Seurakunta aktivoi koteihinsa jämähtäneitä vanhempia − Ensivauvat-ryhmän kokoontuminen on monelle viikon kohokohta
Risto on Saara Vihman ensimmäinen lapsi. He kävivät tutustumassa muihin aikuisiin ja lapsiin Ensivauvat-ryhmässä.

Risto on Saara Vihman ensimmäinen lapsi. He kävivät tutustumassa muihin aikuisiin ja lapsiin Ensivauvat-ryhmässä.

Seurakunta aktivoi koteihinsa jämähtäneitä vanhempia − Ensivauvat-ryhmän kokoontuminen on monelle viikon kohokohta

Saara Vihma keskusteli muiden äitien kanssa ryhmässä viime vuonna.

Äidit keskustelivat, ja vauvat makoilivat pehmeillä alustoilla ja konttailivat ja tutkivat leluja tai sitten heitä imetettiin ja syötettiin.

– Poikani Risto vain pötkötteli alustalla ja viihtyi hyvin. Alussa hän saattoi nukkua kopassa vähän aikaa. Siellä oli hyvin turvallista ja rauhallista olla, muistelee Saara Vihma viime syksyä ja Ensivauvat-ryhmää.

Siellä Vihma tapasi muita ensimmäisen lapsensa saaneita vanhempia. Vauvat olivat ryhmän aloittaessa alle puolivuotiaita. Vihman poika Risto oli silloin kolme kuukautta. Äidit ja vauvat kokoontuivat Pienten paikassa Tikkurilassa yhteensä seitsemän kertaa.

– Siinä vaiheessa aikuisten seura ja aikataulutettu meno kerran viikossa olivat tärkeitä. Teki hyvää lähteä pienen vauvan kanssa välillä pois kotoa. Se auttoi pysymään paremmalla tuulella.

– Olihan se aluksi aikamoinen ponnistelu päästä vasta kolmikuisen vauvan kanssa ajoissa kotiovesta ulos. Mutta odotin aina ryhmään menoa. Se oli yksi viikon kohokohdista.

Hiljaisetkin saavat suunvuoron

Aina ryhmän aluksi äidit saivat kertoa kuulumisiaan. Ohjaajat Kristiina Kartano ja Outi Myllylä pitivät vauvoja silmällä sen tovin, että äidit saivat hakea itselleen kahvia ja voileipää. Sitten keskusteltiin. Aiheina olivat muun muassa äitiys, synnytyskokemukset, parisuhde, vauvoihin liittyvät asiat, isän rooli vauvan hoidossa ja omat lapsuusmuistot.

– Kaikille annettiin mahdollisuus puhua, ja me vähän hiljaisemmatkin äidit saimme suunvuoron. Puhuminen siellä oli aika terapeuttista, Saara Vihma sanoo.

Ryhmässä oli kuusi äitiä ja kuusi vauvaa. Kokoontumisten loputtua suurin osa äideistä jatkoi vielä tapaamisia.

– Kevään aikana vierailimme vauvojen taidepajassa sekä kävimme lounaalla ja toistemme luona leikkitreffeillä. Kesällä puistoilimme.

Nyt osa äideistä on palannut töihin.

– Minäkin menen tammikuussa takaisin töihin ja Risto aloittaa päiväkodin. Olen käynyt Riston kanssa erilaisissa ryhmissä siksikin, ettei päiväkotiin meno tulisi shokkina, Vihma kertoo.

Mietin, pääsenkö enää ikinä mihinkään. Olenko tässä seuraavat 18 vuotta?

Äitiin iski kateus

Vuosi sitten Saara Vihmaa mietitytti isän rooli vauvan hoidossa. Joskus vastasynnyttäneeseen äitiin iski kateudenpoikanen, kun yhteisen lapsen isä kävi töissä, meni kauppaan ja pystyi tekemään mitä vain yksin.

– Ajattelin silloin, että minä olen ikuisesti kiinni lapsessa. Mietin, pääsenkö enää ikinä mihinkään. Olenko tässä seuraavat 18 vuotta?

– Ei se onneksi niin mene. Jälkeenpäin olen tajunnut, ettei isä oikein voi vauvan ensimmäisinä kuukausina muuta kuin olla äidin tukena.

Risto on nyt vuoden ja yhden kuukauden -ikäinen. Vanhemmuus on nykyisin Vihman mielestä paljon tasavertaisempaa kuin alussa.

– Pystyn iltaisin lähtemään ilman taaperoa jonnekin, ja olen ollut yönkin poissa kotoa. Hyvin isä ja poika pärjäävät.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi