Lähes 900 pääkaupunkiseudun koululaista käy seurakuntien iltapäiväkerhoissa – vanhemmat kehuvat toimintaa
Helsingin ja Vantaan seurakuntien iltapäiväkerhoissa käy eka- ja tokaluokkalaisia sekä erityisen tuen oppilaita. Espoon seurakunnat eivät järjestä iltapäiväkerhoja.
Pienten koululaisten iltapäivätoiminta on lakisääteinen palvelu, ja kaupunki ostaa sitä seurakunnilta, järjestöiltä ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Haku ip-kerhoihin tapahtuu kaupungin kautta, ja kaupunki myös jakaa kerhopaikat. Kirkon jäsenyydellä ei ole merkitystä. Kerhomaksu on 100–130 euroa kuussa.
Helsingin seurakuntayhtymän ryhmissä on tänä syksynä noin 600 lasta. Viime lukuvuonna kerhoissa oli 738 paikkaa. Vähennys johtuu siitä, että viisi ip-kerhoa on lopetettu.
– Kaikkiaan perusopetuksen iltapäivätoiminnan piirissä on Helsingissä yli 8 000 lasta. He ovat eka- ja tokaluokkalaisia sekä erityisen tuen oppilaita muiltakin luokka-asteilta. Järjestöt, yhdistykset, urheiluseurat ja muut yksityiset palveluntuottajat tuottavat suurimman osan palvelusta, kertoo pedagoginen asiantuntija Sami Eriksson Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta.
Vantaalla toimii 57 iltapäiväkerhoa, joissa käy noin 2400 lasta. Suurimmat palveluntuottajat ovat seurakunnat ja Nano Lasten ja nuorten kerhotoiminta Oy, joilla molemmilla on 284 kerhopaikkaa. Nanolla on ip-kerhoja sekä Vantaan että Helsingin kouluissa. Seuraavaksi suurimmat ovat Pilke Päiväkodit Oy ja Vantaan Lastenliitto.
Espoon kuusi seurakuntaa eivät järjestä lainkaan iltapäiväkerhoja. Muutamassa seurakunnassa on parkki tai läksykerho, useimmiten kerran viikossa.
Henkilöstövähennys tai tilamuutos voi viedä kerhon
Koululaisten iltapäivätoiminta tuli perusopetuslakiin vuonna 2004. Helsingin kaupungissa toiminnassa oli vuonna 2006 mukana 3 400 lasta, nyt yli kaksi kertaa enemmän. Leikkipuistojen ip-toiminta ei ole mukana luvussa.
Helsingissä melkein kaikki seurakunnat ovat aikanaan järjestäneet iltapäiväkerhoja. Nyt iltapäivätoimintaa järjestää 13 seurakuntaa 20:stä. Ip-toiminnan asiakaskyselyissä vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä seurakunnan kerhoihin.
Miksi sitten kerhoja on lakkautettu?
– Jokainen seurakunta päättää iltapäivätoiminnasta itse. Kerhojen lopettamiseen on erilaisia syitä, esimerkiksi avainhenkilön eläkkeelle siirtyminen. Paavalin seurakunta joutui luopumaan yhdestä sopivasta tilasta, ja kun Kallion ala-aste meni remonttiin, seurakunta lopetti siellä toimivan kerhon, kertoo seurakuntayhtymän nuorisotyön sihteeri Pauli Syrjö.
Tinka, Emma ja Ilona rakensivat huojuvan tornin.
Laajasalossa haluttiin palvella isompaa joukkoa
Roihuvuoren seurakunta lopetti Laajasalon ja Tammisalon kirkkojen ip-kerhot ”strategisista syistä”. Miksi päätitte näin, kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen?
– Laajasalo on kasvualuetta. Siellä on toista tuhatta alakoululaista. Ei vaikuttanut enää tarkoituksenmukaiselta, että seurakunta sitoo kaksi lapsityöntekijää ja kerhotilat palvelemaan 25 lasta koko lukuvuodeksi viitenä päivänä viikossa, Kaskinen taustoittaa.
– Kerhossa on tehty hyvää työtä, ja kaupunki osti palvelun. Mutta seurakunnan pitäisi palvella kaikkia jäseniään. Mietimme, voisimmeko näillä resursseilla järjestää useita eri kerhoja isommalle joukolle lapsia.
Nyt seurakunta on perustanut useita uusia harrastekerhoja alakoululaisille, ja linjaus tuntuu toimivalta.
Kaupungin palveluntuottajana toimiminen toi seurakunnalle uusia velvoitteita. Lakisääteisen ip-toiminnan on oltava uskonnollisesti sitoutumatonta. Joskus syntyi erikoisia rajanvetotilanteita. Kun ekaluokkalaisten askartelemia avaimenperiä myytiin seurakunnan myyjäisissä botswanalaisen lastentarhan hyväksi, eräs vanhempi närkästyi siitä, että lapset on pantu tekemään töitä kirkon hankkeiden hyväksi. Seurakunnassa taas tätä ei koettu uskontokasvatukseksi.
Iltapäiväkerhon uusi rutiini. Lastenohjaaja Jenny Nikkanen jakelee käsidesiä Ainolle (vas.), Nikolakselle ja Veertille.
Ip-toiminta on arjen kristillisyyttä
Vantaalla seurakunnan iltapäiväkerhoja on yhteensä 16. Esimerkiksi Vantaankosken seurakunnassa toimii neljä kerhoa. Jokaisessa työskentelee kaksi lastenohjaajaa, ja lapsia on yhteensä noin 90.
Kaupunki sai satamäärin hakemuksia vielä loppukesästä, ja paikkoja järjesteltiin hakijoille koulujen jo alettua.
Miten seurakunnassa nähdään ip-toiminnan merkitys? Se ei ole perinteistä kristillistä lasten toimintaa.
– Näen tämän palvelutehtävänä. Lapsi saa turvallisen iltapäivän, ja näin mahdollistuu aikuisten työssäkäynti ja opiskelu, sanoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Johanna Jansik.
– Ip-toiminta on arjen kristillisyyttä. Keskeiset teemat ovat samoja kuin koulussakin: miten toisten kanssa ollaan, miten ollaan kiusaamatta, miten pyydetään ja annetaan anteeksi.
Jansik on huomannut, että jotkut vanhemmat haluavat lapsensa nimenomaan kirkon kerhoon, toisten mielestä järjestäjällä ei ole niin väliä, ja toisinaan joku kieltäytyy ip-paikasta kirkon kerhossa.
Vantaankoskella kirkon kerho poikkeaa muista ip-kerhoista Jansikin mukaan siinä, että kerhot toimivat muualla kuin koulun tiloissa. Paikan vaihto on monelle perheelle tärkeää, koska iltapäivä on lapsen vapaa-aikaa, mutta kerhon sijainti lähellä kotia on tärkeä.
Myös ryhmät ovat pienempiä ja työntekijät ovat kokoaikaisia. Aamupäivisin lastenohjaajat työskentelevät esimerkiksi perhe- ja päiväkerhoissa.
Veerti ja Nikolas rakentelevat.
Espoonlahdessa ja Olarissa on klubi- ja parkkitoimintaa
Espoon seurakunnissa oli aktiivista iltapäiväkerhotoimintaa koululaisille 1990-luvun lopulta alkaen.
– Aluksi kerhoja pidettiin seurakuntien omana toimintana. Myöhemmin sitten ainakin Tapiola ja Olari toimivat palveluntuottajina, joilta Espoon kaupunki osti palvelun. Palveluntuottajat kilpailutettiin säännöllisesti, kertoo Olarin seurakunnan kirkkoherra Salla-Maria Viitapohja.
Seurakunnat luopuivat ip-toiminnasta vähitellen 2010-luvulla, koska palveluntuottajia oli tarjolla riittävästi. Seurakunnat siirsivät resursseja muuhun varhaiskasvatukseen ja kouluikäisten toimintaan.
Tänä syksynä Olarin seurakunnalla on läksykerho ja muuta avointen ovien toimintaa joka arkipäivä kauppakeskus Ison Omenan Chapple-tilassa.
Espoonlahden seurakunta järjestää koululaisille klubeja pari kertaa viikossa sekä avoimen iltapäiväkerhon tiistaisin. Maksulliset klubit ovat ohjattua toimintaa. Tapiolan seurakunta on käynnistämässä läksyparkkia.
Vaikka läheskään kaikki pääkaupunkiseudun seurakunnat eivät enää järjestä ip-toimintaa kaupungin palveluntuottajana, kaikki järjestävät alakoululaisille monenlaisia harrastekerhoja.
Iltapäivätoiminnan haku on 22.3.−23.4.2021.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pikkuhelppi tuo lastenohjaajan vaikka ulkoilemaan lasten kanssa – perheen kotiin tulevalle avulle on selkeä tarve
AjankohtaistaPikkuhelppi-toimintaa on jo ympäri Suomea. Vantaalla se on alkanut Korson, Rekolan ja Vantaankosken seurakunnissa.
Lily, Iida ja Justus järkyttyivät vähäisesti ja rutistivat ihanaa palleroa – päiväkerho on lapselle turvallinen tutkimusretki
Ajankohtaista Hengellisyys Hyvä elämä
