null Helin: Autoton keskusta on autio keskusta

Helin: Autoton keskusta on autio keskusta

Saavutettava Helsinki on hyvä pyörätuolia käyttävälle, lastenvaunuille ja takakonttiinsa ostoksia lastaavalle asiakkaalle.

Koen olevani aatemaailmaltani vihreä. Toimin kaivosten vastaisessa rintamassa, luulen näkeväni luontomme arvon, haluan suojella Itämerta ja saarnaan puhtaasta ruoasta.

Helsingin keskustan autoilusuunnitelmissa huomaan, etten taida ollakaan vihreä tai olenkin vain keskivihreä. Autoille hankala keskusta tuhoaa sen minusta lopullisesti.

Muutama vuosi sitten saimme yrityksellemme pienen toimiston Helsingin ytimestä, Esplanadilta. Havis Amandan patsaan takaa avautuvalta aitiopaikaltani ihmettelin rekkajonoja, jotka jyrryyttivät keskustan rantoja pitkin tultuaan ulos laivoista. Ryntäilin keskustan vilinään tapaamaan asiakkaita tai hakemaan milloin mitäkin kopiopaperia.

Mahduin aina kävelemään Espalla väljästi, jopa suomalaisittain erittäin väljästi. Keskusta eli sitä aikaa, jona Minna Parikka vielä piti liikettään Aleksilla. Sitten lähti Minna Parikka ja sen jälkeen moni muu liike, kahvilatilat tyhjenivät.

Pysähdyin katsomaan ensimmäistä tyhjää liiketilaa Espalla ja mietin, että tästä alkaa huono suunta. Korona aloitti autioittamisen ja kaikki liikennettä hankaloittavat toimet jatkavat samaa kuritusta.

Maalina täytyy olla se, että kävelijät saavat kirmata vapaasti keskustassa kivittämässä tyhjien liikehuoneistojen ikkunoita mäsäksi.

Lopulta monen vuoden keskustakeikan jälkeen lähdimme kohti Vallilaa, koska sinne oli helpompi saada auto parkkiin. Jotkut tarvitsevat työssä jatkuvasti autoa.

Olen tänäänkin tätä kirjoittaessani Savonlinnassa, jonne olen ajanut autollani erinäköisten tukkulaatikoiden kanssa. En ole maailmankatsomukseltani autoilija vaan realistinen autoilija.

Pyörille ja jalankulkijoille pyhitetty keskusta on kaunis utopia, jossa maalina täytyy olla se, että kävelijät saavat kirmata vapaasti keskustassa kivittämässä tyhjien liikehuoneistojen ikkunoita mäsäksi.

Hankaloittamalla autoilua keskustassa entisestään unohtuu se, että kaupungin keskusta on parhaimmillaan, kun se on saavutettava. Ja sillä on identiteetti, joka on yhdistelmä kauppoja, ravintoloita, julkista tilaa, asuntoja ja kulttuuria, jossa ihmiset viihtyvät.

Jokainen tietyö ja parkkihallin huono saavutettavuus vie ihmisen pois keskustasta tällaisessa maassa, jossa emme jo talven takia ole sisäistäneet jatkuvan polkupyöräilyn ideaa.

Saavutettava tarkoittaa sitä, että perhe ei aja talvikamppeissa kirkuvien lastensa kanssa ensin metron liittymäparkkiin toivomaan, josko siellä sattuisi olemaan paikkaa. Perhe ajaa ostoksille sinne, minne se pääsee vähimmällä tuskalla, jos keskustaa ei voi saavuttaa.

Saavutettava kaupunki on hyvä pyörätuolia käyttävälle, lastenvaunuille ja takakonttiinsa ostoksia lastaavalle asiakkaalle. Kaupungin keskustassa pitää olla myös mahdollista yrittää ja luoda sekä ylläpitää työpaikkoja. Sinne pitää päästä muillakin autoilla kuin rekoilla, jotka eivät ole häviämässä keskustan rantakatukuvasta mihinkään.
 

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.
 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: