null Ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä, mutta miksi Elokapina ärsyttää? – Björn Vikströmin mielestä siihen vaikuttaa syyllisyyden tunne

Teologian professori, Porvoon piispan tehtävät pari vuotta sitten jättänyt Björn Vikström näkee Elokapinan aiheuttaman raivon olevan merkki yhteiskunnan polarisoitumisesta. Kuva: Esko Jämsä & Roni Rekomaa

Teologian professori, Porvoon piispan tehtävät pari vuotta sitten jättänyt Björn Vikström näkee Elokapinan aiheuttaman raivon olevan merkki yhteiskunnan polarisoitumisesta. Kuva: Esko Jämsä & Roni Rekomaa

Ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä, mutta miksi Elokapina ärsyttää? – Björn Vikströmin mielestä siihen vaikuttaa syyllisyyden tunne

Teologian tohtori Björn Vikströmin mukaan taustalla on myös yhteiskunnan polarisoituminen.

Saksassa ja Belgiassa kärsitään parhaillaan poikkeuksellisten suurien tulvien aiheuttamista tuhoista. Samaan aikaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa leviää hallitsemattomasti satoja helteistä johtuvia tulipaloja. Suomessakin kesäkuu oli koko mittaushistorian lämpimin.

Tulvat ja tukahduttavat helteet ovat asiantuntijoiden mukaan merkkejä etenevästä ilmastonmuutoksesta, jonka vaikutukset ovat näkyneet tänä kesänä ympäri maailmaa. Hillitseviä toimia tarvitaan pian, ja sitä mieltä ollaan myös Suomessa. Kahden vuoden takainen Ilmastobarometri osoitti, että 70 prosenttia suomalaisista toivoi seuraavan hallituskauden kärkiteeman olevan ilmastokriisin ratkaiseminen.

Silti ilmastoasioita ajava kansalaisliike voi olla suomalaisille myös jaettu ärtymyksen kohde, kuten kansainväliseen Extinction Rebellion -ympäristöliikkeeseen kuuluva suomalainen Elokapina on vuoden sisällä osoittanut.

Tänä kesänä Elokapina on kapinoinut näkyvästi nykyistä hallitusta vastaan ja vaatinut suurempia tekoja ilmaston hyväksi. Liike järjesti kesäkuussa viikon kestäneen mielenosoituksen vaatien muun muassa ilmasto- ja ympäristöhätätilan julkistamista sekä Suomen hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä.

Toiset ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehty jo tarpeeksi ja toiset taas sitä mieltä, ettei tämä riitä alkuunkaan.

Elokapina osoitti mieltään muun muassa Helsingin Mannerheimintiellä tukkien liikenteen useiksi päiviksi. Liike on järjestänyt mielenosoituksia ajoteillä ennenkin ja nousi uutisaiheeksi viime lokakuussa, kun poliisi käytti kaasusumuttimia Kaisaniemenkadulla istuneita mielenosoittajia vastaan.

Myös kesäkuun mielenosoitus aiheutti reagointia laidasta laitaan. Sosiaalisen median kanavissa niin poliitikot, toimittajat kuin muutkin kansalaiset osoittivat ärtymystään mielenosoittajia kohtaan. Elokapinalaisia verrattiin natseihin, poliisia moitittiin vihervasemmistolaisten talutushihnassa kulkemisesta ja mielenosoittajiin kohdistettiin uhkauksia ja väkivaltafantasioita.

Samankaltaisia reaktioita näkyi somessa myös viime viikolla, kun Ylen Aamussa EU:n ilmastopaketista keskustelemassa oli Elokapinaa edustava Joel Lindqvist.

Mutta mikä Elokapinassa monia niin kovasti ärsyttää?

Elokapina järjesti viime vuoden marraskuussa mielenosoituksen maa- ja metsätalousministeriön edessä Helsingin Kruununhaassa. Kuva: Robin Vuorinen

Elokapina järjesti viime vuoden marraskuussa mielenosoituksen maa- ja metsätalousministeriön edessä Helsingin Kruununhaassa. Kuva: Robin Vuorinen

Ilmastotoimet jakavat mielipiteet kahtia

Åbo Akademissa teologian professorina työskentelevä Björn Vikström näkee ärsytykselle useita syitä. Vikström on toiminut aiemmin paitsi piispan virassa ja kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän puheenjohtajana, myös tutkijana kestävän kehityksen ja ympäristöetiikan alalla.

Vikströmin mielestä Elokapinaa koskevassa keskustelussa yhdistyvät paitsi moraaliset kysymykset, myös yhteiskunnallinen kehityssuunta. Hänen mukaansa kyse on ennen kaikkea yhteiskunnallisesta polarisaatiosta, eli sosiaalisesta, taloudellisesta ja poliittisesta kahtiajakautumisesta.

– Toiset ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehty jo tarpeeksi ja toiset taas sitä mieltä, ettei tämä riitä alkuunkaan, Vikström selventää.

Olemme ikään kuin kaikki saman ruumiin osia.

Myös Euroopan komission tuoreen ilmastokyselyn tulokset tukevat tätä ajatusta. Kyselyn mukaan 40 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että hallitus tekee tarpeeksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 34 prosenttia on sitä mieltä, etteivät hallituksen tekemät ilmastotoimet ole riittäviä.

Kahtiajako näkyy myös siinä, miten hyväksyttävinä Elokapinan käyttämät keinot koetaan. Kuten Elokapinan nimikin jo kertoo, liike kapinoi eli käyttää hyväkseen kansalaistottelemattomuutta saavuttaakseen päättäjien huomion ja siten myös riittävät toimet ilmaston suojelemiseksi. Tämä on ilmennyt muun muassa teiden tukkimisena ja virkavallan vastustamisena.

– Protestoijat eivät tyydy ainoastaan kertomaan mielipiteitään, vaan myös aiheuttamaan samalla muille häiriötä, Vikström sanoo.

Elokapinan toimintaan kuuluu kansalaistottelemattomuus, minkä vuoksi poliisit ovat useaan kertaan kantaneet mielenosoittajia pois kaduilta. Kuva: Robin Vuorinen

Elokapinan toimintaan kuuluu kansalaistottelemattomuus, minkä vuoksi poliisit ovat useaan kertaan kantaneet mielenosoittajia pois kaduilta. Kuva: Robin Vuorinen

Vikström huomauttaa, että kaikkeen yleistä järjestystä rikkovaan suhtaudutaan Suomessa yleensä kielteisesti ja luottamus viranomaisiin on korkealla tasolla. Elokapinan toiminta jakaa kuitenkin mielipiteet tässäkin asiassa.

– Osan mielestä kaikki keinot ovat sallittuja ja tarpeellisia, koska muuten päättäjät eivät halua nähdä, kuinka vakavassa tilanteessa elämme. Osa taas suhtautuu hyvin vakavasti lakiin ja järjestykseen, Vikström sanoo.

Suuri osa Elokapinan mielenosoittajista on nuoria ja nuoria aikuisia. Vikström uskoo, että kyseessä on jonkin verran myös sukupolvikysymys, sillä ikäryhmien välistä jännitettä esiintyy yhteiskunnassa aina jossain määrin. Hän kuitenkin muistuttaa, että polarisaatiota ilmenee myös nuorten keskuudessa.

– Myös nuorissa on niitä, joiden mielestä ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo ihan tarpeeksi.

Ilmastotunteisiin reagoidaan eri tavoin

Elokapinan aiheuttamassa ärtymyksessä on kyse myös ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista eli niin kutsutuista ilmastotunteista. Sitran teettämässä kyselytutkimuksessa ilmastotunteiksi on listattu muun muassa pelko, epäusko, toivo, raivo ja syyllisyys.

Syyllisyys on asia, josta Vikström on puhunut aiemmin julkisuudessa. Hän on muistuttanut, että ilmastonmuutoksessa on kyse ihmisen toiminnan seurauksesta, eli ihmisen syyllisyydestä. Siksi syyllisyyden tunteesta on myös tärkeää puhua.

Vikström uskoo, että syyllisyys vaikuttaa olennaisesti myös siihen, miten Elokapina toimii ja miten muut ympärillä siihen suhtautuvat.

– On kuitenkin huomioitava, että ihmiset reagoivat samaan tunteeseen hyvin eri tavoin, Vikström sanoo.

Huoli maailman tulevaisuudesta kuuluu vahvasti kapinoitsijoiden sanomassa. Kuva: Robin Vuorinen

Huoli maailman tulevaisuudesta kuuluu vahvasti kapinoitsijoiden sanomassa. Kuva: Robin Vuorinen

Vikström listaa kolme tapaa, joilla syyllisyyteen usein reagoidaan. Ensimmäinen niistä on koko asian kieltäminen.

– Elokapina ja muut ilmaston puolesta protestoivat osoittavat valokeilan niihin asioihin, joissa meillä todella on petrattavaa. Se voi tuntua itsestä epämukavalta ja siksi emme haluaisi, että he näkyvät ja kuuluvat.

Toiseksi tavaksi Vikström listaa vertaamisen muihin. Vertailla voi niin yksityishenkilönä kuin myös valtion tasolla. Vikströmin mukaan yleinen argumentti on, ettei Suomi ole kaikista pahin saastuttajavaltio.

– Tällaisella ilmastotoimien suhteuttamisella pyrimme vähentämään omaa syyllisyyden taakkaamme.

Kolmas tapa reagoida syyllisyyteen on joko itsensä tai muiden syyllistäminen. Vikström huomauttaa, että Elokapinan toiminta perustuu suurilta osin juuri hallituksen syyllistämiseen.

Kirkon toivotaan olevan “liiasta syyllisyydestä vapauttava voima”

Itsensä syyllistäminen on Vikströmin mielestä asia, jonka suhteen kirkko voisi ottaa nykyistä suurempaa roolia. Olennaista olisi tunnustaa, että olemme kaikki osasyyllisiä ilmastonmuutokseen. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös antaa itselleen anteeksi ja muistaa, että aina on mahdollisuus muutokseen.

– Kirkko voisi osallistua ilmastotunteiden käsittelyyn olemalla liiasta syyllisyydestä vapauttava voima. Onhan kirkolla olemassa paljon perinteitä, joilla keventää syyllisyyden taakkaa.

Vaikka ilmastokriisiä ei kukaan ratkaise yksin, voi kukin vaikuttaa asioihin omalla tavallaan.

– Olemme ikään kuin kaikki saman ruumiin osia. Meillä on erilaisia tehtäviä, mutta toimimme yhdessä saman kokonaisuuden puolesta, Vikström selittää asiaa vertauskuvan avulla.

Vielä kirkko ei Vikströmin mielestä huomioi suomalaisten ilmastotunteita tarpeeksi, vaikka kehitystä aiempaan onkin tapahtunut. Ilmastotunteet huomioidaan esimerkiksi rippikoulujen suunnittelussa. Niitä varten on pyritty luomaan materiaaleja, joiden avulla voidaan käsitellä nuorten kysymyksiä ja ahdistusta ilmastonmuutokseen liittyen.

Silti ilmastotoimet jakavat ihmisiä myös seurakunnissa.

– Vieläkin on tunne, että luontokysymykset ovat vain pienen porukan puuhastelua eivätkä leimaa koko seurakuntakentän toimintaa riittävän kokonaisvaltaisesti, Vikström toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi