null ”Venäjän ortodoksinen kirkko toimii valtiovallan sotapolitiikan käsikassarana”, sanoo dosentti Jaakko Rusama ja kehottaa muita kirkkoja tuomitsemaan sen

Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill osallistuu seremoniaan Venäjän armeijan pääkirkossa Moskovan sotilaspuistossa. Hänen rinnallaan on puolustusministeri Sergei Shoiku.

Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill osallistuu seremoniaan Venäjän armeijan pääkirkossa Moskovan sotilaspuistossa. Hänen rinnallaan on puolustusministeri Sergei Shoiku.

”Venäjän ortodoksinen kirkko toimii valtiovallan sotapolitiikan käsikassarana”, sanoo dosentti Jaakko Rusama ja kehottaa muita kirkkoja tuomitsemaan sen

Pitkään kirkkojen välisessä ekumeniassa mukana ollut dosentti Jaakko Rusama vertaa tilannetta apartheidiin ja natsi-Saksaan. Nyt ei ole hymistelyn aika.

Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN:n) pääsihteeri otti eilen kantaa Venäjän hyökkäykseen. Paitsi, ettei ottanut, sillä Ioan Saucan, romanialaisen ortodoksipapin, allekirjoittamassa lausunnossa ei mainittu hyökkääjän nimeä.

Lausunnossa tuomittiin kaikki väkivalta ja kehotettiin osapuolia, siis yhtä lailla hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa, dialogiin. Sen, kansainvälisen oikeuden sekä rajojen kunnioittamisen periaatteiden mukaan konflikti voitaisiin lausunnon mukaan ratkaista. Todellisuudessa juuri nämä periaatteet Vladimir Putin heitti syrjään ja laittoi tankit vyörymään Ukrainaan. Lisäksi lausunnossa kehotettiin kiristittyjä rukoilemaan.

Pitkän linjan ekumeenikko, Helsingin yliopiston professorina ja Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteerinä toiminut Jaakko Rusama on lausunnosta ihmeissään. Totta kai kirkkojen pitää rukoilla ja kehottaa lopettamaan väkivalta. Tilanteessa, jossa toinen osapuoli rikkoo kaikkia mahdollisia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia, tämä ja ympäripyöreä hymistely ei hänestä riitä. Se vie kirkoilta ja niiden väliseltä ekumeeniselta liikkeeltä uskottavuuden. Tappamisen aloittaja ja sitä tukeva kirkko pitää tuomita.

Kun Rusama puhuu kirkkojen oikeasta suhteesta valtiovaltaan ja myös suhteesta sodankäyntiin, hän tietää, mistä puhuu. Hän on tutkinut molempia ja väitellyt oikeutetun sodan periaatteista Cambridgen yliopistossa.

Haluaako Venäjän ortodoksinen kirkko olla kirkko?

Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksissa Jaakko Rusama kävi ensimmäisen kerran 1970-luvulla. Nyt hän valmistautuu osallistumaan järjestön seuraavaan yleiskokoukseen The Anglican-Lutheran Societyn puheenjohtajana. Tänään hän osallistuu kaksipäiväiseen Euroopan kirkkojen konferenssin kokoukseen, jossa valmistellaan yleiskokousta.

– Miten Kirkkojen maailmanneuvosto voi nyt antaa tällaisen lausunnon? 1980- ja 1990-luvulla ei ollut yhtään KMN:n keskuskomitean kokousta, jossa ei olisi tuomittu Etelä-Afrikan valkoisen hallinnon apartheid-politikkaa. Venäjän hyökkäys toiseen kristittyyn maahan niin, että Moskovan patriarkka sitä ylistää, on aivan yhtä vakava asia. Suhtautuminen siihen lähtee kirkon olemuksesta, Rusama sanoo.

Nyt pitää kysyä Venäjän ortodoksiselta kirkolta, mikä on se tunnustus, jonka mukaan kirkko elää.

Rusama muistuttaa, että Kirkkojen maailmanneuvosto syntyi toisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa ajatuksena oli, ettei koskaan enää. Nyt on käynnissä sota, jossa kristityt tappavat toisiaan. Hyökkäävän maan kirkon johto on maansa ulkopolitiikan käsikassara. Ukrainalaisista 90 prosenttia on kristittyjä, maa on yksi maailman kristillisimmistä. Moskovan patriarkaatti havittelee siellä kirkollista valtaa. Putin puhuu Ukrainan johdosta natseina, vaikka ukrainan presidentti on juutalainen.

– Luterilainen maailmanliitto erotti yhteydestään kaksi rotusortoa puolustanutta Etelä-Afrikan buurikirkkoa. Niiden toimintaa pidettiin tunnustuskysymyksenä eli niiden katsottiin toimivan täysin toisin kuin kirkon pitäisi toimia. Nyt pitää kysyä Venäjän ortodoksiselta kirkolta, mikä on se tunnustus, jonka mukaan kirkko elää.

Rusaman mukaan Vladimir Putinin ja patriarkka Kirillin läheinen suhde muistuttaa tilannetta, joka oli Hitlerin Saksassa. Siellä ”Saksalaisten kristittyjen uskonliikkeen” päämies ja valtakunnanpiispa Ludwig Müller tuki uskollisesti maansa johtajaa.

–  Ei kirkko voi alistua valtiovallan käsikassaraksi ja olla ulkopolitiikan jatke. Jos näin käy, pitää kysyä, haluaako se olla vallan suosiossa vai kirkko. Nyt näyttää siltä, että Venäjän kirkko on valmistellut omaa aggressiivista laajentumispolitiikkaansa jo vuosien ajan siinä kuin Putin omia toimiaan, Rusama sanoo.

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vastustavia mielensoittajia Iso-Britannian pääministerin virka-asunnon edustalla Lontoossa. Länsimaat ovat asettaneet Venäjälle pakotteita. Jaakko Rusaman mielestä myös kirkkojen on suhteessa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon aika tehdä muutakin hymistellä. Kuva: Justin Tallis / AFP / Lehtikuva

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vastustavia mielensoittajia Iso-Britannian pääministerin virka-asunnon edustalla Lontoossa. Länsimaat ovat asettaneet Venäjälle pakotteita. Jaakko Rusaman mielestä myös kirkkojen on suhteessa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon aika tehdä muutakin hymistellä. Kuva: Justin Tallis / AFP / Lehtikuva

Kirkon pitää olla kriittinen

Hänen mukaansa Venäjän ortodoksinen kirkko on yksi maailman rikkaimmista kirkoista. Moskovan patriarkaatti katkaisi suhteet ekumeeniseen patriarkaattiin, joka tukee toista Ukrainassa toimivaa kirkkoa. Lisäksi se perusti Afrikkaan eksarkaatin eli oman hiippakuntansa.

– Olen pettynyt, jos Euroopan kirkkojen konferenssi vain hymistelee ja sanoo jotain kaunista. Kyllä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, jolla on pitkät yhteydet Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, on otettava sen kanssa esille se, mikä on kirkon olemus ja mihin liittyy sen uskottavuus, Jaakko Rusama sanoo.

Rusama muistelee vierailuaan Venäjän ortodoksisen kirkon 1000-vuotisjuhliin vuonna 1988. Matkalla hän ja arkkipiispa John Vikström istuivat samassa pöydässä KGB:n agenttien kanssa. Nämä kysyivät suomalaispiispalta siitä, mikä kirkko on suhteessa valtiovaltaan. Vastaus ”kriittisen solidaarinen” ei KGB:n miehiä ilahduttanut.

– Moskovan patriarkaatti rukoilee aina esivallan puolesta. Sen teologiaan liittyy tsaarin ja kirkon symbioosi. Nyt tämä on mennyt aivan liian pitkälle.

Rusaman mukaan Neuvostoliiton aikana Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat osallistuivat aktiivisesti Kirkkojen maailmanneuvoston toimintaan. Se, samoin kuin oppikeskustelut suomalaisten kanssa, olivat heille henkireikä maailmalle.

–  Myöhemmin on käynyt ilmi, että heillä oli myös tehtävä edistää Neuvostoliiton etuja ja osa edustajista oli suoraan KGB:n agentteja, Rusama sanoo.

Tämä näkyi muun muassa niin, että Nairobissa pidetyssä yleiskokouksessa Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat pyrkivät kaikin keinoin estämään sen, että kokouksessa olisi käsitelty Neuvostoliiton ihmisoikeustilannetta ja uskonvainoja.

Jaakko Rusaman mukaan Venäjän ortodoksikirkko on usein ajanut Kirkkojen maailmanneuvostossa omia kirkkopoliittisia etujaan ja pitänyt järjestöä löysässä hirressä.

Jaakko Rusaman mukaan Venäjän ortodoksikirkko on usein ajanut Kirkkojen maailmanneuvostossa omia kirkkopoliittisia etujaan ja pitänyt järjestöä löysässä hirressä.

Kirkkojen maailmanneuvosto on ollut pitkään löysässä hirressä

Neuvostoliiton jäätyä historiaan Venäjän ortodoksikirkko on usein ajanut Kirkkojen maailmanneuvostossa omia kirkkopoliittisia etujaan ja syyttänyt länttä. Kirkko uhkasi muun muassa vetäytyä KMN:stä, koska se ei halunnut, että siellä puhutaan niin paljon sosiaalieettisistä kysymyksistä. Olisi pitänyt keskittyä vain oppikysymyksiin.

– Kirkkojen maailmanneuvosto on kuunnellut vuosikymmeniä herkällä korvalla Venäjän kirkon äänenpainoja pitääkseen sen mukana ekumeenisessa liikkeessä. Voi sanoa, että se on ollut löysässä hirressä. Olen itse osallistunut kokouksiin Moskovassa, ja ne ovat olleet aika irvokasta näytelmää, Jaakko Rusama kertoo.

Hän sanoo, että yhteyden ylläpitäminen ja hyvään pyrkiminen ovat oikein ja kristillistä. Joku raja siinä pitää silti olla. Pitää säilyttää realismi, eikä olla naiivi.

– On hyvä ymmärtää, että kaikkien tarkoitusperät edes kirkoissa eivät ole hyviä. Se tapa, millä Venäjän kirkon johto toimii, on aggressiivinen ja väärin.

Kirkot reagoivat maailmalla ja Suomessa

Ortodoksisen kirkon tärkein patriarkaatti, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti tuomitsee Venäjän hyökkäyksen. Patriarkaatti, johon Suomenkin ortodoksinen kirkko kuuluu, sanoo lausunnossaan olevansa shokissa Venäjän hyökkäyksen takia. Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos ilmaisi tukensa omaan patriarkaattiinsa kuuluvalle Ukrainan ortodoksiselle kirkolle ja Ukrainan kansalle.

Paavi Franciscus julisti keskiviikkona, Venäjän hyökkäystä edeltävänä päivänä keskiviikon 2.3. rukouksen ja paaston päiväksi, aiheena Ukrainan tilanne ja rauha. Hän ei hyökkäyksen jälkeen vielä ole ottanut asiaan kantaa.

Englannin kirkon johtaja ja anglikaanisen maailman primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa Justin Welby sanoi Venäjän hyökkäyksen olevan suurta pahuutta.

Samalla kannalla oli Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Hön kuvasi toimintaa synniksi. Espoon piispa Kaisamari Hintikka muistutti Venäjän ortodoksista kirkkoa sen tehtävästä olla rauhan tuoja. Myös muut piispat ovat ottaneet asiaan kantaa.

Suomen uskontojohtajat ottivat yhdessä kantaa sotaan ja toteavat lausunnossaan huolensa Venäjän hyökkäyksen seurauksista. He vetoavat Venäjän johtoon, jotta rauha saataisiin aikaan ja kehottavat muita johtajia myötävaikuttamaan asiaan.

Suomen ortodoksisen kirkon järjestöt tukevat yksimielisesti Ukrainan kärsivää kansaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: