Varhaiskirkon munkit olivat oman aikansa downshiftaajia
– Kristillinen askeesi opettaa katsomaan muita ihmisiä hyväntahtoisesti ja lempeästi, tutkija Joona Salminen sanoo.

– Kristillinen askeesi opettaa katsomaan muita ihmisiä hyväntahtoisesti ja lempeästi, tutkija Joona Salminen sanoo.

Varhaiskirkon munkit olivat oman aikansa downshiftaajia

Edellisen elämän vastoinkäymiset seurasivat varhaiskirkon munkkeja luostareihin. Lopulta kilvoittelija sai uuden elämän vanhan elämän materiaalista, sanoo tutkija Joona Salminen.

Varhaiset kaupunkikristityt muistuttivat yllättävän paljon nykyajan ihmistä, joka pyrkii hyvään elämään noudattamalla erilaisia harjoitusohjelmia. Varhaiskirkon opettajat antoivat oppilailleen neuvoja, jotka koskivat muun muassa ruokavalion suunnittelua, paastoamista, meditointia, fyysisiä harjoituksia ja tunteiden hallintaa.

– Askeesi tarkoitti alun perin juuri harjoitusta: samoja asioita tehtiin toistuvasti ja monta kertaa, varhaisen kirkon ja kristillisyyden tutkija Joona Salminen sanoo.

Salmisen tuoreen väitöstutkimuksen Asceticism and Early Christian Lifestyle mukaan varhaisessa kaupunkikristillisyydessä syntyneet elämänohjeet muodostivat pohjan toistasataa vuotta myöhemmin syntyneelle luostariliikkeelle.

Edellisen elämän pettymykset, viha ja suru seurasivat varhaisia munkkeja pitkään.

Joona Salminen

Kristillisiä neuvoja kenkäostoksille

190-luvulla jKr. vaikuttanut Clemens Aleksandrialainen antoi oppilailleen ohjeita muun muassa painin harrastamiseen, juhlimiseen, nukkumiseen ja arkisiin hankintoihin. Clemens oli oppinut ja kulttuurimyönteinen opettaja, jonka mielestä urheileminen ja kulttuuririennot sopivat kristitylle, kunhan niitä harjoitti oikein.

Käytännöllisiä elämänohjeita löytyy erityisesti Clemensin teoksesta Paedagogus (Kasvattaja). Salmisen mukaan ohjeista käy ilmi, että monet Aleksandrian kristityt olivat varakkaita.

– Clemens muistutti, että juoma-astian ei tarvitse olla kultaa, vaan vaatimatonkin käy. Painiharjoitukset olivat hyödyllisiä, mutta harjoituksen jälkeen kristityn tuli pyyhkiä itse öljy iholtaan, eikä pyytää palvelijaa tekemään tätä puolestaan.

Clemens neuvoi oppilaitaan myös kenkäostoksissa: kenkien ei tarvitse olla hienointa mallia, vaan tavallinen kenkäpari riittää hyvin, kunhan se palvelee tarkoitustaan.

– Perheellisille kaupunkilaisille suunnattu käyttäytymisopas antaa konkreettisia neuvoja myös teineille. Tavoitteena oli se, että kristitty on itsenäinen, omatoiminen, vastuullinen ja kohtuullinen ihminen, Salminen sanoo.

Filosofit life coacheina

Kaikki varhaiskirkon askeetit eivät pyrkineet luopumaan maailmasta. Salmisen mukaan moni tavoitteli kohtuullista elämäntapaa, joka tekisi kristityistä hyväksyttyjä ja vakavasti otettavia omassa ympäristössään.

Elämäntapavalmennusta oli jo antiikin aikana. Filosofit pitivät kursseja ja kouluja, joissa vapaat ja varakkaat ihmiset tavoittelivat luonteen jalostumista ja harjaantuivat erilaisissa hyveissä.

Salmisen mukaan kristillisten opettajien neuvot ja harjoitukset olivat samanlaisia kuin muilla opettajilla, vaikka niitä perusteltiinkin Raamatun opetuksilla.

Salminen kiinnittää kuitenkin huomiota Clemens Aleksandrialaisen myönteiseen suhtautumiseen perhe-elämään. Clemens ei asettanut perhe-elämää ja askeesia vastakkain vaan opetti, että vanhempi, joka opettaa hyveitä lapsille, oppii samalla myös itse.

– Suhtautumisesta perheeseen tuli iso ongelma vasta 300- ja 400-luvuilla, kun kristillinen askeesi ajautui konfliktiin perhearvojen kanssa. Silloin käytiin iso keskustelu siitä, pitäisikö kristityn valita naimattomuus taivasten valtakunnan tähden.

Jumala riittää, vaikka menettäisin kaikki statussymbolini.

Joona Salminen

Munkit downshiftasivat tosissaan

Kristillisen askeesin ihanteena oli stoalaisen filosofian mukainen "apatia" eli tilanne, jossa halut tyyntyvät. Apatian saavuttanut ihminen eli kohtuullisesti ja järkevästi. Hän vapautui tunteistaan ja sisäisistä impulsseistaan, eikä ollut niihin liittyvien väärien arvostelmien vietävänä.

Kristillisen mielenlaadun esikuvana oli Jumala eli "se, joka ei tarvitse mitään". Kun elämäntapa oli harmoniassa Jumalan kanssa, kristitty ei syönyt eikä nukkunut liikaa eikä käyttänyt liian hienoja vaatteita.

– Ulkoisesti kristityt elivät samalla tavalla kuin muutkin. Tavoitteena oli kuitenkin sisäinen elämä, jossa ihminen ei kiinnity ulkonaisiin asioihin, Salminen sanoo.

Reilut sata vuotta myöhemmin samojen ajatusten ympärille syntyi luostarilaitos. 300- ja 400-luvulla eläneet kristityt munkit downshiftasivat tosissaan ja luopuivat konkreettisesti maallisesta elämästä.

Salmisen mukaan erämaan hiljaisuuteen vetäytyneiden munkkien ideaalit olivat pohjimmiltaan samoja kuin kaupunkikilvoittelijoilla: hekin etsivät mielenrauhaa ja halujen tyyntymistä.

Virikkeistä luopumalla, erilaisten harjoitusten ja ohjaajan tapaamisten avulla munkit tekivät diagnostiikkaa siitä, minkälaiset taipumukset ja voimat hallitsivat heidän mieltään. Seestymistä ja kutsumuksen löytymistä edelsi usein pitkä kamppailu sisäisiä demoneja vastaan.

– Sukupuolielämään liittyvät kiusaukset olivat helpommasta päästä. Sen sijaan teksteistä näkyy, miten edellisen elämän pettymykset, viha ja suru seurasivat munkkeja pitkään. Lopulta munkki sai uuden elämän vanhan elämän vastoinkäymisistä ja muista kokemuksista, Salminen sanoo.

Ankara harjoitus, lempeä katse

Varhaiskirkon askeeteilla on Joona Salmisen mielestä sanottavaa nykyihmiselle, joka joogaa, käy kuntosalilla ja kuuntelee erilaisten life coachien, terapeuttien ja mindfulness-ohjaajien neuvoja.

– Nykyinen kulutuskulttuuri on hyvin suorituskeskeistä. Sen demoneita ovat monenlaiset menestyksen kulissit ja ihailua herättävä ulkonäkö. Näiden tavoitteluun liittyy suurta yksinäisyyttä, Salminen sanoo.

Varhaiskirkon askeetit muistuttavat, että statussymboleita tärkeämpää on tutustua siihen, kuka ihminen on sisimmässään. Pohjimmiltaan ei ole väliä, kuinka monta seuraajaa ihmisellä on sosiaalisessa mediassa. Ratkaisevan tärkeää ei ole edes se, onko joku naimisissa, sinkku tai eronnut.

– Kristillisessä asketismissa ulkoiset asiat asetetaan mittasuhteisiinsa. Jumala riittää, vaikka menettäisin kaikki statussymbolini.

Salminen lisää, että oikeanlainen ankaruus itseä kohtaan ei tee ihmisestä muita parempaa omissa silmissään. Hengellisten harjoitusten tarkoituksena on aina rakkauden synnyttäminen.

– Kristillinen askeetti katsoo muita ihmisiä ja elämää hyväntahtoisesti ja lempeästi. Harjoitukset ovat opettaneet hänet ymmärtämään, että jokaisella ihmisellä on vaikeaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: