null Helin: Marraskuu on niin märkä ja synkkä, että sitä on paras paeta pimeään erämaahan

Helin: Marraskuu on niin märkä ja synkkä, että sitä on paras paeta pimeään erämaahan

Heinäveden erämaamökki oli hulppeampi kuin mikään hotelli Dubaissa.

Marraskuulla on huono maine, paitsi ehkä meille marraskuussa syntyneille. Marraskuu on harmaa, pimeä, ankea, kostea ja iloton kuukausi, jonka poiskulumista moni laskee päivien tarkkuudella. Marraskuuta pitää päästä karkuun aurinkoon, jotta elämä olisi hetken kestettävämpää.

Tein päinvastaisen teon. Lähdin marraskuussa erämökille Heinävedelle kokemaan elämää ilman vesivessaa ja ilman naapuria seuraavan viiden kilometrin säteellä. Puitteet olivat hulppeammat kuin upeimmassa Dubain hotellissa, Heinäveden reitti läikkyi rannassa, ja näköpiirissä Suomen metsäisimmän kunnan kivinen erämaamaisema.

Ulkovessaan lähteminen mustan seinän läpi on joka kerta mindfulness-harjoitus

Erämaassa on marraskuussa hiljaista, kun kukaan ei huuda korvan juuressa  paitsi, ettei olekaan. Metsässä sama valtava korppi seuraa lenkillä ja kailottaa asiaansa puun latvasta toiseen. On talitintit, jotka yrittävät hakea mökin eristeitä, tikka kelopuussa, sorsa huutaa jossakin rannalla. Kuulin, kuinka käpy putosi männystä katolle, kaupungissa en kuule juuri mitään. Kuukkeli kävi puussa toistamiseen ja aiheutti valtavaa tykytystä, koska kuukkeli on pohjoisen lintu. Se on silti valinnut Heinäveden erämaat elääkseen.

Marraskuisessa erämaassa on pakko kohdata pimeys. Ulkovessaan lähteminen mustan seinän läpi on joka kerta mindfulness-harjoitus. Sari, siellä ei ole ketään. Tänne ei eksy kukaan. Mutta entä sudet? Karhut? Verinen kirvestappaja? Susi vie minut, kun istun huussissa. Aikamoinen loppu! Vuoden lööppi ainakin. Mutta pimeydessä ei ollut ketään, ja linnut olivat hiljaa.

Ihminen tarvitsee pakkasaamuja, revontulia ja tähtitaivasta pysyäkseen kokonaisena.

Marraskuun ensimmäinen lumi ehti käydä maassa. Se asettui kanerviin ja saniaisiin niin kauniisti, ettei niitä halunnut taittaa. Pakkanen teki kuvioita rantasaunan ikkunaan. Nuo kuviot lähtivät sitä mukaa kuin halot murisivat pesässä.

Olen onnekas ihminen, kun olen saanut palan erämaata. Olen pelannut onnenpelejä myös Las Vegasissa, mutta tämä erämaan onni tuntuu suuremmalta onnelta. On suuri onni saada olla hiljaa ja tyyntyä.

Samalla ymmärrän, että meidän eteläsuomalaisten talvi on muuttunut yhä pahemmaksi. Märkä harmaus on rumempaa, kun sen läpi paistaa neonvaloja. Ihminen tarvitsee pakkasaamuja, revontulia ja tähtitaivasta pysyäkseen kokonaisena. Kiitos Suomen luonnolle, erämaille, kukkuloille, tuntureille, vapaille koskille, kuusikoille ja korpeille paremmasta marraskuusta ja paremmasta elämästä!

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: