null Uutistausta: Väkivaltainen ilmastoliike on epätodennäköinen, mutta aktivistien toiminta voi radikalisoitua, kun päästövähennykset viipyvät 

Hyvä elämä

Uutistausta: Väkivaltainen ilmastoliike on epätodennäköinen, mutta aktivistien toiminta voi radikalisoitua, kun päästövähennykset viipyvät 

Nopeasti levinnyt Extinction Rebellion -liike on osoittanut, että moni on valmis panemaan itsensä likoon vaikuttavan ilmastopolitiikan puolesta. Laajamittaiset häirintätempaukset ovat herättäneet keskustelun lakia rikkovan aktivismin oikeutuksesta.

Autokaistalla istuvat mielenosoittajat katkaisivat lauantai-iltapäivän liikenteen Helsingin Kaisaniemessä lokakuun alussa. Noin puolet aktivisteista kieltäytyi noudattamasta virkavallan antamaa poistumiskäskyä.

Poliisi vastasi tottelemattomuuteen suihkuttamalla kipua aiheuttavaa OC-sumutetta mielenosoittajien kasvoille. Poliisi otti tilanteessa kiinni 51 henkilöä, jotka vapautettiin lauantai-illan aikana.

Mielenosoitus nousi päivän uutiseksi ja pian lähes jokaisella oli mielipide liikkeestä, jonka tiimalasisymboli viittaa käynnissä olevaan kuudenteen massasukupuuttoon.

Elokapina-nimisen liikkeen aktivistit halusivat kääntää huomion pääministeri Sanna Marinin hallituksen ilmastopäätösten riittämättömyyteen. Lisäksi he esittivät vaatimuksen kansallisen ilmastohätätilan julistamisesta.

Sosiaalisessa mediassa väiteltiin kuitenkin lain rikkomisesta. Osa keskustelijoista puolusti aktivistien oikeutta mielenosoitukseen ja arvosteli poliisin voimankäyttöä liialliseksi. Monien mielestä ilmastonmuutos on pelkkä tekosyy ja mielenosoittajat olivat anarkisteja, jotka saivat minkä ansaitsivat.

Epäonnistuivatko aktivistit tavoitteessaan?

Poliisi suihkutti ilmastoaktivistien kasvoille OC-sumutetta sen jälkeen, kun he kieltäytyivät noudattamasta poistumiskäskyä. Elokapinan mukaan sumute aiheutti voimakkaita oireita noin kymmenelle ihmiselle. Mielenosoitus esti liikenteen Kaisaniemenkadulla. Kuva: Elokapina - Extinction Rebellion Finland

Poliisi suihkutti ilmastoaktivistien kasvoille OC-sumutetta sen jälkeen, kun he kieltäytyivät noudattamasta poistumiskäskyä. Elokapinan mukaan sumute aiheutti voimakkaita oireita noin kymmenelle ihmiselle. Mielenosoitus esti liikenteen Kaisaniemenkadulla. Kuva: Elokapina - Extinction Rebellion Finland

Samat vaatimukset jokaisessa maassa

Elokapina aloitti toimintansa marraskuussa 2018 vain kuukausi sen jälkeen, kun Extinction Rebellion -niminen ympäristöliike (suomeksi Sukupuuttokapina) käynnistettiin Iso-Britanniassa.

Liike käyttää väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta taivuttaakseen poliittisia päättäjiä toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen. Liikkeen mukaan maailmanlaajuisen ekosysteemien ja yhteiskuntien romahduksen välttäminen vaatii kiireellisiä toimia.

Tämän vuoden heinäkuuhun mennessä Extinction Rebellion -liikkeellä oli Time-lehden (9.7.) mukaan kaikkiaan 1 100 itsenäisesti toimivaa aktivistiryhmää 75 maassa. Jokaisessa maassa liike esittää samat kolme vaatimusta: Hallitusten pitää ”kertoa totuus” julistamalla ilmastohätätila ja kertomalla selvästi ilmastokriisin ja ekologisen kriisin vakavuudesta. Lisäksi liike vaatii sitovaa lainsäädäntöä, jolla yhteiskunnat muutettaisiin hiilineutraaleiksi vuoteen 2025 mennessä.

Kolmas vaatimus koskee yhteiskunnallisen päätöksenteon rakenteita. Extinction Rebellion haluaa edustuksellisen demokratian rinnalle päästötavoitteiden toteutumista valvovan kansalaisfoorumin, koska poliittiset päättäjät ovat liikkeen mukaan osoittautuneet kyvyttömiksi tekemään ekologisen kriisin vaatimia päätöksiä.

Ihmiset saapuivat Extinction Rebellion -liikkeen ilmastomielenosoitukseen Lontoon Waterloo-sillalle huhtikuussa 2019. (Kuva: Tolga Akmen Lehtikuva/AFP)

Ihmiset saapuivat Extinction Rebellion -liikkeen ilmastomielenosoitukseen Lontoon Waterloo-sillalle huhtikuussa 2019. (Kuva: Tolga Akmen Lehtikuva/AFP)

Marraskuussa 2018 tuore kapinaliike yllätti lontoolaiset sulkemalla viisi Thames-joen ylittävää siltaa. Kyseessä oli suurin kansalaistottelemattomuusaktio kaupungissa vuosikymmeniin.

Seuraavan vuoden huhtikuussa Extinction Rebellion järjesti protestin, jossa tuhansien aktivistien onnistui sulkea Lontoon keskiosat kahdeksi viikoksi. Mielenilmauksen aikana yli tuhat aktivistia pidätettiin, mutta liike vahvistui sadoilla uusilla aktivisteilla ja vakuutti taloudelliset tukijat mahdollisuuksistaan.

Liike hankkii kannattajia noin tunnin kestävillä sukupuuttopuheilla, joissa käydään läpi ilmastokriisin ja ekologisen kriisin pääasiat.

Lukuisissa muissa tempauksissa aktivistit ovat muun muassa liimanneet itsensä juniin, rakennusten oviin ja näyteikkunoihin, pysäyttäneet liikenteen ja toteuttaneet ekologista uhkaa havainnollistavia taideperformansseja. Monet julkisuuden henkilöt, kuten ilmastoaktivisti Greta Thunberg, näyttelijä Emma Thompson ja entinen Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams ovat ilmaisseet tukensa liikkeelle.

Aktivisti heilutti leikkirahaa ja soihtua Extinction Rebellion -liikkeen mielenosoituksessa Lontoossa syyskuun alussa. Kuva: Tolga Akmen Lehtikuva/AFP

Aktivisti heilutti leikkirahaa ja soihtua Extinction Rebellion -liikkeen mielenosoituksessa Lontoossa syyskuun alussa. Kuva: Tolga Akmen Lehtikuva/AFP

Häirintä ja pidätykset muutoksen työkaluina

Extinction Rebellion -liike syntyi vuonna 2016 perustetun RisingUp! -verkoston sisällä. Radikaalin ympäristöajattelun ja vasemmistolaisen antikapitalismin teemoja yhdistävä brittiaktivistien verkosto ajaa väkivallatonta vallankumousta, joka tarkoittaisi nopeaa muutosta muun muassa hyvinvoinnin jakautumisessa ja valtarakenteissa.

Yhteiskunnallinen häirintä on Extinction Rebellion -liikkeen keskeinen työkalu. Suoran toiminnan tavoitteena on saada 3,5 prosenttia väestöstä sitoutumaan liikkeen tavoitteisiin ja toimimaan niiden puolesta. Tavoite perustuu Harvardin yliopiston tutkijan Erica Chenowethin vuonna 2011 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan tämän kynnysarvon ylittyminen johtaa suurella todennäköisyydellä vastarintaliikkeen voittoon.

Strategian pääarkkitehti on Extinction Rebellionin perustajiin kuuluva poliittisten liikkeiden tutkija ja aktivisti Roger Hallam. Guardian-lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa (1.5.2019) Hallam on kertonut, että strategia syntyi useissa tutkijoiden ja aktivistien kokouksissa, joissa etsittiin syitä aiemman ympäristöliikkeen epäonnistumiseen.

Liikkeen perustajat uskoivat, että onnistumiseen tarvitaan muutama tuhat ihmistä, jotka ovat valmiita joutumaan pidätetyksi. Lisäksi noin puolet väestöstä tulisi saada myötämielisiksi liikkeen tavoitteille. Näillä eväillä hallitukset pyritään ajamaan tilanteeseen, jossa riittävien ilmastopäätösten tekeminen on helpompi vaihtoehto kuin päästöjen jatkuminen.

Kapinoimme näyttääksemme hulluuden, joka on johtamassa sukupuuttoomme, ja parantuaksemme siitä. – Extinction Rebellionin aktivisti Stuart Basden

Extinction Rebellion -liike on ammentanut vaikutteita muun muassa Intian itsenäisyysliikkeeltä, naisten äänioikeutta ajaneelta liikkeeltä, amerikkalaisten mustien kansalaisoikeusliikkeeltä sekä Puolan ja Itä-Saksan demokratialiikkeiltä.

Liike hankkii kannattajia noin tunnin kestävillä sukupuuttopuheilla, joissa käydään läpi ilmastokriisin ja ekologisen kriisin pääasiat, poliittisten ilmastopäätösten epäonnistuminen sekä liikkeen keskeiset tavoitteet ja periaatteet.

Liikkeen perustajat ovat pitäneet sukupuuttopuheita, jotka sisälsivät uhkakuvia lähivuosikymmeninä tapahtuvasta yhteiskuntien romahduksesta, ruokapulasta ja ihmisten joukkokuolemista sekä aktiivista vaikuttamista kuulijoiden tunteisiin. Suomalaisen Elokapinan verkkosivulla julkaistu sukupuuttopuhe on otteeltaan maltillisempi.

Hajautettu ja epämuodollinen rakenne mahdollistaa sen, että jokainen, joka jakaa Extinction Rebellion -liikkeen keskeiset periaatteet, voi katsoa kuuluvansa siihen. Kantaviin periaatteisiin kuuluvat muun muassa strategian ja toimintatapojen väkivallattomuus sekä pidättäytyminen yksilöihin kohdistuvasta syyttämisestä ja häpäisemisestä.

Profiloituminen ilmastoliikkeeksi ei riitä kaikille

Iso-Britannian poliittinen oikeisto pyrki leimaamaan Extinction Rebellionin perustajat anarkisteiksi, vasemmistoradikaaliksi roskajoukoksi ja huumeita käyttäviksi hipeiksi. Vasemmiston suunnalta on moitittu liikkeen ilmaisemaa pyrkimystä päästä ”politiikan taakse” ja peräänkuulutettu puuttumista uusliberaaliin kapitalismiin, jota vasemmisto pitää ympäristöongelmien perimmäisenä syynä.

Profiloituminen ilmastoliikkeeksi on saanut kritiikkiä myös liikkeen sisältä. Tammikuussa 2019 liikkeen perustajiin kuulunut Stuart Basden julkaisi blogitekstin, jossa hän piti Extinction Rebellionin profiloitumista ilmastoliikkeeksi erehdyksenä ja alkuperäisen kapinan vesittämisenä.

”Kyse ei ole ilmastosta”, Basden julisti.

Kritiikki oli suunnattu muun muassa yhdysvaltalaisille mielenosoittajille, joiden kantamassa plakaatissa luki ”Climate Extinction Rebellion”, ilmastosukupuuttokapina. Keskittyminen ilmastonmuutokseen ohittaa Basdenin mukaan ”ilmaston romahduksen” ja muiden ihmiskuntaa uhkaavien ongelmien todelliset syyt.

Ympäristöongelmat kuten riippuvuus fossiilisista polttoaineista, teollinen maatalous, metsien hävitys, maapallon mineraalivarojen ja veden ehtyminen sekä kulutuskulttuuri ovat Basdenin mukaan oireita ”toksisesta järjestelmästä”, joka vaikuttaa siihen, miten länsimainen ihminen on suhteessa toisiin ihmisiin ja kaikkeen elämään. Siksi kapinaliikkeen tarkoituksena on ihmisten vapauttaminen 600 vuotta jatkuneesta kolonialismista, joka on levittänyt julmuutta ja väkivaltaa kaikkialle Euroopan ulkopuoliseen maailmaan.

Kolonialismi nojaa Basdenin mukaan harhakäsityksiin, joita on opetettu jokaiselle britille. Niillä on hänen mukaansa oikeutettu muun muassa alkuperäisväestöjen, naisten ja seksuaalivähemmistöjen alistaminen sekä rikkaiden etuoikeutettu asema.

”Kapinoimme näyttääksemme hulluuden, joka on johtamassa sukupuuttoomme, ja parantuaksemme siitä. Kertokaa totuus ja käyttäytykää sen mukaisesti”, Basden opasti kasvavan liikkeen aktiiveja.

Lontoolaiset poliisit kantavat aktivistia, joka osallistui Waterloo-sillan sulkeneeseen Extinction Rebellion -liikkeen mielenosoitukseen. Mielenosoitukset sulkivat viisi Thames-joen ylittävää siltaa huhtikuussa 2019. Kuva: Ben Stansall Lehtikuva/AFP

Lontoolaiset poliisit kantavat aktivistia, joka osallistui Waterloo-sillan sulkeneeseen Extinction Rebellion -liikkeen mielenosoitukseen. Mielenosoitukset sulkivat viisi Thames-joen ylittävää siltaa huhtikuussa 2019. Kuva: Ben Stansall Lehtikuva/AFP

Ääriliikkeet käyttävät hyväksi ihmisten pelkoja

Tutkijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan ilmastonmuutos voisi tulevaisuudessa nousta poliittiseksi kysymykseksi, joka aktivoi myös väkivaltaista toimintaa. Näin kertoo väkivaltaisen ekstremismin torjunnasta vastaava poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen. Ilmastoliikkeen radikalisoituminen voisi tutkijoiden mukaan toteutua erityisesti tilanteessa, jossa ihmiset kokevat laajasti, ettei rauhanomainen toiminta tuota riittäviä ja riittävän nopeita tuloksia.

– Toinen mahdollisuus liittyy siihen, että väkivaltaiset ekstremistiset ryhmät ja toimijat hyödyntävät toiminnassaan tehokkaasti ihmisten kokemia huolenaiheita ja pelkoja riippumatta siitä, mihin ne liittyvät, Kilpeläinen sanoo.

Joulukuussa 2019 Suomen valtioneuvosto hyväksyi kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman. Ohjelmassa väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että ”väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen yllytetään ja kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen.”

Ilmastoliikkeen radikalisoitumisen mahdollisuutta koskeva arvio löytyy sisäministeriön keväällä julkaisemasta Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksesta. Myös Elokapina-liikkeen toimintaan viitataan katsauksessa, mutta liikkeen aktioihin Suomessa ei mainita liittyneen väkivaltaa.

– Sisäministeriön tai poliisin tavoitteena ei ole rinnastaa väkivallattomia kansalaistottelemattomuutta harjoittavia liikkeitä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin, Kilpeläinen tähdentää.

Poliisin puuttuminen protesteihin ja mielenosoituksiin tulkitaan usein valtion reagoimiseksi poliittisiin haastajiin. – Terrorismin tutkija Leena Malkki

Katsauksen mukaan ilmastonmuutokseen kytkeytyvä ulkoparlamentaarinen liikehdintä on voimistunut vuoden 2019 aikana useissa Euroopan maissa. Katsaus toteaa, että liikehdintään on kytkeytynyt paikoin laajamittaisia kansalaistottelemattomuustoimia, jotka ovat häirinneet merkittävästi muun muassa liikennettä.

