Helsingin yliopiston uusi islamin opettaja Mulki Al-Sharmani tuntee feministisen tavan tulkita islamia
Islamilaisen teologian yliopistonlehtori Mulki Al-Sharmani haluaa uudistaa islamin tulkintaa.

Islamilaisen teologian yliopistonlehtori Mulki Al-Sharmani haluaa uudistaa islamin tulkintaa.

Helsingin yliopiston uusi islamin opettaja Mulki Al-Sharmani tuntee feministisen tavan tulkita islamia

Ensi syksystä alkaen teologisessa tiedekunnassa opetetaan muun muassa tuleville papeille ja uskonnonopettajille yhä enemmän islamia.

Nykymaailmassa tavallisten pappien ja uskonnonopettajien on välttämätöntä ymmärtää islamia paremmin. Se oli myös syy siihen, että teologiseen tiedekuntaan perustettiin hiljattain islamilaisen teologian virka. Vuosittain tiedekunnasta valmistuu vajaat kaksisataa teologian maisteria, joista suuri osa päätyy papeiksi ja uskonnonopettajiksi.

Uuteen islamilaisen teologian virkaan valittiin tammikuussa akatemiatutkija Mulki Al-Sharmani. Hän on yhdysvaltalaisessa John Hopkins -yliopistossa väitellyt antropologi, joka tutkii islamilaista lakia ja oikeusoppia, muuttoliikettä, islamilaisia avioliittoja ja islamilaista feminismiä. Tämä tausta näkyy myös tulevaisuuden opetusjaksoissa.

– Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada islamilaisen teologian opiskelu kiinteäksi ja hyvin kehittyneeksi osaksi tiedekunnan opetusta, Al-Sharmani sanoo.

Hän korostaa erityisesti islamilaisten naistutkijoiden merkitystä.

– Tällä tutkimuksella on viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ollut erittäin suuri merkitys.

Musliminaisten feminismi typistyy usein kysymykseen huivista

Viime joulukuun lopussa puhjenneiden Iranin mielenosoitusten yhdeksi symboliksi nousi nainen, joka protestoi hallintoa vastaan riisumalla hijabin. Lännessä sitä vastoin jotkut muslimitaustaiset feministit pitävät hijabia voimaantumisen symbolina, jonka avulla voidaan vastustaa muun muassa naisten esineellistämistä.

Al-Sharmani kertoo kyltistä, jota eräät naiset kantoivat Egyptin entisen presidentin Hosni Mubarakin vastaisissa mielenosoituksissa arabikevään aikana vuonna 2011. Tuolloin arabikevät koettiin demokratialiikkeeksi vanhoja diktatuureja vastaan.

– Yhdessä laajalle levinneessä mielenosoituskyltissä oli piirrettynä kolme naista, joista ensimmäisellä oli hijab, toisella kasvohuntu ja kolmannella ei mitään päänsä peitoks. Kyltissä luki: "Älä leimaa minua", Al-Sharmani kertoo.

– Mielestäni tuo viesti on terävä myös Egyptin ulkopuolella. Naisten pakottaminen hijabin käyttämiseen Iranissa on poliittinen teko. Se loukkaa naisten ihmisoikeuksia, jotka tunnustetaan myös islamilaisessa teologiassa niin, että ketään ei pakoteta omaksumaan ainuttakaan uskonnollista uskomusta tai tapaa.

Naisten pakottaminen hijabin käyttämiseen Iranissa on poliittinen teko.

Toisaalta esimerkiksi Ranskassa naisten kielto käyttää hijabia julkisissa viroissa on Al-Sharmanin mielestä yhtä lailla ihmisoikeuksia loukkaavaa.

– Mutta tärkeämpää on mielestäni se, että musliminaisten feminististä aktivismia eri puolilla maailmaa ei voida pelkistää siihen, käyttääkö hijabia vai ei, Al-Sharmani sanoo.

Islamilainen feminismi haastaa uudelleentulkintaan

Mulki Al-Sharmani muistuttaa, että samoin kuin feminismissä yleensä, myös islamilaisessa feminismissä on useita suuntauksia, eikä näitä liikkeitä voida yksinkertaistusten avulla niputtaa yhteen. Yhdistävänä tekijänä on vain se, että feministit ovat muslimeja.

– Islamilainen feminismi on tietoa lisäävä liike, jonka perustana on, että muslimeina pidetään niitä tieteenharjoittajia, jotka uskovat Koraaniin jumalallisena ilmoituksena ja jotka uskovat islamin hengelliseen, eettiseen ja normatiiviseen merkitykseen omassa elämässään, Al-Sharmani kuvailee.

Näiden muslimioppineiden päämäärä on hänen mukaansa kahtalainen.

– Ensiksikin päämääränä on tuottaa tulkintaa koskevaa eli hermeneuttista tietoa, joka jäljittää ja kritisoi islamilaisen tulkintaperinteen eri alueilla patriarkaalisia tulkintoja ja sääntöjä, joilla oikeutetaan sukupuolten epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus, Al-Sharmani sanoo.

– Toiseksi islamilaisen feminismin päämääränä on tuottaa vaihtoehtoisia tulkintatapoja, joiden pohjalta voidaan perustella sukupuolten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta nimenomaan islamilaisena traditiona.

– Se on islamilaista feminismiä. Se on islamilaista, koska sen oppineisuutta ohjaavalla älyllisellä ja teologisella viitekehyksellä on islamilaiset juuret, ja se on feminismiä siksi, että se on keskittynyt sukupuolten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tämä puolestaan yhdistyy laajempaan kysymykseen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja auktoriteetista.

Raamatuntutkimuksen menetelmiä ei sovelleta Koraaniin

Länsimaissa ei ole tutkittu Koraania samanlaisella historialliskriittisellä tutkimusotteella kuin Raamattua. Myöskään teologisessa tiedekunnassa tämä ei ole tavoitteena, mutta Koraanin tutkimuksen yhtymäkohtia eksegetiikkaan eli raamatuntutkimukseen pidetään tilanteen mukaan esillä. Pääpaino on tulkinnassa.

– Luennoilla opiskelijoiden on tietenkin mielekästä keskustella raamatuntutkimuksen metodeista, mutta tulevilla islamilaisen teologian kursseilla Koraania ei kuitenkaan opeteta soveltamalla samoja tutkimusmenetelmiä kuin akateemisessa raamatuntutkimuksessa, Al-Sharmani sanoo.

Myös islamilaisessa feminismissä on useita suuntauksia, eikä näitä liikkeitä voida yksinkertaistusten avulla niputtaa yhteen.

Sitä vastoin Koraania aiotaan opiskella ensisijaisesti sen omista lähtökohdista käsin. Tällöin kysytään, kuinka Koraani koskettaa tämän ajan muslimien elämää.

– Tällöin kurssieni Koraania koskevia kysymyksiä on, mitä Koraani merkitsee nykyajan muslimeille erilaisissa yhteyksissä. Mitä kokemuksia heillä on tekstistä jokapäiväisessä elämässä? Miten he hahmottavat sitä uudella tavalla ja vertailevat tekstin erilaisia tulkintoja ja oikeudellisia näkökulmia?

– Lisäksi kysytään, miten Koraanin tulkinnan auktoriteettia jäsennellään uudestaan, miten eri näkökulmia vertaillaan ja miten tulkintatapaa joissain tapauksissa muutetaan, Al-Sharmani luettelee.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi