Kirjailija Laura Honkasalo karsii omaisuuttaan, vaikka se sattuu – ”Olen pienestä pitäen ajatellut, että tavaroilla on sielu”
Myymäläpäällikkö Peppi Mattila (oik.) esittelee kirjailija Laura Honkasalolle Porttipuiston kierrätyskaupassa myynnissä olevia lampunvarjostimia.

Myymäläpäällikkö Peppi Mattila (oik.) esittelee kirjailija Laura Honkasalolle Porttipuiston kierrätyskaupassa myynnissä olevia lampunvarjostimia.

Kirjailija Laura Honkasalo karsii omaisuuttaan, vaikka se sattuu – ”Olen pienestä pitäen ajatellut, että tavaroilla on sielu”

Kirjoista luopuminen on kirjailijalle vaikeinta.

Kirjailija Laura Honkasalo innostui muutama vuosi sitten Marie Kondon kirjasta KonMari. Teos sai aikaan laajaa keskustelua kodin tavaroiden järjestämisestä ja karsimisesta. Honkasalo liittyi kirjan ilmestymisen jälkeen erilaisiin Facebookiin perustettuihin konmaritus-, kodinrai­vaus- ja minimalistiryhmiin.

Honkasalo on pyrkinyt karsimaan vaatteita, astioita, kirjoja ja huonekaluja. Isoksi ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut se, että monella niistä on tarina ja tunnearvoa.

Honkasalon uusi kirja Kaapin henki – tavaravaivaisen tunnustuksia kertoo hänen elämänsä tärkeistä tavaroista ja niistä luopumisesta.

– Olen pienestä pitäen ajatellut, että tavaroilla on sielu. Ehkä se johtuu osittain siitä, että minulle luettiin lapsena H.C. Andersenin satuja, joissa lankarullat, mustepullot ja muut esineet esiintyivät henkilöinä.

– Kaikki eivät tietenkään suhtaudu tavaroihin näin tunteella. Oli kuitenkin kiinnostavaa huomata, että kun joku Facebook-ryhmässä kertoi säilyttävänsä vanhaa nalleaan lasipurkissa, herätti nallen tunkeminen astiaan suurta närkästystä.

Sukuraamattu sisältää tunnearvoa

Laura Honkasalo on laskenut, että hänellä on kodissaan kymmenkunta tavaraa, joista hän ei voisi missään tapauksessa luopua. Lukuun eivät sisälly mökillä säilytettävät tavarat, kuten lapsuuden ja nuoruuden rakkaimmat kirjat.

Kirjojen karsiminen on tuntunut Honkasalosta erityisen vaikealta. Helpointa on ollut luopua teoksista, joita voi lainata helposti kirjastosta.

Nykyään harvoin kirpputoreilla käyvä Laura Honkasalo kiinnittää huomiota erityisesti tavaran laatuun.

Nykyään harvoin kirpputoreilla käyvä Laura Honkasalo kiinnittää huomiota erityisesti tavaran laatuun.

– En voisi luopua esimerkiksi keräämistäni vanhoista kodinhoito-oppaista, koska niitä on hauska lukea aivan huvikseen.

– Minulla on myös sukuraamattu 1770-luvulta. Kirjasta puuttuu selkämys ja sen tekstiä on vaikea lukea, mutta haluan säilyttää sen tunnearvon takia.

Honkasalon mukaan moni piti pyhäinhäväistyksenä sitä, että eräs henkilö ilmoitti Facebookissa heittävänsä vanhan Raamatun roskakoriin.

– Joku esitti, että Raamatun hävittämiseen pitäisi olla viralliset ohjeet, joku toinen taas, että se olisi poltettava tai haudattava maahan. Yllätyin tästä, koska yleensä luterilaiset eivät suhtaudu asioihin näin kiihkeästi ja taikauskoisesti.

Päiväkirjan hävittäminen kauhistuttaa

Tavaroista luopumista Laura Honkasalo ei ole juurikaan joutunut katumaan. Tosin oli esimerkiksi yksi sininen paita, jonka laittamista kierrätykseen hän myöhemmin harmitteli. Olisihan hän voinut viedä paidan ensin vintille, josta sen olisi vielä voinut kaivaa esiin.

– Lapsena minua harmitti se, että äitini antoi sukulaislapselle minun valurautaisen leikkiompelukoneeni. Neuvostoliitossa valmistettu turkoosi kone toimi pyörittämällä sitä sivupyörästä, Honkasalo kertoo.

On tiettyjä tavaroita, joiden poisheittämistä Honkasalon on ylipäätään vaikea hyväksyä.

– Jokainen tietysti tekee omat valintansa, mutta minusta on kauheaa, että joku hävittää päiväkirjansa ja teinikalenterinsa. Nehän sisältävät tärkeitä menneisyyteen liittyviä muistoja ja arjen historiaa. En myöskään ymmärrä, miten joku voi heittää pois vanhoja sukuvalokuvia. Kuvista näkee vaatetusta ja muuta ajankuvaa, vaikka ei tuntisikaan niissä olevia ihmisiä.

Honkasalo ei tavaroiden karsimisesta huolimatta voisi kuvitella elävänsä täysin minimalistisesti, esimerkiksi hyvin pienessä, tavaroista riisutussa kodissa. Se ei onnistuisi etenkään siksi, että hän viihtyy kotona, laittaa ruokaa ja tekee käsitöitä. Hän haluaisi kuitenkin edelleen vähentää tavaroiden määrää senkin vuoksi, että kotona olisi enemmän tilaa.

Kirpputorit pursuilevat tarvaraa. Porttipuiston kierrätyskauppaan tuo tavaraa 40-150 lahjoittajaa päivässä.

Kirpputorit pursuilevat tarvaraa. Porttipuiston kierrätyskauppaan tuo tavaraa 40-150 lahjoittajaa päivässä.

Kirpputorit eivät enää kiinnosta

Kirpputoreilla aiemmin tiuhaan ravannut kirjailija on tavaroiden karsimisen myötä vähentänyt kirppiskäyntejään radikaalisti.

– Käytetyn tavaran ostamista pidetään ekologisesti parempana vaihtoehtona, mutta ostomekaniikka on silti sama kuin yleensäkin shoppailussa. Kirppikseltä ostetaan yhtä lailla kippoja mielen piristykseksi, Laura Honkasalo pohtii.

– En halua enää juurikaan käydä kirppiksillä edes katselemassa, koska se tuntuu ajan tuhlaamiselta.

Moni törmää valtavaan tavararöykkiöön lähiomaisen kuoltua. Jotkut eivät jaksa tai ehdi käydä läpi tavaroita vaan tilaavat paikalle kuolinpe­sien tyhjennykseen erikoistuneen yrityksen.

– Ongelmallista tällaisissa tilanteissa on usein myös se, että osaan tavaroista on muodostunut tunneside, mutta ei ole mitään paikkaa, missä näitä tavaroita voisi säilyttää.

Honkasaloa itseään ovat asioiden suhteuttamisessa auttaneet kävelyretket hautausmaalla. Vanhalla hautausmaalla on rauhoittavaa katsella hautapaasien nimiä ja miettiä, millaisia tarinoita niihin liittyy.

– Hautausmaalla tajuaa, ettei mikään täällä maan päällä ole loppujen lopuksi niin vakavaa, kun me kaikki kuitenkin kuolemme emmekä saa mitään mukaamme.

Tavara liikkuu kierrätyskaupassa

Nykyään yhä useampi tavara päätyy kierrätykseen. Se näkyy hyvin vantaalaisessa Porttipuiston kierrätyskaupassa, joka kuuluu Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen kahdeksan myymälän ketjuun.

Avara ja valoisa kauppa muistuttaa enemmän tavarataloa kuin perinteistä kirpputoria. Myymäläpäällikkö Peppi Mattilan mukaan tavaroiden lahjoittajia on 40–150 päivässä.

– Otamme vastaan ehjiä ja puhtaita tavaroita. Lahjoituksen on oltava siinä kunnossa, että sen voisi antaa vaikka ystävälle.

– Ihmisistä on tullut entistä laatutietoisempia myös kierrätetyn tavaran suhteen. Sen vuoksi esimerkiksi sohva, jossa on tahra, ei kelpaa.

Mattila kertoo kaupan käyvän hyvin: parhaat tavarat myydään muutamassa tunnissa.

– Jos tahtoo tehdä löytöjä, täällä kannattaa käydä mahdollisimman usein. Meillä on myös käytössä kanta-asiakaskortti, jolla saa 10 prosenttia alennusta kaikista muista paitsi verstastuotteista. Opiskelijat saavat alennusta vielä enemmän.

Siinä, mikä menee parhaiten kaupaksi, on myymäläkohtaisia painotuksia. Porttipuiston kaupassa eniten kysyntää on kodin pientavaroilla, kirjoilla ja vaatteilla. Myynnissä on myös muun muassa ammattilaisten korjaamia sähkö- ja elektroniikkalaitteita.

Peppi Mattilan mielestä kierrätys on tärkeää ennen kaikkea maapallon hyvinvoinnin kannalta. Maapallon luonnonvarat hupenevat kovaa vauhtia nykyisellä kulutustahdilla.

– Kierrätyskaupassa on tarjolla hyvää tavaraa halvalla, osa jopa ilmaiseksi. Valikoima on persoonallisempi kuin tavallisessa kaupassa, ja välillä voi tehdä upeita löytöjä. Tiedän sen, koska ostan itse suuren osan vaatteistani ja tavaroistani kierrätettynä.

Äskettäin Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus sai lahjoituksena kymmeniä käyttämättömiä morsiuspukuja. Osa niistä on Porttipuiston kaupassa, jossa niitä voi sovittaa rauhassa erillisessä huoneessa.

Kierrätyskeskuksissa tehdään myös jatkuvasti uudistuksia. Yksi niistä on Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksen Plan B -verstas. Verstaassa ideoidaan ja tehdään vanhasta uutta, esimerkiksi penkkejä vanhoista lumilaudoista. Plan B -tuotteita on tarjolla myös Porttipuiston kaupassa.

Porttipuiston kierrätyskaupassa on myynnissä iso määrä lahjoituksena saatuja morsiuspukuja.

Porttipuiston kierrätyskaupassa on myynnissä iso määrä lahjoituksena saatuja morsiuspukuja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi