null Hyvää pyhää: Itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä

Hyvää pyhää: Itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä

Maltti kasvaa kokemusten myötä.

Jo Matteuksen evankeliumissa elää ­unelma seurakunnasta, jossa me kaikki ­voisimme olla yhtä, vailla hierarkioita ja erotteluja. Olisimme valmiit kantamaan toistemme kuormia emmekä asettaisi toisille sääntöjä ja ehtoja, joihin emme itse olisi valmiit sitoutumaan. Löytäisimme yhteisiä ilon lähteitä. Emme kilpailisi siitä, kuka on suurin ja valovoimaisin ja kenellä on eniten seuraajia.

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja, ja te olette kaikki veljiä”, Jeesus varoittaa. Meillä on kiusaus ryhtyä oppaiksi ja alkaa opettaa muita heti, kun meillä on jokin kokemus läpikäydystä elämän muutoksesta. Meillä ei ole aina malttia odottaa.

Kun kokemus kasvaa, tiedämme, onko sanoillamme katetta. Meistä tulee vaiteliaampia ja puhumme vähemmän omista ­kokemuksistamme. Emme viittaa itseemme vaan häneen, jolta olemme löytäneet valon ja merkityksen elämäämme.

Arvonimet, joita hänelle annamme, ovat toivon ja merkityksen metaforia, eivät tarkkoja määrityksiä. Ne ovat rakkauden nimiä. Uskon ihmeen synnyttämiä puhutteluja. Elämää ei voi vangita ­niihin.

Jeesus avasi meille Jumalan salaisuuden sanoillaan ja elämällään. Yhä uudestaan hän pysäyttää meidät ja muistuttaa, että Jumalamme ei muuta tahdo kuin rakastaa kaikki takaisin luokseen – kaikkien rajojen takaa, joita me erehdymme vetämään. Siksi Jeesus on meille Messias ja Kristus, sovituksen ja vapauden tuoja.

Elämän katseluharjoitus

Apostoli Paavali laati kerran luettelon Hengen hedelmistä. Ne olivat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Tallenna luettelo kännykkääsi tai muistikirjaasi. Sen valossa voit rukoilla ja kysyä: Minkä näistä toivoisin elämässäni heijastuvan?

Luettelo löytyy Paavalin kirjeestä galatalaisille luvusta viisi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi