Harras hetki: Kuvittaja Matti Pikkujämsä tyhjentää mielensä lentokenttämusiikilla – Japanin täyden metron tunnelma muistuttaa kirkkoa
Matti Pikkujämsä aloittaa työskentelyn piilottamalla puhelimensa.
Matti Pikkujämsän työpöydällä on sikin sokin siveltimiä, värituubeja, paletin virkaa toimittavia pahvilautasia ja likaisia kahvikuppeja. Pöydän nurkassa huojuu vino pino luonnoslehtiöitä ja kaikenlaista paperia. Pöydän siisteydellä ei ole niin väliä, mutta mielensä Pikkujämsä pyrkii pitämään siistinä. Aamuisin hän koettaa karsia mielessä pyöriviä asioita ja virittäytyä edessä oleviin töihin. Siinä auttaa usein musiikki, vaikkapa Brian Enon Music For Airports tai pianisti Glenn Gouldin tulkitsemat Bachin Goldberg-variaatiot.
Pikkujämsä tietää olevansa levoton ja innostuva. Hän käy helposti ylikierroksilla ja voisi surffata netissä vaikka kuinka kauan. Välillä pää on kukkuroillaan kuvia. Niiden jäsentämiseen ja karsimiseen tarvitaan hiljaisuutta. Visuaalista tulvaa Pikkujämsä pääsee pakoon esimerkiksi kotona, missä hän mielellään makaa sängyllä ja katselee tyhjää seinää.
Pikkujämsä on opetellut työskennellessään pitämään puhelimen piilossa ja hiljaisella – ja huomannut, että töistä tulee parempia niin. Hänen ei tarvitse kuin syrjäsilmällä huomata, että puhelimen näyttö välähtää, niin se, mitä hän on mielessään rakennellut, romahtaa. Tilalle hyökyy ihmisiä, tunteita ja tunnelmia. Pian hän onkin jo uppoutunut Instagramiin tai Facebookiin, ja kaikki hyvä energia on kadonnut. Sosiaalinen media hengästyttää, ja ennen pitkää sekä silmät että mieli väsyvät.
Rauhoittumiseen ei tarvita umpimetsää
Matti Pikkujämsä on asunut kaupungissa koko aikuisikänsä, joten hän ei tarvitse rauhoittumiseen umpimetsää tai mökkilaituria. Taidegalleriat, joissa arkipäivisin harvoin on muita ja joissa voi unohtua toviksi tarkastelemaan yhtä maalausta, sopivat hänelle. Rakas on myös Yrjönkadun uimahalli ja varsinkin sen sauna.
Ihmisvilinän keskellä hiljentymistä Pikkujämsä harjoittaa myös Japanissa, jossa hän käy usein työnsä vuoksi. Vaikka metrot ja junat siellä saattavat olla tupaten täynnä, niissä on hiljaista ja lähes kirkkomainen tunnelma. Ihmiset löytävät oman tilansa, monet nukkuvat. Joskus Pikkujämsänkin on pakko sulkea silmät hetkeksi.
Hiljaisuus on ylellisyyttä
Suurkaupunkien taukoamattoman väri- ja valotulvan rinnalla Japanissa elää myös toisenlainen, pelkistetty estetiikka. Sitä Matti Pikkujämsä on löytänyt shintolaisista ja buddhalaisista temppeleistä. Niihin japanilaiset itsekin piipahtavat rauhoittumaan. Pikkujämsän japanilaisystävät eivät ole erityisen uskonnollisia, mutta käyvät silti temppeleissä. Juhlapäivinä tunnelma niissä onkin enemmän karnevalistinen kuin harras.
Pikkujämsän suosikkitemppeli on Kiotossa sijaitseva zenbuddhalainen Ryoanji. Siellä on kuuluisa kivipuutarha, jossa pienten kivien keskeltä kohoaa saarekkeina suurempia. Ihmiset istuvat sitä katselemassa ja meditoimassa.
Ajatuksissaan Pikkujämsä yhdistää hiljaisuuden usein ylellisyyteen. Sauna on ylellisyyttä, samoin kotona lepääminen tai taidenäyttelyissä kuljeskelu. Hiljaisuus ei ole äänten puuttumista, vaan rauhaa jäsentää asioita ja koota hajanaista mieltä.
Matti Pikkujämsä, 42, on kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on tehnyt kuvituksia sekä kirjoihin että sanoma- ja aikakauslehtiin ja suunnitellut tekstiilejä muun muassa Marimekolle ja Samujille.
Yksi Pikkujämsän säännöllisistä kuvitustöistä on Kirkko ja kaupungissa ilmestyvä Gurun opissa -palsta. Hänen mielestään Gurun opissa -kuvitusten ei tarvitse olla faktaa, vaan enemmänkin henkistä tunnetta tai tunnelmaa. Niiden ei ole tarkoitus selittää asiaa tyhjiin, joten kuvittaja voi eläytyä vapaasti ja antaa tekstin herättämien mielikuvien tulla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Matti Pikkujämsä sai Vuoden kuvittaja -palkinnon – Kirkko ja kaupungin Gurun opissa -kuvat syntyvät hänen käsissään
AjankohtaistaKuvittajat ry:n mukaan Matti Pikkujämsä on ilmiömäinen lahjakkuus ja suvereeni kuvittaja, joka hengittää kynänsä kautta.