Harras hetki: Valokuvaaja Sini Pennanen hiljentyy hevostallin tunnelmassa
Sini Pennanen tapasi vanhan tutun hevosensa Perfect Boyn Tuusulan pellolla.

Sini Pennanen tapasi vanhan tutun hevosensa Perfect Boyn Tuusulan pellolla.

Harras hetki: Valokuvaaja Sini Pennanen hiljentyy hevostallin tunnelmassa

Ratsastuksen jälkeen Sini Pennanen rauhoittuu hevosen viereen - ja kaikki muu unohtuu.

Kotona ratsastushousut ja -saappaat ylle ja kypärä päähän. Polkupyörällä postilaatikoiden ohi tallille. Siitä alkaa Sini Pennasen vetäytyminen hiljaisuuteen. Kun mieli on vilkas ja paikallaan pysyminen vaikeaa, rauhoittumiseen tarvitaan konkretiaa.

Tallilla on kiireetöntä. Kaikki tekevät samoja hommia, eikä kenenkään tarvitse selittää, minkä takia. Tallilla ei tarvitse välittää, miltä näyttää. Hevoset eivät piittaa, ovatko meikit kunnossa, mutta samalla Pennanen itsekin unohtaa ulkoiset asiat, koska hevosen kanssa on pakko olla läsnä. Näin on aina 500 kiloisen kanssa, mutta erityisesti silloin, jos hevonen on poikkeuksellisen juonikas.

Jos ei ole läsnä, hevonen käyttää tilannetta hyväkseen ja voi tapahtua mitä tahansa. Se saattaa heittää vaikka selästään, ellei ratsastaja ennakoi. Hevonen on pakoeläin ja pelästyessään arvaamaton.

Sini Pennanen on vuosien varrella oppinut, että hevosten kanssa toimiminen ei ole vain romanttista ratsastusta auringonlaskua kohti, vaan niiden kanssa pitää olla rationaalinen ja päättäväinen. Rajat pitää olla selvät. Hevonen luottaa, kun se tajuaa ihmisen olevan tosissaan.

Levollisin Sini Pennanen on silloin, kun hän on ratsastanut, ylittänyt hevosen kanssa henkisiä tai fyysisiä esteitä ja palannut tallille. Hevonen syö iltaheiniä siivotussa karsinassa. Ympärillä leijailee pysähtyneisyyden tila.

Myös tieto siitä, ettei hevonen jää miettimään, tekikö ihminen tänään kaikki oikein vai väärin, rauhoittaa.

Ratsastaja rauhoittuu eläimen viereen ja hevonen puhaltaa keuhkoistaan pitkään ilmaa ulos. Se on unenomaista ja vapauttavaa. Pennasesta tuntuu kuin häntä ei olisi, vaikka on. Mitä ikävää maailmassa tapahtuukin, mikään ei muistuta siitä.

Myös tieto siitä, ettei hevonen jää miettimään, tekikö ihminen tänään kaikki oikein vai väärin, rauhoittaa. 

Hevosen kanssa toimiminen opettaa herkkyyttä. Sini Pennanen on ymmärtänyt, että jos ei huomaa eläimen viestejä, yhteistyö ei onnistu. Hevonen herkistää jäykimmänkin ihmisen vuorovaikutukseen. Täytyy vain olla tahto ymmärtää toista. Silloin oma ego pienenee ja itsekkyys vähenee, koska on pakko keskittyä siihen, mitä hevonen haluaa viestiä käyttäytymisellään.

Pennanen on havahtunut siihen, että on olemassa joku itseä suurempi, ihmisestä huolimatta oleva. Vaikka räpiköisi täällä miten, niin se vain on. Merikään ei pysähdy, kun sinne menee uimaan. Voi surffailla aalloissa, mutta ihminen ei niitä hallitse. Ne tulevat ja menevät.

Hevoshullu valokuvaaja

Valokuvaaja Sini Pennanen, 38, työskentelee Sininen Kuva -yrityksessään. Hän kuvaa yrityksille sekä mainos- ja viestintätoimistoille ja lehtitaloille.

Hevoset ovat aina kuuluneet Pennasen elämään. Jo alle kouluikäisenä hevoshullu tyttö vuorasi huoneensa seinät hevoskuvilla. Ensimmäisen oman hevosen Pennanen sai 14-vuotiaana. Hevoset ja ratsastaminen ovat opettaneet hänelle vuorovaikutusta ja valokuvaajan työssä tarvittavaa tunnelmien aistimista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi