Puun pinta tuntuu Simo Ellilästä lämpöiseltä.
Harras hetki: Metsässä suu auki ja mykistyneenä
Luonnossa Simo Ellilä kokee olevansa turvassa.
Joka viikko yhtenä arkiaamuna Simo Ellilä pukeutuu puvun sijaan oranssiin ulkoiluasuun, jonka takin liepeeseen on ehkä tarttunut männyn rungosta pihkaa. Mies heittää repun ja kävelysauvat auton takakonttiin. Istuu autoon ja starttaa. Matka ei ole kovin pitkä, eikä se johda keskustaan niin kuin muina työpäivinä. Määränpäänä on Nuuksio. Toisinaan hän ajaa Sipoonkorpeen eikä sekään ole helsinkiläiselle kaukana.
Ellilä rauhoittuu heti, kun hän pääsee luonnon helmaan. Erilaisen värähtelyn maailma tekee sen. Hänen ei tarvitse suorittaa tietoisia sisään-ulos-hengityksiä tai pitkiä uloshengityksiä vapautuakseen. Joskus hän on huomannut kulkevansa metsässä suu auki kuin pieni lapsi, koska on niin mykistynyt hyvästä olosta.
Kun Ellilä haluaa konkretisoida luonnon antaman rikkauden ja turvallisuuden, hän halaa puuta. Saattaa hän suudellakin vanhaa mäntyä. Sen pinta tuntuu lämpimältä kesät talvet. Puun kosketuksessa Ellilällä on sellainen olo, että kaikki on hyvin. Hän on onnellinen ja aistii jonkun suuren läsnäoloa.
Luonnossa liikkuessa ja ollessa asiat muuttuvat yksinkertaisemmiksi ja helpommiksi käsitellä.
Luonto kutsuu, hoitaa ja rauhoittaa. Sitä huolimatta, että työasiat ovat tarkoituksellisesti Simo Ellilän mielessä tai että kädessä on kännykkä, kun hän kulkee yksin pitkin metsää, hän kokee hiljentyvänsä. Luonnossa liikkuessa ja ollessa asiat muuttuvat yksinkertaisemmiksi ja helpommiksi käsitellä. Kasautuneet puhelut hoituvat. Työhön liittyviin pulmiin keksii ratkaisun kuin huomaamatta.
Lounaaksi Ellillä lämmittää metsänuotiossa ruistaikinaan tehdyn lohikukon ja keittää teet. Hän on vähän kyllästynyt nuotiokahviin, vaikka se kuinka on perinteinen juttu. Syksyisin Ellilä kerää metsästä sieniä ja paistaa ne syödäkseen.
Ellilä on itsekin yllättynyt, kuinka paljon hän saa aikaan. Päivä on paljon tehokkaampi ulkona kuin jos hän istuisi toimistossa. Kaikessa on aikaansaamisen ja ongelmien ratkaisemisen näkökulma.
Kesäaikana Ellilän etäpäivä toteutuu joskus kanootissa, jonka hän on vuokrannut päästäkseen veden äärelle. Meri, järvi ja joki tuntuvat kaikki erilaisilta, vaikka niin vesi kuin maakin vaikuttavat häneen voimakkaasti.
Liikkuminen luonnossa ei rajoitu vain yhteen arkipäivään Nuuksion metsässä. Simo Ellillä kyllä käy ulkona vapaa-aikana, mutta yksin metsässä on aivan erilaista kuin toisten kanssa. Päästäkseen metsän rauhoittamiin etätöihin Ellilä jättää yleensä yhden tai kaksi päivää työviikossa auki niin, ettei sovi mitään tapaamisia ainakaan päiväajaksi.
Luonto on opettanut Ellilää tajuamaan, mikä elämässä on tärkeää: että on vettä ja ruokaa ja voi pitää itsensä lämpöisenä. Hän on huomannut, että ihminen tekee itsensä sitä onnettomammaksi, mitä kiihkeämmin yrittää tavoitella jotakin. Yksinkertainen on arvokasta. Tavoittelu vähenee.
Asianajaja ja eräopas
Asianajaja, varatuomari Simo Ellilä, 50, työskentelee Aasa-Law-yhtiössä. Ellilä on tehnyt asianajotehtäviä vuodesta 1993 lähtien. Hänen erikoisalueitaan ovat oikeudenkäynnit, liikejuridiikka, välimiesmenettely ja perintöoikeus. Ellilä toimii usean osakeyhtiön ja Legal Skills -yhteisön hallituksessa sekä Legal Skills (LS) -välimiesoikeuden presidenttinä.
Ellilä on kokenut eräopas. Hän toimii oppaana Lapin vaelluksilla ja Vantaan seurakuntayhtymän järjestämillä vaellusretriiteillä. Seuraavan kerran hän opastaa vantaalaisia syksyllä Nuuksiossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kauneimmat joululaulut voi laulaa pimeässä metsässä samalla kun kiertää Vantaan Kuusijärveä
AjankohtaistaValon laulajaiset veti viime vuonna 450 ihmistä laulamaan ulos.
