Harras hetki: Eija-Riitta Korholan aamu kirkastuu crosstrainerissa rukoillen
Crosstrainer-rukouksessa keho yhtyy rukoukseen, kun Eija-Riitta Korhola lukee anglikaanisen hetkipalveluksen.
Jos aamu on filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan unelma-aamu, se alkaa sanoilla: ”Oi Herra, avaa huulemme, ja meidän suumme julistakoon sinun kunniaasi.”
Ja tämä itse asiassa englanniksi, josta samoin kuin ruotsista on tullut Korholalle kotihartauden äidinkieli: ”O Lord, open our lips, and our mouth shall proclaim your praise.”
Korhola lukee tekstin tabletilta, johon hän on ladannut Englannin kirkon ilmaisen Daily Prayer -sovelluksen. Se antaa päivittäiset hetkipalvelustekstit suoraan ruudulle. Suomen kirkolta vastaava sovellus puuttuu. Siksi englanti.
Hetkipalvelukseen sisältyy Raamatun lukua ja rukouksia. Korhola lukee ääneen, koska puhuttu on enemmän kuin ajateltu. Usko on myös ruumiillista. Jumala itse tulee lihaksi Jeesuksessa. Crosstrainer tekee hänen hartaudestaan kokonaisvaltaisen.
Sitä Korhola kavahtaa, jos poliittinen vallankäyttäjä vetää naruista, jotka koskevat ihmisen Jumala-kaipuuta.
Hengellisyys on Korholan mielestä rakastuneen korventavaa ikävää. Aamurukous liittää hänet maailmanlaajaan joukkoon, joka ikävöi Jumalaa ja samalla kiittää kaikesta: kiittää omasta ruumiistaan ja elämän lahjasta.
Olisi epärehellistä omaa ihmisyyttä kohtaan, jos usko ei näkyisi ulos. Mutta sitä Korhola kavahtaa, jos poliittinen vallankäyttäjä vetää naruista, jotka koskevat ihmisen Jumala-kaipuuta.
Politiikan linjavedot pitää argumentoida niin, että ne ovat ymmärrettäviä ilman uskonnollisia perusteluja. Lainsäädännöllä ei pidä kuvitella edistävänsä uskoa. Se, mitä Jumala meissä tavoittelee, voi Korholan mielestä kasvaa ainoastaan vapaudessa. Vain vapaudessa voi olla rakkautta.
Kirkko on uskonasioissa herkkä tunnistamaan fundamentalismin. Korholan mielestä kirkko ei kuitenkaan huomaa, että sen omat poliittiset kannanotot ilmentävät joskus nimenomaan fundamentalismia. On erotettava arvot ja keinot. Politiikassa on kyse keinoista.
Korholan mukaan kirkko voi tuoda esiin arvoja, mutta sen kannattaisi varoa ottamasta kantaa politiikan keinoihin, ellei se halua päätyä jonkin puolueen käsikassaraksi.
Jos aamu on ihanteellinen, se on kiireetön. Korhola juo puolitoista litraa vettä. Kun hän on jumpannut aamurukouksen, on vuorossa aamiainen. Siinä yhteydessä hän lukee hengellisten isien ja äitien kirjoituksia sekä vähän lisää Raamattua.
Kiireettömyyttä tarvitaan, sillä nykyinen yhteiskunta läkähdyttää. Tämä on Korholan mielestä nopeiden otsikoiden ja harkitsemattomien leimojen aikaa.
Uskon maailma on jotakin, mikä kalibroi aivot uudelleen. Crosstrainer-hetkipalvelus kestää 28 minuuttia. Sen jälkeen maailman näkee kirkkaammin.
Poliitikko ja politiikan tutkija
Eija-Riitta Korhola on entinen europarlamentaarikko ja ilmastopolitiikasta väitellyt filosofian tohtori. Hän on kritisoinut tehottomaksi politiikkaa, jolla ilmastonmuutosta hillitään.
Väitöskirjansa johdannossa hän kirjoittaa: "Ilmastopolitiikkaan liittyy todennäköisesti paljon enemmän epävarmuutta ja uskottelua kuin on yleisesti oletettu. Sitä ei tajuta helposti, sillä ympäristöliike esiintyy kuin itsevarma papisto, ja saa monimutkaiset asiat kuulostamaan yksinkertaisemmilta kuin ne todellisuudessa ovat."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkolliskokousvaalien ehdokaslistat on jätetty – Helsingin hiippakunnassa kolme maallikkoedustajien ja kaksi pappisedustajien listaa
AjankohtaistaHelmikuun välillisissä vaaleissa ovat äänioikeutettuja kirkon luottamushenkilöt.