Suomessa vastaavanlaista pienimuotoista toimintaa on katsauksen mukaan ilmennyt lähinnä Helsingin ydinkeskustassa. Katsaus luonnehtii suomalaista ilmastoaktivismia rauhanomaiseksi, mutta mainitsee, että poliisi on kirjannut useita liikenteen häirintään ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen liittyviä rikosilmoituksia.

– Poliisin tehtävänä ei ole arvioida, mihin suuntaan yksittäisen liikkeen toiminta kehittyy. Toivottavaa toki olisi, että liikkeen toiminnassa ei syyllistyttäisi lainvastaisuuksiin ja mielenosoituksissa noudatettaisiin poliisin antamia ohjeita ja neuvoja, Kilpeläinen sanoo.

Väkivallan kynnys on korkealla ympäristöliikkeessä

Terrorismin tutkija, valtio-opin dosentti Leena Malkki arvelee sisäministeriön tilannekatsauksen mielenkiinnon Elokapinaa kohtaan liittyvän siihen, että monen yhteiskunnallisen liikkeen tavoin Extinction Rebellion -liike ei ole keskusjohtoinen ja yksiääninen. Tästä seuraa mahdollisuus, että toimintaan voi liittyä turvallisuusviranomaisia kiinnostavia henkilöitä.

Esimerkiksi vuonna 2006 Iso-Britanniassa yksittäinen eläinoikeusaktivisti jäi kiinni yritettyään virittää pommin eläinkokeita tekevän lääkeyrityksen tytäryhtiön työntekijän auton alle. Tekijä tuomittiin useista samankaltaisista rikoksista, joista yhdessä pommi oli räjähtänyt talon edessä. Malkin mukaan tapaus ei johtanut eläinoikeusliikkeen laajempaan väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Malkki kiinnittää huomiota siihen, että kaikki yhteiskunnalliset liikkeet kuten eräät anarkistiryhmät eivät pidä aineellisten tuhojen aiheuttamista väkivaltana. Viranomaisten näkökulmasta aineellisten vahinkojen aiheuttaminen on kuitenkin osa väkivaltaista ekstremismiä, jonka torjuminen ja ennalta ehkäiseminen kuuluu poliisin työhön.

Aktivismin taustalla vaikuttavien ideologioiden ja ajatusten suhde toimintaan ei ole Malkin mukaan niin suoraviivainen kuin monet kuvittelevat. Porttiteoria, jonka mukaan lakien rikkominen johtaa aineellisten vahinkojen aiheuttamiseen ja lopulta ihmishengen riistämiseen, ei toimi.

– Tähän asti ajatuksiltaan radikaali ympäristöaktivismi on sitoutunut väkivallattomuuteen. Muutos väkivaltaiseen suuntaan olisi iso siirtymä, jonka kynnys on korkea. Jos ilmastoliikehdintä eskaloituisi nykyistä radikaalimpaan suuntaan, kyse olisi todennäköisesti etupäässä isojen häiriöiden ja aineellisen tuhon aiheuttamisesta eikä ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta, Malkki pohtii.

Etuoikeutettujen valkoihoisten aktivistien pidätykset Iso-Britanniassa ja muissa länsimaissa eivät noudata samaa logiikkaa kuin liikkeen historialliset esikuvat.

Siihen, mihin yhteiskunnalliset liikkeet ryhtyvät ja minkälaisessa toiminnassa aktivistit haluavat olla mukana, vaikuttaa myös vuorovaikutus poliittisten päättäjien ja turvallisuusviranomaisten kanssa. Suomessa viranomaisten maltillinen reagoiminen poliittisiin protesteihin ja poliittisen järjestelmän avoimuus ovat Malkin mukaan edesauttaneet poliittisen protestoinnin pysymistä suhteellisen rauhallisena.

– Poliisin puuttuminen protesteihin ja mielenosoituksiin tulkitaan usein valtion reagoimiseksi poliittisiin haastajiin. Lähes aina yhteiskunnallisten liikkeiden radikalisoitumista on edeltänyt yhteenottojen vaihe, jossa turvallisuusviranomaisten voimankäyttö on koettu ylimitoitetuksi.

Ilmastoprotesti pysäytti paikallisjunan Lontoon Canary Wharf -asemalla huhtikuussa 2019. Puoli vuotta myöhemmin samankaltainen mielenosoitus Canning Townin metroasemalla nostatti kritiikin aallon Extinction Rebellionin toimintatapoja kohtaan. Kuva: Daniel Leal-Olivas Lehtikuva/AFP

Ilmastoprotesti pysäytti paikallisjunan Lontoon Canary Wharf -asemalla huhtikuussa 2019. Puoli vuotta myöhemmin samankaltainen mielenosoitus Canning Townin metroasemalla nostatti kritiikin aallon Extinction Rebellionin toimintatapoja kohtaan. Kuva: Daniel Leal-Olivas Lehtikuva/AFP

Epäonnistuminen Lontoon aamuruuhkassa

Jos yhteiskunnan häiritseminen ja pidätetyksi joutuminen ovat keskeinen osa Extinction Rebellion -liikkeen strategiaa, Kaisaniemen liikenteen pysäyttänyttä Elokapinan tempausta voidaan pitää onnistuneena. Mutta palvelevatko joukkopidätykset liikkeen ilmaisemia tavoitteita ja perustuuko toimintamalli todella tutkittuun tietoon?

Brittiläinen journalisti ja järjestelmänmuutosten asiantuntija Nafeed Ahmed vastaa kumpaankin kysymykseen kielteisesti laajassa artikkelissa, joka julkaistiin joukkorahoitetulla tutkivan journalismin sivustolla. Ahmed otti kantaa Extinction Rebellionin toimintatapoihin sen jälkeen, kun lontoolaisella Canning Townin metroasemalla järjestetty häirintätempaus johti väkivaltaiseen konfliktiin metrovaunun katolle kiivenneiden aktivistien ja vihaisten työmatkalaisten välillä lokakuussa 2019.

Canning townin metroasemaa käyttävät erityisesti mustaihoiset ja aasialaistaustaiset lontoolaiset, joista monia uhkasi Ahmedin mukaan myöhästyminen alipalkatusta työstä.

Jatkossa Extinction Rebellion -liike lupaa kuunnella paikallisia ihmisiä välttyäkseen ristiriidoilta.

Ahmed jakaa kapinaliikkeen käsityksen ekokatastrofin ja yhteiskuntien romahduksen uhkasta. Hänen mukaansa Extinction Rebellion on onnistunut nostamaan ihmislajia uhkaavan sukupuuttoriskin yleiseen tietoisuuteen ja vaikuttanut osaltaan siihen, että pääministeri Theresa May ilmoitti kesäkuussa 2019 Iso-Britannian pyrkivän hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.

Epäonnistunut tempaus metroasemalla on Ahmedin mukaan kuitenkin varoittava esimerkki siitä, että liikettä uhkaa kansalaisten tuen menettäminen, ellei se uudista strategiaansa. Ahmed väittää, että Extinction Rebellionin toimintamallit perustuvat väkivallatonta vastarintaa käsittelevien tutkimusten virheelliseen ja valikoivaan lukemiseen.

Suoran toiminnan ja ilmastovaatimuksien yhteys on epäselvä

Nafeed Ahmed vertaa Extinction Rebellion -liikkeen väkivallatonta vastarintaa Mohandas Gandhin johtamaan Intian itsenäisyysliikkeeseen ja Yhdysvaltojen mustien oikeuksia ajaneeseen liikkeeseen. Kummankin liikkeen häirintäaktiot kohdistuivat suoraan niihin epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin ja instituutioihin, jotka sortivat poliittisia aktivisteja ja heidän yhteisöjään. Vastarintaa johtivat ei-valkoihoiset ihmiset, jotka kärsivät itse rasistisesta väkivallasta.

Ahmed toteaa, että etuoikeutettujen valkoihoisten aktivistien pidätykset Iso-Britanniassa ja muissa länsimaissa eivät noudata samaa logiikkaa kuin liikkeen historialliset esikuvat. Suora toiminta ja poliisivoimien haastaminen eivät myöskään ole suorassa ja ilmeisessä yhteydessä liikkeen esittämiin ilmastovaatimuksiin.

Nafeed Ahmed kyseenalaistaa myös Extinction Rebellionin tukeutumisen Erica Chenowethin tutkimukseen, jonka mukaan vastarintaliikkeen onnistuminen on todennäköistä, jos 3,5 prosenttia väestöstä sitoutuu aktiivisesti sen tavoitteisiin. Chenowethin tutkimus nimittäin kartoitti väkivallattomien vastarintaliikkeiden mahdollisuuksia autoritaarisissa diktatuurimaissa ja miehitystilanteissa.

Samoin liikkeen päästrategi Roger Hallamin toimintamalli, jossa pääkaupunkien sulkeminen suoran toiminnan avulla pakottaisi hallitukset suostumaan liikkeen vaatimuksiin, perustuu diktatuurivaltioiden vapautumista koskevaan tutkimukseen. Esimerkkitapauksissa väkivallaton vastarinta on pakottanut hallinnon turvautumaan väkivaltaan, joka on vienyt siltä oikeutuksen. Tästä on seurannut sorrosta kärsivien kansalaisten aktivoituminen.

Ahmed toteaa, että diktatuurimaita koskevia tutkimustuloksia ei voi soveltaa suoraan länsimaisiin demokraattisiin yhteiskuntiin. Ahmedin johtopäätös on se, että Extinction Rebellionin joukkopidätyksiä käyttävällä strategialla ei ole vertailukelpoisia historiallisia edeltäjiä eikä tieteellisen tutkimuksen tarjoamaa tukea.

Sisäisen itsearvioinnin kuukaudet

Epäonnistuminen Canning Townin metroasemalla aloitti Extinction Rebellion -liikkeessä voimakkaan sisäisen uudelleenarvioinnin. Moni liikkeen aktiivi tuomitsi häirintäiskun, joka kohdistui ekologisesti vastuullisella tavalla liikkuneisiin työmatkalaisiin. Kielteisen julkisuuden seurauksena liike menetti sekä aktiiveja että taloudellisia tukijoita.

Liike joutui myös arvioimaan kriittisesti suhdettaan Iso-Britannian sisäiseen luokkajakoon ja rakenteelliseen rasismiin. Kasvavan kritiikin mukaan keskittyminen aktivistien joukkopidätyksiin oli tehnyt liikkeen protesteista etuoikeutettujen valkoisten aluetta sekä karkottanut mustia ja muita etnisiin vähemmistöihin kuuluvia, joilla on huonoja kokemuksia poliisin rasismista.

Luennoillaan Roger Hallam puhuu hallitusten kaatumisesta, joka saavutettaisiin pääkaupunkien pysäyttämisen avulla.

Tämän vuoden helmikuussa Iso-Britannian Extinction Rebellion julkisti uuden strategiansa. Liikkeen perustajiin kuuluvan Gail Bradbrookin (Time-lehti 9.7.) mukaan aktivistit eivät enää pyri laajamittaiseen yhteiskunnan häirintään, vaan kohdennettu vastarinta suunnataan ilmastotoimia vastustaviin hallinto-organisaatioihin ja liikeyrityksiin. Liike lupaa myös kuunnella paikallisia ihmisiä välttyäkseen ristiriidoilta ja etsiä yhteistyötä niiden yhteisöjen kanssa, joiden alueella se toimii. Muuttunut strategia jakaa kuitenkin mielipiteitä liikkeen sisällä.

Pyrkimys linjan uudistumiseen näkyy myös siinä, että useissa maissa Extinction Rebellionin haarat ovat liittäneet tai liittämässä vaatimuksiinsa neljännen kohdan: ilmastotoimissa pitää ottaa huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Asiasta keskustellaan parhaillaan myös Suomen Elokapinassa.

Koronapandemia on pakottanut brittiläisen Extinction Rebellionin perääntymään tälle vuodelle suunnitelluista suurkampanjoista ja vähentänyt entisestään liikkeen taloudellista kannatusta.

Liikkeen päästrategi joutui sivuraiteelle

Liikkeen itsetutkisteluun on liittynyt myös Roger Hallamin aseman uudelleenarviointi ja etäisyyden ottaminen päästrategin kyseenalaisiin lausuntoihin. Erkaantuminen liikkeen valtavirrasta tuli näkyviin syksyllä 2019, kun Hallam organisoi tempauksen, jossa Heathrown lentokenttää häirittiin kauko-ohjattavilla droneilla. Sisäistä vastustusta herättänyttä häirintätempausta ei toteutettu Extinction Rebellionin nimissä.

Netissä julkaistujen luentojen ja haastattelujen perusteella Hallamia voi luonnehtia vallankumousteoreetikoksi. Niissä Hallam asettaa tavoitteeksi nimenomaan vallankumouksen eikä yhteiskunnan uudistamista. Esitellessään kapinaliikkeen toimintaperiaatteita hän puhuu hallitusten kaatumisesta, joka saavutettaisiin pääkaupunkien pysäyttämisen avulla.

Kun erään luennon kuulija kysyy, millainen yhteiskunta olisi vallankumouksen jälkeen, Hallam vastaa, että määränpään asettaminen ei ole tärkeää, vaan se, että ihmiset saadaan liittymään vastarintaan.

Guardianin mukaan suhtautuminen yhteiskunnan valtarakenteisiin jakaa vahvasti mielipiteitä liikkeen sisällä. Toiset haluavat tukea olemassa olevia instituutioita välttämättömässä muutoksessa, mutta liikkeen radikaalille siivelle tämä ei riitä. Vuoden 2019 lopulla moni maltillisen linjan kannattaja turhautui, kun Extinction Rebellion päätti olla tukematta työväenpuolueen suunnitelmaa, joka yhdistäisi nopean pyrkimisen kohti hiilineutraalia taloutta ja hyvien työpaikkojen luomisen.

Tämän vuoden heinäkuussa Extinction Rebellion ilmoitti, että Hallamilla ei ole enää muodollista asemaa liikkeessä. Hallam itse tiedotti keskittyvänsä jatkossa uuden Beyond Politics -nimisen suoran toiminnan liikkeen edistämiseen.

Historialliset esimerkit puoltavat ajatusta, jonka mukaan nimenomaan väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella voidaan saavuttaa muutoksia. – Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkija Tuomas Ylä-Anttila

Syyskuussa Daily Mail -lehti julkaisi uutisen vuoden takaisesta nauhoituksesta, jossa Hallam väittää, että ilmastokatastrofin suurimpia syyllisiä ovat isoa bisnestä ja yhteiskuntaa johtavat liikemiehet ja poliitikot. Uutiseen kirjoitetussa suorassa sitaatissa Hallam pohdiskelee, että sopiva rangaistus näille ihmisille voisi olla ”kuula kalloon”. Lehden mukaan hän on puhunut samassa yhteydessä sosialistisesta joukkoliikkeestä ihmiskunnan ainoana vaihtoehtona.

Lausunnoista syntyi kohu, jossa Iso-Britannian konservatiivipuolueen edustajat väittivät Extinction Rebellion -liikettä Troijan hevoseksi, joka peittää marxilaiset ja anarkistiset tarkoitusperänsä yleisesti hyväksyttävän ilmastotavoitteen alle. Extinction Rebellionin edustaja vastasi kritiikkiin muistuttamalla, että Hallam ei enää edusta liikettä. Liike reagoi kohuun myös twiitillä, jonka mukaan se ei ole sosialistinen eikä luota yhteenkään ideologiaan.

Syyskuun alussa Extinction Rebellionin mielenosoittajat vaativat muutosta nykymenoon Lontoon keskustassa. Tutkija Tuomas Ylä-Anttilan mukaan mukaan liikkeen vallankumouksellinen ajattelu kohdistuu enemmän talousjärjestelmään kuin poliittiseen demokratiaan. Kuva: Lehtikuva/AFP

Syyskuun alussa Extinction Rebellionin mielenosoittajat vaativat muutosta nykymenoon Lontoon keskustassa. Tutkija Tuomas Ylä-Anttilan mukaan mukaan liikkeen vallankumouksellinen ajattelu kohdistuu enemmän talousjärjestelmään kuin poliittiseen demokratiaan. Kuva: Lehtikuva/AFP

Väkivallattomuutta, rajankäyntiä ja kutsumattomia vieraita

Vallankumousretoriikka on monien suoraa toimintaa harjoittavien aktivistien tapa ilmaista sitä, kuinka tosissaan he ovat, sanoo ilmastopolitiikan ja yhteiskunnallisten liikkeiden tutkija Tuomas Ylä-Anttila Helsingin yliopistosta.

Ylä-Anttilan mukaan suomalaisten ympäristöaktivistien joukosta löytyy myös vasemmistolaisen vallankumousromantiikan ystäviä sekä anarkisteja, jotka eivät usko perinteisiin vaikuttamistapoihin. Moni vallankumouksesta puhuva sanoo kuitenkin enemmän kuin tarkoittaa. Tämä käy ilmi tutkimuksista, joiden mukaan suuri osa suomalaisista aktivisteista vaikuttaa myös perinteisissä järjestöissä eikä näe suoraa toimintaa ja vaaleissa äänestämistä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina.

– Vuosituhannen vaihteen globalisaatiokriittisen liikkeen aktivisteista moni lähti mukaan politiikkaan, ja osa heistä nousi kansanedustajaksi. Väkivallaton vastarinta kuului myös varhaisen vihreän liikkeen keinovalikoimaan, mutta hyvin pian samat henkilöt perustivat puolueen, Ylä-Anttila toteaa.

Ylä-Anttila uskoo, että Extinction Rebellion -liikkeen vallankumouksellinen ajattelu kohdistuu enemmän talousjärjestelmään kuin poliittiseen demokratiaan.

– Osa ympäristöaktivisteista uskoo, että ekologinen kriisi voidaan ratkaista kapitalistisen järjestelmän sisällä, mutta mukana on myös antikapitalisteja, jotka olisivat valmiita lopettamaan nykyisen talousjärjestelmän.

Elokapina-liike vaatii ilmastohätätilan julistamista ja satunnaisotannalla koottavan kansalaisfoorumin perustamista poliittisten ilmastopäätösten tueksi. Kuva: Elokapina - Extinction rebellion Finland

Elokapina-liike vaatii ilmastohätätilan julistamista ja satunnaisotannalla koottavan kansalaisfoorumin perustamista poliittisten ilmastopäätösten tueksi. Kuva: Elokapina - Extinction rebellion Finland

Leena Malkin tavoin Tuomas Ylä-Anttila pitää ympäristöliikkeen radikalisoitumista väkivaltaiseen suuntaan epätodennäköisenä. Menneinä vuosina väkivallan ja väkivallattomuuden välillä on kuitenkin nähty rajankäyntiä.

Osa globalisaatiokriittisen liikkeen mielenosoittajista pukeutui jääkiekkovarusteisiin ja pyrki työntämään heitä estävää poliisien rivistöä taaksepäin. Nämä ”valkohaalarit” eivät kuitenkaan pyrkineet satuttamaan ketään.

– Historialliset esimerkit puoltavat ajatusta, jonka mukaan nimenomaan väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella voidaan saada muutoksia aikaan. Aina on olemassa vaara, että joku ryhtyy väkivaltaan, mutta se ei ole aktivistien enemmistön tarkoitus, vaan mielenosoituksiin liittyvä riski.

Ei ole olemassa pahista, jonka nujertaminen poistaisi ilmastonmuutoksen uhkan. – Kristittyjen Elokapinan aktivisti Miko Laukkanen

Viimeisten vuosikymmenien aikana väkivallattomiin mielenosoituksiin on ilmestynyt monissa maissa kutsumattomia vieraita, jotka rikkovat paikkoja ja hakeutuvat yhteenottoon poliisin kanssa osoittaakseen virkavallan pahuuden. Vuosien 2000–2001 globalisaatiokriittisen liikkeen mielenosoituksissa tällaisia ryhmiä kutsuttiin ”mustaksi blokiksi”.

Ranskassa ”rikkojiksi” kutsuttu porukka on toiminut jo vuosikymmenien ajan.

– Vuonna 2015 sain itsekin poliisin kyynelkaasua Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa sen jälkeen, kun tämä porukka alkoi tapella poliisin kanssa, Ylä-Anttila kertoo.

Ylä-Anttila pitää mahdollisena, että ilmastoliikkeen häirintätempaukset muuttuvat lähivuosina voimakkaammiksi ja joidenkin aktivistien mielipiteet etääntyvät yhä kauemmas yhteiskunnan valtavirrasta.

– Monet ajattelevat, että jokainen kuluva vuosi on uusi todiste siitä, että kapitalistinen talousjärjestelmä ei ole onnistunut kääntämään päästöjä laskuun.

”Kuulun sukupolveen, jolle on selviämässä, että meillä ei ole tulevaisuutta”

Kaikki ovat mukana kilpailussa, jossa kiiruhdamme kohti planeetan joukkotuhoa. Kukaan ei uskalla painaa jarrua, koska pelkäämme, että joku muu voittaa kilpailun. Näin puhui Elokapinan aktivisti Miko Laukkanen Temppeliaukion kirkossa sunnuntaina 25.10. järjestetyssä ilmastomessussa.

Laukkanen toimii Kristittyjen Elokapina -nimisessä ryhmässä, joka järjesti ilmastomessun yhdessä Töölön seurakunnan kanssa. Hän luonnehtii itseään nörtiksi, joka lukee mielellään tiedeartikkeleita ja tutkii erilaisia tilastoja. Jo ala-asteella Laukkanen selitti opettajalle ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien palautemekanismien toimintaa.

– Ekologiseen kriisiin ja ilmastonmuutokseen liittyvien tilastojen tutkiminen on psyykkisesti tosi rankkaa. Hengellisyys auttaa minua pysymään tolkuissani ja löytämään motivaatiota. Joskus koen ulkopuolisuutta nykyisessä maailmassa, joka ymmärtää hengellisyyttä huonosti, Laukkanen sanoo.

Hiilidioksidikäyrä ei häiriinny

Miko Laukkasen mielestä on perusteltua, että uusi ympäristöliike on nimenomaan kapinaliike.

– Jos yhteiskunta ei tarjoa kansalaisilleen mahdollisuutta elää, yhteiskuntasopimus on rikki. Meillä on oikeus kapinoida, jotta elämä voisi jatkua, hän perustelee.

– Moni kuvittelee, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään paljon, mutta kun katson Mauna Loan observatorion mittaustulokseen perustuvaa hiilidioksidikäyrää, se osoittaa vuodesta toiseen ylöspäin minkään häiritsemättä.

Laukkanen ei ole ollut poliittisesti aktiivinen ennen Elokapinaan liittymistään. Samanlainen tausta yhdistää hänen mukaansa monia liikkeen aktiiveja. Laukkanen lisää kuitenkin, että yhteistä on myös jonkinlainen punavihreys.

– Elokapinan tulisi tavoittaa myös konservatiivisia ihmisiä, jotta liikkeestä ei tulisi uusi ihmisiä jakava asia. Meidän kaikkien tulevaisuuden puolesta tässä toimitaan.

– En näe Elokapinaa radikaalina liikkeenä. Se ideologia, joka sai minut liittymään tähän liikkeeseen, on yksinkertaisesti halu elää rauhanomaisessa yhteiskunnassa, Kristittyjen Elokapinan aktivisti Miko Laukkanen sanoo. Kuva: Esko Jämsä

– En näe Elokapinaa radikaalina liikkeenä. Se ideologia, joka sai minut liittymään tähän liikkeeseen, on yksinkertaisesti halu elää rauhanomaisessa yhteiskunnassa, Kristittyjen Elokapinan aktivisti Miko Laukkanen sanoo. Kuva: Esko Jämsä

Ratkaisut pitää löytää yhdessä

Miko Laukkanen korostaa Elokapinan vahvaa sitoutumista väkivallattomiin ja pehmeisiin toimintatapoihin, joihin sisältyy hänen mukaansa pidättäytyminen aineellisen omaisuuden rikkomisesta. Laukkasen mukaan liike ei pyri kaatamaan demokraattisesti valittuja hallituksia. Elokapinan nettisivulla liikkeen vaatimus kansalaisfoorumista on otsikoitu ”Laajennetaan demokratiaa”.

Laukkanen lisää, ettei näe Elokapinan sisällä Roger Hallamin vallankumouspuheiden seuraajia.

– Oikeastaan yritämme saada maailman hallitukset pelastamaan itsensä. Ei ole olemassa pahista, jonka nujertaminen poistaisi ilmastonmuutoksen uhkan, vaan ihmisten täytyy väistämättä löytää ratkaisut yhdessä neuvottelemalla. En näe, miten väkivalta auttaisi meitä tässä.

27-vuotias Miko Laukkanen ei kuitenkaan hämmästy, jos ilmastonmuutos aiheuttaa tulevina vuosina poliittisia levottomuuksia.

– Koen kuuluvani sukupolveen, jolle on selviämässä, ettei meillä ole tulevaisuutta. Ennusteet lupaavat jo vuoteen 2050 aika helvetin erilaista maailmaa. Tämä on oikeasti tosi räjähdysherkkä asia, ja siksi koen tärkeäksi, että olemme ajamassa muutosta väkivallattomuuden vakavasti ottaen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.