Eija-Riitta Korhola kaipaa messua niin, että sattuu – korona on ”ilkeä ongelma”, joka laittoi koko maailman uusiksi
Koska asun yksin, koronapandemiaan liittyy korostunutta yksinoloa, vähän liiankin kanssa, sanoo Eija-Riitta Korhola.

Koska asun yksin, koronapandemiaan liittyy korostunutta yksinoloa, vähän liiankin kanssa, sanoo Eija-Riitta Korhola.

Eija-Riitta Korhola kaipaa messua niin, että sattuu – korona on ”ilkeä ongelma”, joka laittoi koko maailman uusiksi

Vuoden alussa moni asia oli toisin. Niin myös Eija‑Riitta Korholan mietteet ja suunnitelmat. Korona on ilkeä ongelma, jonka ratkaisuyritykset synnyttävät uusia ongelmia.

Washington, Bryssel, Pariisi, Delhi, Amsterdam. Jossain välissä Kirkko ja kaupungin haastattelu Helsingissä. Entisellä europarlamentaarikolla Eija-Riitta Korholalla riitti helmikuussa kysyntää ympäri maailmaa. Huhtikuussa hänen elämänsä, kuten ihmisten elämä kaikkialla maailmassa, on rajautunut siihen, mikä on lähellä.

– Kirkkoa ja messua kaipaan niin, että sattuu. Kun kävin pari viikkoa sitten istumassa yksin kotikirkossani Temppeliaukiossa – sinnehän saa nytkin mennä – tuntui niin hyvältä, että itku pääsi. Koska asun yksin, koronapandemiaan liittyy korostunutta yksinoloa, vähän liiankin kanssa. Onneksi pari lastani asuu lähellä, ja joskus näen heitä kävelyllä. Lastenlasteni näkemistä ja halaamista kaipaan ihan hirveästi, Korhola kertoo.

Eija-Riitta Korholan vuosi sitten ilmestynyt kirja Kuolemaa nopeampi – lähikuvia elämästä alkoi lauseella: ”Sain tänään puhelimessa tietää, että minussa on nopeasti leviävä aggressiivinen syöpä.” Kirjan ensimmäisen luvun hän kirjoitti samana päivänä, kun tieto syövästä tuli.

Syöpä muutti Korholan aikakäsityksen. Se toi tajun, miten nopeasti aika kuluu.

Poliitikon pitää ajatella lahjomattoman vapaasti

Tämän vuoden alussa ilmestynyt Ilkeitä ongelmia – tarinoita politiikasta on Korholan poliittinen tilinpäätös. Hän käsittelee siinä erityisesti ilmastopolitiikkaa ja tuo esiin ajatuksia, joista kaikki eivät pidä. Hän kertoo myös asioista, joista hän on itse muuttanut mieltään – perustellusta syystä, faktojen muuttuessa, hintaa pelkäämättä.

Kirjan alussa on lause: ”Poliitikon tärkein vastuu on ajatella lahjomattoman vapaasti.” Korhola korostaa, että poliitikon pitää ottaa asiois­ta selvää ja sanoa se, mikä vetoaa hänen oikeus­tajuunsa ja omaantuntoonsa, sillä siihen tehtävään hänet on äänestetty, ei siihen, että hän muokkaisi omia näkemyksiään kulloisenkin yleisen mielipiteen mukaan.

Tämän kevään aikana näiden teemojen merkitys on vain korostunut. Koronapandemian aiheuttama yhteiskunnan sulkeutuminen ja välttämättömyys minimoida kontaktit turruttavat ajantajun, ja samalla korona-aika on muuttanut paljon. Liian moni on myös joutunut vastatusten sen kanssa, miten ohut on elämämme lanka.

Ei ole olemassa hyvää ratkaisua vaan pelkästään enemmän tai vähemmän huonoja.

Jotta tästä kriisistä selvitään, tarvitaan niin Suomessa kuin globaalisti entistäkin enemmän poliitikkoja, jotka ottavat asioista selvää ja tekevät päätöksiä, vaikka ne eivät kaikkia somessa miellyttäisikään. Niitä, jotka uskaltavat ajatella vapaasti ja tuntevat vastuunsa.

Heitä tarvitaan siksi, että niin ilmastonmuutos, josta vielä helmikuussa puhuttiin paljon, kuin koronakriisi, josta nyt puhutaan, eivät ole kesyjä ja helppoja asioita. Ne ovat ilkeitä ongelmia. Sellaisia, joihin ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua ja joissa muutos voi viedäkin ojasta allikkoon.

– Ilkeän ongelman käsitteen esittelivät Horst Rittel ja Melwin Webber vuonna 1973. He kuvasivat sillä ongelmia, joihin ei ole olemassa hyvää ratkaisua vaan pelkästään enemmän tai vähemmän huonoja. Näitä ratkaisuja on vaikea tunnistaa, koska asiat ovat monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa ja yksi ratkaisu voikin luoda uuden ongelman, Eija-Riitta Korhola selittää.

– Korona vaikuttaa ilkeältä ongelmalta, vaikka sen alkusyy, virus, on helposti tunnistettavissa ja määriteltävissä. Emme esimerkiksi pysty enää nimeämään selkeää pistettä, jonka jälkeen koronaongelma olisi varmasti selätetty. Ratkaisuyritykset synnyttävät koko ajan lisää ongelmia, Korhola pohtii.

Emme voi muuttua saariksi

Koronapandemia on Eija-Riitta Korholan mukaan ongelma, jonka ratkaisu vaatii suurelta joukolta ajattelutavan tai elämäntavan muutosta. Juuri se tekee siitä vaikean. Toisaalta eikö voi sanoa, että ongelma on sitten selätetty, kun koronaa vastaan on kehitetty tehokas rokote ja hoito?

– Periaatteessa, jos virus katoaa maailmasta kuin isorokko aikanaan, voi ehkä sanoa, että perusongelma on voitettu. Koronapandemia on kuitenkin jo ehtinyt aiheuttaa kokonaisen seurausongelmien vyyhden. Ja onko korona voitettu, kun on tehty rokote? Vai silloin, kun on kehitetty hoito? Entä jos se on jollain tapaa tullut jäädäkseen ja joudumme elämään sen kanssa? Saadaanko se varmasti häviämään kaikkialta maailmasta?

Ongelma on ilkeä senkin takia, että sitä ei voi ratkaista vain yhdessä maassa.

– Maailmankaupan riippuvuuksien tähden emme voisi muuttua saariksi, vaikka lopettaisimme matkustamisen kokonaan. Myös rokotteiden ja lääkkeiden kehittämisen vuoksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, vaikkei se olekaan ollut kansalle myytävien polittisten trendien aallonharjalla. Elämänmuotomme on kuitenkin olennaisesti perustunut yhteistyöhön. Nyt tilanne on erikoinen: käperrymme, vaikkei ratkaisuja ole näköpiirissä ilman yhteistyötä.

Kun kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Isä meidän -rukousta yhdessä, olemme rukoillessamme samalla kanavalla, sanoo Eija-Riitta Korhola.

Kun kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Isä meidän -rukousta yhdessä, olemme rukoillessamme samalla kanavalla, sanoo Eija-Riitta Korhola.

– Tulemme koronan vuoksi näkemään isoja muutoksia. Emme palaa entiseen. Taloutemme saa tästä niin syvän notkahduksen, että siinä on suuren riskin aineksia mutta myös suuria mahdollisuuksia. Ainakin yksi positiivinen yhteiskunnallinen muutos on vastakkainasettelun ja identiteettipolitiikan väheneminen, jopa sosiaalisessa mediassa. Jos edes osa tästä jää pysyväksi, se on hyvä muutos.

Korhola uskoo, että koronaepidemia muuttaa myös keskustelua ilmastonmuutoksesta.

– Veikkaan, että ilmastopolitiikassa otetaan taka-­askeleita, mutta ympäristöpolitiikan kannalta se ei ole välttämättä pelkästään huono juttu. Viime vuosina ilmastoon on keskitytty niin paljon, että klassinen ympäristönsuojelu on kärsinyt sen rinnalla.

Korholan mukaan ilmastonmuutos on ilkeä ongelma, jota ratkottaessa on tehty luonnon kokonaistilannetta pahentaneita virheitä. Hän mainitsee esimerkkeinä biopolttoaineiden laatuvaatimusten unohtamisen alun innostuksessa, puunpolton liiallisen suosimisen ja sen, että kehitysmaille on ollut saastuttamisessa eri säännöt kuin länsimaille.

Jumala tahtoo meille hyvää

Koronasta ja ympäristöpolitiikasta Eija-Riitta Korhola siirtyy toisenlaiseen globaaliin ilmiöön, kristinuskoon. Se on hänen oman elämänsä perusta, josta hän löytää aina jotain uutta. Nyt tuo uusi on Isä meidän -rukouksen löytäminen entistä syvemmällä tavalla.

– Kaiken tämän epävarmuuden keskellä minusta on turvallista rukoilla sen sanoin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.” Ajattelen, että Jumala tahtoo meille hyvää, Korhola sanoo.

Miten isoja sanoja olen suussani pyörittänyt tajuamatta niistä paljoakaan.

Hän on kuluneen kevään ajan blogannut tästä Jeesuksen opettamasta rukouksesta Radio Deissä. Hänen mielestään Jeesus tiivisti koko sanomansa Isä meidän -rukoukseen

– Tajusin blogia tehdessäni, että siinä rukouksessa on todella sanottu kaikki olennainen. Järkytyin, miten isoja sanoja olen vuosikymmeniä suussani pyörittänyt tajuamatta niistä paljoakaan. Kai se, että ihmiseksi tullut Jumala lahjoitti tuon rukouksen ihmiskunnalle, antaa turvaa tässä tilanteessa. Kun kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat sitä yhdessä, olemme rukoillessamme samalla kanavalla. Siihen paavikin kehotti.

Korhola on nyt myös kirkkopoliitikko sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti. Hänet valittiin helmikuussa kirkolliskokoukseen, joka kokoontuu, kun koronatilanne sen sallii. Näillä näkymin kirkolliskokouksen ensimmäinen istuntokausi pidetään 10.−14. elokuuta.

– Lähden sinne ilman tiukkaa etukäteisagendaa. Avioliittokysymyksessä toivon kompromissia. Minusta on tärkeää hyväksyä se, että kirkon ykseys ei tarkoita sitä, että kaikilla on asioista samat mielipiteet. Kuka siitä hyötyy, jos kirkko ­hajoaa?

 

Kuka?

Eija-Riitta Korhola, 60, on helsinkiläinen entinen europarlamentaarikko. Hänet valittiin helmikuussa kirkolliskokoukseen.

Mitä?

Korhola on väitellyt filosofian tohtoriksi ilmastopolitiikasta ja käsittelee uudessa kirjassaan Ilkeitä ongelmia – tarinoita politiikasta (Tammi 2020) muun muassa ilmastonmuutosta.

Motto

Kärsimystä ei voi ohittaa ja ilman kauneutta ei voi elää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi