa. Ilma on täynnä oksitosiinia, jota myös rakkaushormoniksi kutsutaan. Doulalla on oltava hyvä tilannetaju: hänen ei pidä mennä kätilön tai synnytyksessä mahdollisesti mukana olevan puolison tontille, vaan hänellä on oma roolinsa. Kun vauva parkaisee ensimmäisen kerran, huone täyttyy huojennuksesta, ilosta ja liikutuksen kyynelistä. Vanhemmista näkee, että he ovat ihmeen äärellä.

Forsbergin mielestä pyhyys on läsnä koko matkalla: kun naisen sisällä kasvaa uusi elämä, kun yhteys äidin ja lapsen välille syntyy jo odotus­aikana ja siinä, kun doula tukee toista naista.

Tavallaan synnytyksessä ja vanhemmaksi tulossa on kyse maailman luonnollisimmasta asiasta. Samalla se on kuitenkin mysteeri. Synnytyksessä ei synny vain lapsi, vaan myös vanhemmat. Kun Forsberg lähtee sairaalasta, hänen askeleensa on kevyt, vaikka takana olisi pitkä, valvottu yö.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.