null Iiro Rantalan säveltämässä Jouluoratoriossa lampaat määkivät ja Jeesus-lapsi tuoksuu

Iiro Rantalalla on Cantores Minoresin Jouluoratorio-esityksessä päällä samanlainen asu kuin kuoron pojilla.

Iiro Rantalalla on Cantores Minoresin Jouluoratorio-esityksessä päällä samanlainen asu kuin kuoron pojilla.

Hyvä elämä Ajankohtaista

Iiro Rantalan säveltämässä Jouluoratoriossa lampaat määkivät ja Jeesus-lapsi tuoksuu

Lapsuusmuistot innostivat muusikkoa säveltämään Jouluoratorion Cantores Minores -kuorolle. Teos kuullaan Musiikkitalossa joulukuussa.

Iiro Rantalan Jouluoratorio valmistui kymmenen vuotta sitten.

– Olin silloin juuri sopivassa iässä nostalgisoimaan lapsuuttaani ja nuoruuttaani Cantores Minoresissa, Rantala pohtii nyt.

Hän ei kuitenkaan halunnut kerrata vanhaa vaan luoda jotain uutta. Idea Jouluoratoriosta syntyi Cantores Minores -kuoron esiinnyttyä Rantalan Iirottelua-tv-ohjelmassa.

– Mietimme kuoron johtajan Hannu Norjasen kanssa, mitä muuta voisimme tehdä yhdessä. Päädyimme Jeesuksen syntymästä kertovaan Jouluoratorioon, jonka minä säveltäisin ja johon joku tekisi tekstin.

Rantalalle tärkeintä musiikissa on melodia, joten hän halusi myös Jouluoratorioon tarttuvia, mieleen jääviä sävelkulkuja.

– Evankelis-luterilainen perinne on mielestäni hieman ankea, ja sen sanomasta on usein onnistuttu häivyttämään ilo. Pyrin sen vuoksi tekemään Jouluoratoriosta valoisan ja duurissa soivan teoksen, josta löytyy myös huumoria, kuten lampaiden määkimistä. Tässä pyrkimyksessä minua auttoi tekstin tehnyt Jaakko Heinimäki.

Tyylilajiin vaikutti tietysti myös se, että Rantala halusi tehdä Jouluoratorion ensisijaisesti kuoropojille.

– Cantores Minoresissa laulettavat klassiset kirkkomusiikin teokset ovat aika vaikeita ja yleensä jollakin vieraalla kielellä. Tämä teos on helpompi jo sen takia, että kielenä on suomi. Tässä on pojille myös musiikillisesti enemmän kosketuspintaa tähän päivään.

Marian ja Joosefin duetto nyt mukana teoksessa

Sitten Iiro Rantalalle tuli tunne, että Jouluoratoriota täytyy vähän uudistaa. Niinpä hän on pannut teoksen orkestraation uusiksi.

– Orkestraatio tarkoittaa sävellyksen äänten jakamista eri soittimille. Kymmenen vuotta sitten tein sävellyksen ensin piano­nuoteille, minkä jälkeen kasvatin sen isommaksi orkesteria varten. Sävellettyäni tässä välissä oopperoita ja musikaaleja olen oppinut orkestraatiosta lisää. Niinpä Jouluoratorion jokainen nuotti meni uusiksi, ja orkesterilla on nyt enemmän soitettavaa.

Tämän ohessa Rantala sävelsi teokseen myös lisää laulettavaa. Mukana on nyt Marian ja Joosefin duetto, jossa kerrotaan lapsen syntymästä ja muun muassa siitä, miltä hän tuoksuu. Dueton esittävät Musiikkitalossa joulukuun alussa pidettävässä konsertissa oopperalaulajat Mari Palo ja Mika Pohjonen.

Minun ja Bachin oratorioissa yhteistä on Jeesuksen syntymä­tarina, mutta muuten ne eroavat täysin toisistaan.

Näiden uudistusten myötä Rantalan Jouluoratorio on nyt ­aiempaa pidempi, tunti ja kymmenen minuuttia.

Cantores Minores täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Ennen joulua kuoron ohjemistossa on myös J.S. Bachin perinteinen Jouluoratorio vuodelta 1734.

– Minun ja Bachin oratorioissa yhteistä on Jeesuksen syntymä­tarina, mutta muuten ne eroavat täysin toisistaan. Bachin teoksessa trumpetit ovat tärkeässä osassa, kun taas minun teoksessani niitä ei ole ollenkaan. Teokseni on myös konkreettisempi, sillä olen tuonut esiin enemmän ihmis- ja eläinhahmoja ja vähemmän tarinan mystistä puolta, Rantala kertoo.

Iiro Rantala keskittyy musiikin tekemiseen kotonaan taidekoti Lallukassa.

Iiro Rantala keskittyy musiikin tekemiseen kotonaan taidekoti Lallukassa.

Poikakuoro pääsi esiintymään paaville

Iiro Rantala tutustui Bachin Jouluoratorioon jo alakouluikäisenä laulettuaan sitä Cantores Minoresin A-kuorossa. Se, samoin kuin Bachin Johannes-passio ja h-mollimessu, tekivät nuoreen muusikonalkuun suuren vaikutuksen.

– Paljon vaikutti myös se, että sai olla osa isoa esiintymisjoukkoa, johon kuului noin 70 eri-ikäistä poikaa, solistit ja orkesteri. Tykästyin siihen jännittävään tunteeseen, joka syntyi, kun yhdessä keskityttiin vaativan klassisen teoksen esittämiseen.

Hienoina muistoina Cantores Minores -vuosista ovat jääneet myös Eurooppaan ja Amerikkaan tehdyt kuoromatkat, joilla pääsi näkemään maailmaa.

– Erityisesti mieleen on jäänyt esiintyminen Rooman Vatikaanissa. Lauloimme Pietarinkirkon aukiolla, minkä jälkeen paavi tuli kättelemään meitä. Amerikassa taas lauloimme Valkoisen talon portilla, ja silloinen presidentti Ronald Reagan vilkutti meille parvekkeelta.

Rantalan mielestä kuorossa laulaminen oli sosiaalisesti kehittävää ja hyvä koulu tulevalle pianistille, jonka työ on enimmäkseen hyvin yksinäistä. Kuorossa oppi, mitä on ison esiintyjäporukan harmonia ja moniäänisyys.

Rantalalla ei ole tiedossa ketään toista, joka olisi säveltänyt hänen laillaan aivan uuden Jouluoratorion. Hän kannustaakin säveltäjiä tekemään uusia klassisen musiikin teoksia.

– Ihmiset kuuntelevat edelleen pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilla sävellettyjä teoksia. Niiden lisäksi olisi hyvä luoda uutta musiikkiperinnettä. Ihmismieli vain on sellainen, että se haluaa kerrata asioita eikä omaksu helposti uutta. 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.