Tutkija Ville Jalovaaran mukaan Hotelli Torniin päämajansa perustaneet neuvostoliittolaiset eivät antaneet liittolaistensa eli Britannian edustajien liikkua siellä vapaasti. Hotellin aulassa oli konepistoolimiehet varmistamassa, etteivät britit päässeet katsomaan, mitä esikunnassa tapahtuu.
Hotelli Tornista tuli sodan jälkeen pelon symboli – neuvostoliittolaiset antoivat liittolaisilleen briteille käyttöön yhden huoneen
Suomalaiset pelkäsivät miehitystä ja toivoivat tukea Liittoutuneiden valvontakomission briteiltä. Tutkija Ville Jalovaaran mukaan nämä kehottivat suomalaisia suomettumaan.
Jatkosota päättyi 19. syyskuuta 1944 allekirjoitettuun Moskovan välirauhaan. Neljä päivää myöhemmin Malmin lentokentälle laskeutui välirauhaa valvomaan perustetun Liittoutuneiden valvontakomission neuvostoliittolainen etujoukko. He asettuivat komission päämajakseen ottamaan Hotelli Torniin.
Komission puheenjohtaja, kenraalieversti Andrei Zdanov tuli Suomeen 5. lokakuuta. Hänen konettaan vastassa seisoi Suomen sotilasjohtoa, hallituksen ministereitä ja Helsingin varuskunnan kunniakomppania.
Valvontakomissio ei koostunut pelkästään neuvostoliittolaisista. Iso-Britannia oli joulukuussa 1941 julistanut Suomelle sodan. Vaikka sodanjulistusta eivät seuranneet taistelut, välirauha oli allekirjoitettu myös sen kanssa.
Kun toinen maailmansota vielä riehui täysillä Euroopassa, ja suomalaisille oli armeijan alasajosta huolimatta asetettu velvoite ajaa saksalaiset pois Lapista, oltiin lokakuussa 1944 todella yksin. Valvontakomission britit olivat suomalaisille edes jonkinlainen linkki länteen ja heiltä toivottiin vastavoimaa Neuvostoliiton vaatimuksia vastaan.
Tutkija Ville Jalovaara etsii kirjassaan Stalinin Marionetit? Britit Suomea valvomassa 1944–1947 (SKS-kirjat 2025), vastausta kysymykseen, toteutuiko toive. Hänen mukaansa ainakin voidaan kysyä, mikä olisi ollut tilanne ilman heitä. Kuvaavaa on, että Suomen Tukholman suurlähettiläs G.A. Gripenberg toivoi, ettei meitä hirtettäisi pimeässä, huomaamatta.
Historioitsija Ville Jalovaara on kirjoittanut kirjan Stalinin marionetit? Britit Suomea valvomassa 1944-1947. Kirjassa käydään läpi Liittoutuneiden valvontakomissiossa olleiden brittien toimintaa. Kuva: Joonas Brandt
Brittien delegaatiossa oli mies James Bondin MI6:sta
Ville Jalovaaran mukaan Suomessa ei oltu paniikissa aamusta iltaan, vaan toki päällimmäisenä monella oli ilo hengissä selviytymisestä. Tulevaisuutta voitiin alkaa rakentamaan. Hotelli Torni venäläisten hallinnassa oli kuitenkin merkki siitä, että sota oli hävitty.
– Torni oli pelon symboli. Moni ajatteli, että se on paikka, jossa on tulevan miehitysarmeijan esikunta, sen jonka joukot ovat Porkkalassa. Kun venäläiset tulivat Suomeen, yksi upseeri lähetettiin ostamaan ensimmäisen aamun lehtiä Esplanadin kioskista. Ihmiset pakenivat toiselle puolelle katua, Jalovaara kertoo.
Jalovaaran mukaan neuvostoliittolaisia oli valvontakomissiossa pari sataa. Brittejä komission sotilasosastossa oli noin parikymmentä miestä, joista neljä oli upseereja. Heitä johti kommodori Francis Howie, joka talvisodan aikana oli ollut valmis lähtemään Suomeen vapaaehtoiseksi. Iso-Britannialla oli myös poliittinen edustaja Francis Shepherd, jolla oli noin kymmenen hengen esikunta. Yksi briteistä, eversti ”Janne Mäkinen” eli James Magill, osasi hyvin suomea.
– Koska Britannian salaisen palvelun arkistot eivät ole vieläkään täysin auki, on arvoitus, oliko Magill Suomessa ennen sotia alun perin puutavarabisneksen vuoksi. Joka tapauksessa hän oli jo silloin tiedustelupalvelu MI6:n eli James Bondin lafkan mies. Hän puhui suomea, hänellä oli suomalainen vaimo ja hän omisti ison osan elämästään Suomelle. Hän oli viimeisiä vieraita, joita Urho Kekkonen otti syksyllä 1981 vastaan ennen lopulliseksi jäänyttä sairaslomaansa Tamminiemessä.
Bitit majoittuivat kerrostaloon Puistokatu 11:ssa. Neuvostoliittolaiset osoittivat heidän käyttöönsä Tornin alakerrasta yhden huoneen. Se lienee ollut hotellin aulan nykyisen miesten WC:n kohdalla. Sisäänkäyntiä ylempiin kerroksiin vahtivalla konepistoolimiehellä tehtiin selväksi, että kumpi oli valvontakomission määräävämpi osapuoli.
Painostusta, uhkailua, tiedon pimittämistä, katteettomia lupauksia neuvotteluista.
Kirjassasi kerrot komission venäläisten käyttäneen liittolaistensa kanssa toimiessaan keinoja, jotka kuulostavat kovin tutuilta myös nyt?
– Painostusta, uhkailua, tiedon pimittämistä, katteettomia lupauksia neuvotteluista. Välillä pitkän puhelakon ja välttelyn jälkeen saatettiin sitten yhtäkkiä avata ovet ja kutsua neuvottelemaan. Tai oikeastaan kuulemaan, mitä venäläiset olivat jo päättäneet lausua koko komission nimissä suomalaisille. Silloin varsinkin viinan tarjoilu oli ylenpalttista.
Neuvostoliittolaiset osoittivat brittien käyttöön Tornin alakerrasta yhden huoneen. Ville Jalovaaran mukaan se lienee ollut hotellin aulan nykyisen miesten WC:n kohdalla.
Komission muodollinen valta liittyi välirauhansopimuksen valvontaan ja siinä muun muassa armeijan demobilisoinnin ja fasistisiksi leimattujen Lotta Svärdin ja Suojeluskunnan lakkauttamisen valvontaan.
Tämä tehtävä saatiin päätökseen keväällä 1945, mutta komissio pysyi Suomessa siihen asti, kun Pariisin rauhansopimus syksyllä 1947 ratifioitiin. Neuvostoliitto halusi käyttää komissiota sotkeutuakseen Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan, tarvittaessa uhkailun ja kiristyksen keinoin. Suomalaisille ministereille kutsu Torniin kovisteltavaksi saattoi tulla vaikka keskellä yötä.
Helsingissä pelattiin jatkosodan päätyttyä suurvaltapeliä
Miehitystä pelkääville suomalaisille valvontakomission britit olivat toivon merkki. Kun he saapuivat Helsinkiin, sota Euroopassa oli kuitenkin yhä kesken ja Neuvostoliitto heidän liittolaisensa.
– Kun suomalaiset ajattelivat saavansa briteistä tukea, tulijoita tämä ärsytti ja Britanniastakin neuvottiin komission brittijäseniä pidättyväisyyteen. Kun komissio oli ollut täällä pidempään ja maailmantilanne muuttui, brittien suhtautuminen suomalaisiin lämpeni, Ville Jalovaara kertoo.
Britanniassa haluttiin Suomesta puutavaraa maan jälleenrakennukseen.
Jalovaaran mukaan ajatuksena alussa oli myös se, että kun Venäjä oli Suomea vastaan sotinut, myös rauha oli heidän asiansa. Britannian sotaministeriö oli linjannut, että ”Suomi on pääasiassa Venäjän intressi”. Saksan kanssasotijoista Suomi oli rauhanneuvotteluista samassa korissa Unkarin, Romanian ja Bulgarian kanssa, Italia oli lännen alueella.
– Toki britit halusivat, että Suomi selviytyy eikä joutuisi Neuvostoliiton miehittämäksi. Britanniassa haluttiin Suomesta puutavaraa maan jälleenrakennukseen. Ennen sotia 44 prosenttia Suomen viennistä suuntautui Britanniaan. Komission britit vaikuttivat vahvasti siihen, että Suomeen alkoivat päästä muutkin kuin suomalaiset ja venäläiset kauppalaivat.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä britit tukivat suomalaisten kauhistukseksi Neuvostoliiton vaatimusta kovista rangaistuksista. Tämä liittyi Jalovaaran mukaan ensi sijassa kahteen asiaan eli ensinnäkin Saksassa johtavia natseja vastaan käytäviin Nürnbergin oikeudenkäynteihin. Ne piti saada liittoutuneiden yhteisymmärryksessä päätökseen, eikä avoin riita Helsingissä sopinut tähän.
Kehotettiin myöntymään isomman valtion tahtoon
Toiseksi britit ajattelivat liian pienten tuomioiden loukkaavan sodan voittaneen suurvallan Neuvostoliiton arvovaltaa. He uskoivat, että tästä olisi Suomelle haittaa, eikä heillä olisi keinoja puuttua tilanteeseen.
Britit myös halusivat pitää Ahvenanmaan linnoittamattomana ja kannattivat rajoituksia Suomen armeijalle. Pelättiin, että Suomen armeija voisi olla tulevassa sodassa pakotettu olemaan Neuvostoliiton puolella tai ainakin, että Neuvostoliitto käyttäisi kysymättä Suomen aluetta. Kun Suomen kohtalo oli avoin, riskejä ei haluttu ottaa.
Ville Jalovaaran mukaan sodan hinta oli Britannialle taloudellisesti niin kova, että se joutui taistelemaan asemastaan suurvaltana. Maa ei ollut siinä asemassa, että sillä olisi ollut kättä pidempää suomalaisten kannustamiseen kovalle linjalle suhteessa Neuvostoliittoon.
– Varsinkin alkuvaiheessa monet heiltä saadut ohjeet olivat sellaisia, joita on myöhemmin kutsuttu suomettumiseksi. Eli kehotettiin myöntymään isomman valtion tahtoon, jotta Suomi selviytyisi, Jalovaara sanoo.
Suomen sisäpolitiikassa britit halusivat vakaita hallituksia ja halusivat rajoittaa kommunistien ja muun äärivasemmiston valtaa.
Ville Jalovaaran mukaan suomalaiset eivät tienneet komission sisäisistä ristiriidoista juuri mitään. Suurvaltana itseään pitävän maan edustajat eivät voineet mennä Suomen lehdistölle valittamaan, että venäläiset kiusaavat heitä.
Piispa, näyteikkuna ja Puna-armeijan kuoro
Neuvostoliitto halusi vaikuttaa suomalaisiin myös pehmeillä keinoilla. Näihin kuului Puna-armeijan kuoron tuominen Suomeen laulamaan ja tanssimaan tiet auki suomalaisten sydämiin. Kuoro esiintyi Helsingin messuhallissa, Turussa ja Tampereella.
Briteillä ei ollut esittää vastaavaa. Stockmannilla avattu valokuvanäyttely, jossa kerrottiin tekosatamien rakentamisesta Normandian maihinnousun aikana, ei innostanut suurta yleisöä. Sen sijaan jatkossa englannin kielikurssit kiinnostivat suomalaisia.
Pieni rooli länsisuhteissa oli myös kirkoilla. Englannin anglikaanisen kirkon Fullhamin piispa Staunton Batty osallistui Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Aleksi Lehtosen virkaanasettamiseen Turussa kesäkuussa 1945. Lehtosella oli anglikaaneihin kontakteja, joita hän hyödynsi voidakseen vahvistaa Suomen asemaa.
Presidentti Carl Gustaf Mannerheim noteerasi juhlassa pitämässään puheessa Battyn läsnäolon. Englantilaispiispa matkusti vielä Helsinkiin, jossa järjestetyssä anglikaanisessa jumalanpalveluksessa valvontakomission kommodori Francis Howie ja Iso-Britannian poliittinen edustaja Francis Shepherd toimivat tekstinlukijoina.
– Tällä ei varmaan ollut suurta vaikutusta ulkopolitiikassa, mutta suomalaisten mielialoihin jokaisella länsikontaktilla oli merkitystä, Ville Jalovaara sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lähemmäksi taivasta – Viisi paikkaa, joissa pää hipoo pilviä Helsingissä
Hyvä elämäToisinaan on hyvä vaihtaa perspektiiviä ja katsoa maailmaa yläilmoista. Nämä kaikille avoimet paikat vievät sinut korkeuksiin Helsingissä.
