Hyvää pyhää: Kaunein lupaus uupuneelle
Pärjääjäkin saa levähtää.
Pärjääjiksi kasvaneet janoavat kuulla Jeesuksen sanat: ”Tulkaa luokseni te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.” Ehkä maailmankaikkeuden kaunein lupaus heille, joiden olkapäät notkuvat huolta ja murhetta. Jeesus lupaa levon luonaan.
Lupaus siintelee kuin väreilevä kangastus selviytymään tottuneen horisontissa, mutta miten Jeesuksen sanat auttavat todellisten murheiden keskellä? Rakkaan ihmisen sairaus ei parannu, jos suorittaja jättää taakkansa Jeesuksen lupaamassa paratiisimaisessa rauhassa. Rahahuolet eivät katoa, vaikka pärjääjä ottaisi levon paikan vastaan.
Lupaus kuitenkin kutsuu puoleensa kuin vesi erämaassa, mutta huolenkantajaa epäilyttää hellittää asioiden painosta. Hän on oppinut, että vain yksin huhkimalla selviää. Niin monta kertaa päästäminen on merkinnyt kipeää katastrofia. Jeesus kutsuu kuitenkin hellittämättä: ”Ottakaa mieluummin minun taakkani harteille. Se on kevyt, koska sydämeni on lempeä ja nöyrä.”
Kuin tippuva vesi, joka uurtaa kiveenkin kuopan, Jeesuksen sanat soivat pärjääjän tiukassa puolustuspanssarissa. Sinne tihkuu uusia ajatuksia taakoista.
Sydämen lempeys on kärsivällisyyttä. Silloin ei huhki turhan takia tilanteissa, joihin ei voi itse vaikuttaa. Sydämen nöyryys on sen oppimista, ettei ole ainoa, joka voi asioille tehdä jotain. Ehkä siksi Jeesuksen tarjoama vaihtoehto on erityisen kiinnostava, ettei se vaadi pärjääjää ulos kuorestakaan kerralla, vaan antaa mahdollisuuden ensin vaikka vain hetken levähtää.
Harjoita kristinuskoa
Iloitkaa aina, rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää kaikesta, julistivat ensimmäiset kristityt.
Piirrä murheistasi kartta. Tutki jokaista tyyneysrukouksen valossa: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Piirrä karttaasi myös ilon merkinnät.
5.9.
Tämän sunnuntain evankeliumissa (Matt. 11:25–30) Jeesus kutsuu luokseen kaikkia väsyneitä.
Jaa tämä artikkeli: