Ympäristötoimittaja ja metsänhoitaja Katja Lamminen kannustaa valppauteen. ”Kannattaa seurata, ovatko kaupunki tai seurakunnat pistämässä lähimetsiä sileiksi.”
Ihminen tarvitsee monilajista metsää – pöpelikkö parantaa vastustuskykyä taudeille
Metsäasiantuntija Katja Lamminen kertoo, kuinka kaupunkilainen voi edistää luonnon lajikirjoa.
1. Mitä hyötyä luonnon lajikirjosta on kaupunkilaisille, Metsien monimuotoisuus -tietokirjan tekijä Katja Lamminen?
– Ihmiset tarvitsevat luontoa vastustuskykynsä ylläpitoon. Jos lähimetsän lajisto köyhtyy, sen ekosysteemi saattaa romahtaa. Ihmisistä tulee allergisempia ja sairaampia, kun he altistuvat yhä vähemmän metsien mikrobeille ja muulle lajikirjolle.
– On tutkittu, että metsämaan pintakerroksen eli kuntan siirtäminen päiväkodin pihalle parantaa lasten suojaa sairauksia vastaan. Kuntassa kasvavat sammalet ja varvut.
2. Miten kaupunkilainen voi edistää metsien monimuotoisuutta?
– Kannattaa seurata, ovatko kaupunki tai seurakunnat pistämässä lähimetsiä sileiksi. Olin järkyttynyt, kun Helsingin kaupunki aikoi räjäyttää luonnonkauniin Matokallion jäähallin tieltä. Kansalaisaktiivisuuden ansiosta se ilmeisesti säästyy. Metsien suojeluun voi myös lahjoittaa rahaa.
Varpunen on vähentynyt ja pikkuvarpunen yleistynyt elinolojen muututtua. Lintulajit erottaa päälaesta. Ykköskuvan erittäin uhanalaisella varpuskoiraalla on harmaa päälaki ja kakkoskuvan elinvoimaisella pikkuvarpusella ruskea.
– Jokainen voi kierrättää ja ostaa vain tarpeeseen. Kaikki kulutettavat resurssit tulevat luonnosta, joko elollisesta tai elottomasta kallioperästä louhimalla. Itseltään voi myös kysyä, pitääkö ostaa argentiinalaista tai brasilialaista naudanlihaa. Sademetsät katoavat, kun niitä raivataan nautojen laidunmaiksi. Lihansyöntiä kannattaa ylipäätään vähentää.
3. Kuinka suhtaudut kansalaistottelemattomuuteen keinona taistella luontokatoa vastaan?
– Tunteenpaloa ja kansalaistottelemattomuutta on tarvittu kautta aikojen, jotta asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Mietitään vaikka Koijärvi-liikettä. Nykypoliitikot, jotka tuomitsevat tämän ajan aktivisteja, ovat saattaneet tehdä radikaaleja juttuja nuorina.
– Nuorilla on hirveä hätä siitä, mitä tälle maalle ja planeetalle tapahtuu. Syvä huoli pitää ymmärtää, vaikka olisi eri mieltä toimintatavoista.
Helsinkiläinen Katja Lamminen ei ole nähnyt kotikaupungissaan siiliä vuosiin. ”Munkkivuoren pusikoissa suhisi nuoruudessani vaikka kuinka paljon siilejä.”
– Liikenteen pysäyttäminen vähäksi aikaa on minusta pientä siihen verrattuna, miten haitallisia päätöksiä eduskunnassa tehdään. Eduskuntatalon maalaaminen meni ehkä överiksi.
4. Mitä pienmetsänomistaja voi tehdä monimuotoisuuden hyväksi?
– Metsänomistajissa on aika paljon kaupunkilaisia, ja heidän osuutensa kasvaa. Vajaa kaksi kolmasosaa metsänomistajista asuu jossain muualla kuin metsiensä luona.
– Metsäammattilaisten ei tarvitse antaa sanella, mitä omalle metsälle tehdään. Kannattaa punnita rauhassa, haluaako painottaa muitakin kuin taloudellisia arvoja. Jos itselle ehdotetaan harvennusta tai päätehakkuuta, voi sanoa, että katsotaanpa ensin, olisiko metsässä arvokohteita, joita voisi tarjota valtion rahoittamaan suojeluun.
Luonnossa liikkuminen tukee tutkitusti mielenterveyttä. Katja Lamminen kävelee usein Mustikkamaalla.
– Vähintään järeät haaparyhmät on hyvä jättää pystyyn. Haavasta, pihlajasta, hieskoivusta ja pienestä rauduskoivusta ei saa hakattuna kovaa hintaa, mutta ne ovat todella tärkeitä monille kovakuoriaisille ja muulle monimuotoisuudelle.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Kaikki elollinen on pyhää. Meidän pitää yrittää elää niin, että aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ja kärsimystä toisille elollisille.
– Muillakin lajeilla on oikeus asua maapallolla. Emme me voi viedä kaikkea tilaa.
Katja Lammisen kirja Metsien monimuotoisuus (Tapio) julkaistiin elokuussa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Metsän pyhäksi paikaksi kokeva Virpi Suutari ohjasi dokumenttielokuvan nuorista metsäaktivisteista – ”Aktivistit ovat tämän ajan moraalisia kompasseja, suorastaan pyhimyksiä”
Hyvä elämäDokumenttiohjaaja Virpi Suutari suuntaa juoksulenkillään lähimetsikköön hengittämään maailmankaikkeutta. Metsä tuntuu kuin hyvältä ystävältä, jota hän haluaa suojella.
