Heikki Mäntymaa ei käytä sähköisiä viestimiä. Haastattelu sovittiin perinteisellä kirjeenvaihdolla.
Helsinkiläinen Heikki Mäntymaa on päättänyt elää kerrostalossa ilman sähkövaloja, jääkaappia ja puhelinta – yksinkertainen elämä kiinnostaa nyt trendiksi asti
Mukavuuksien karsiminen on monesta muustakin tie mielekkäämpään elämään. Sellaisella saa myös huomiota perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa.
Performanssitaiteilijana, valokuvaajana ja alastonmallina tunnettu Heikki Mäntymaa luopui sähkösopimuksestaan noin 15 vuotta sitten. Helsingin Vallilassa asuva 76-vuotias taiteen käsityöläinen ei tarvitse jääkaappia, sillä hän syö kuivaruokaa, ja talvisin elintarvikkeet säilyvät ikkunalasien välissä. Valoa antavat kodin ulkopuolella seisovat katulamput.
Asunnossa on kaasuhella, mutta Mäntymaa ei juuri käytä sitäkään.
– Milloin ihminen keksi tulen ja uunit? Ihminen on iät kaiket pärjännyt kuivaruualla. Kuumentaessa ruokaa ihminen tuhoaa tärkeimpiä ravintoaineita, Mäntymaa sanoo.
Mäntymaa pitää elämäänsä ylellisenä. Kaupungissa asuessa vedensaanti on taattua, eikä vesisateilla sada sisälle. Ruokaa saa helposti lähikaupasta.
Mukavuuksien karsiminen ei ole uusi ilmiö, mutta se saa nykyään paljon mediahuomiota. Esimerkiksi Ylen Omavaraiset -sarjassa seurataan kulutusyhteiskunnasta irti pyrkiviä ihmisiä, joiden tavoitteena on luonnonmukaisempi elämä.
Yksi esimerkki vaihtoehtoisesta asumisesta on Van elämää -podcast, jossa pariskunta muuttaa pakettiautoon asumaan. He matkaavat ympäri Eurooppaa, ja esimerkiksi korona-aika tuo seikkailuun omat mutkansa. Vuoden 2020 keväällä julkaistiin kirja Erakot – Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita, jossa esitellään yhteiskunnan ulkopuolelle irtautuneita suomalaisia.
Pakoon keskiluokkaisuutta
Yksinkertaisuuteen pyrkivä elämäntapa ei ole uusi ilmiö.
Vapaaehtoinen yksinkertaisesti eläminen liittyy keskiluokkaisuuteen: materiaalisen elintason täytyy olla hyvä, jotta sitä voisi madaltaa. Kyseessä on vastareaktio keskiluokkalaista elämäntapaa ja kuluttamista vastaan.
– Nuorisoliikehdintä on aina etsinyt vaihtoehtoisia tapoja olla tässä maailmassa. Tässä ajassa ilmiö näkyy esimerkiksi ekoyhteisöinä. Sekin on ollut tapa poistua keskiluokkaisesta ”oravanpyörästä”, kertoo Minna Autio Helsingin yliopistosta.
– Näen asian pidempiaikaisena pyrkimyksenä pois valtavirrasta: tässä pyrkimyksessä tulee jatkuvasti uusia käänteitä. Ympäristöasioiden lisäksi aiheeseen liittyy elämän mielekkyyden ja merkityksellisyyden hakeminen, Autio jatkaa.
Materialismin kritisointi ylettyy tuhansien vuosien taakse. Uskonnollisessa maailmassa askeetit ja luostareissa asuneet munkit elivät hyvin yksinkertaisesti. Nykyäänkin monet kristityt paastoavat – eikä siinä ole kyse vain ruuasta vaan myös yleisestä kohtuullisuudesta.
Aihe kiinnostaa, ja esimerkiksi Elämää metsässä -teoksen eri painosten varausjonot ovat kirjastoissa pitkiä. Teoksessa filosofi Henry Thoreau muuttaa metsään Walden-lammen rannalle ja testaa, kuinka vähän ihminen tarvitsee onnelliseen elämään. Myös monet muut ekologisemmasta elämästä kertovat klassikot ovat loppuunmyytyjä.
Heikki Mäntymaalle nukkuminen ja varsinkin selkounet tuovat elämään rikkautta.
Koe maailma paremmin
Kiivaalle elämänrytmille haetaan vaihtoehtoja. Aiheeseen liittyy ”tietoinen läsnäolo”, ja mindfullnessista on julkaistu viime vuosina lukuisia tietoteoksia ja oppaita. Kyseessä on yksi tapa hakea arkeen mielekkyyttä kuluttamisen sijaan.
Minna Aution mukaan länsimaalaiset omaksuvat merkitystä etsiessään aasialaisia vaikutteita, joihin tietoinen läsnäolokin kuuluu.
– Aasialaiset vaikutteet, kuten jooga ja kamppailulajit, nähdään henkisempinä ja moniulotteisempina. Näillä haetaan mielekkyyttä elämään. Yksi kulutusyhteiskunnan moottoreista on jatkuva uutuuksien hakeminen. Jos on esimerkiksi matkustellut paljon, uudet kokemukset on haettava muita reittejä, Autio kertoo.
Vaikka Mäntymaa ei mainitse sanoja ”tietoinen läsnäolo”, hänen suhteensa syömiseen muistuttaa suuntauksen harjoitteita: eräässä kuuluisassa harjoitteessa esimerkiksi tutkitaan rusinaa, sen muotoa, väriä ja tuntumaa suussa ennen sen syömistä.
Mäntymaa kertoo, että syödessään hän ikään kuin laskeutuu ruuan äärelle.
– Katson mitä lautasella on, värejä ja muotoja. Ihmiset kysyvät, eikö minulla ole nälkä, sillä he ovat jo syöneet, kun itse aloitan, Mäntymaa kuvailee.
Liikehdinnät esillä somessa
Maailma on täynnä pikkuliikehdintöjä, jotka pulpahtavat vähän väliä pinnalle, ja joista jokainen saa pienen palasen julkisuutta. Esimerkiksi tavaroiden karsimiseen pyrkivä konmaritus oli trendi, joka pulpahtelee välillä esille sosiaalisessa mediassa.
Uuden hitti-idean ei tarvitse olla aina tuore.
– Joku laittoi konmaritusta miettiessään esille lehtileikkeen Marttojen julkaisusta 1900-luvun alusta. Siinä oli aivan samat asiat kuin konmari-liikkeessä, Autio kertoo.
Tubettajat ja mediapersoonat tuovat julkisuutta ekologisemmalle elämälle ja oravanpyörästä hyppäämiselle. Tämän vuoksi kulutusyhteiskunnasta irtautuvien elämää on helpompi seurata.
– Esimerkiksi 90-luvun ekoyhteisöt eivät voineet tuoda toimintaansa laajemmin julki, sillä kanavia tähän ei ollut, Autio kertoo.
Kaikki kohtuullisuuteen pyrkivät eivät someta. Mäntymaalla kirjeet korvaavat puhelut ja sosiaalisen median. Hän lähettää vuodessa yhteensä noin 500–1000 kirjettä eri ihmisille.
– Minulta on kysytty, eikö ilman kännykkää ole tylsää. Sitten katson ihmisiä älypuhelimiensa kanssa: minusta niillä on tylsää. Meni sitten junalla tai bussilla, esimerkiksi ikkunasta näkyvät hienot iltaruskot eivät tavoita heitä. Se on tylsää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Avioero antoi Teemu Kunnolle mahdollisuuden kokeilla minimalistista elämäntapaa −muutoksesta syntyi myös blogi ja kirja
Hyvä elämäMinimalismi itsessään ei anna merkitystä elämään, vaan se syntyy muista asioista.
