Varhaisten myönteisten tunnekokemusten muistelu voi auttaa voimavarojen löytämisessä.
Luterilainen näkökulma kärsimykseen voi auttaa ahdingon kestämisessä, uskoo pappi ja fitnessvalmentaja Jussi Koivisto
Toinen hyvä väline on itsetutkiskelu. Omista muistoista voi löytyä avaimet parempaan vointiin.
Tällaisena aikana on hyvä muistaa myös nauraminen, sanoo Tapiolan seurakunnan pappi ja fitnessvalmentaja Jussi Koivisto, 41. Koivisto antaa neuvon itselleen, sillä hän on saanut etenkin omaan elämäänsä liittyvästä mustasta huumorista voimaa raskaina hetkinä.
Pohtiessaan ihmisen voimavaroja Koivisto tähdentää toistuvasti, että tämä on hänen tapansa ajatella tai että hän on kokenut asian näin. Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla.
Jumala on läsnä kärsimyksen hetkellä
Koronaepidemian alkuvaiheessa Jussi Koivisto on seurannut läheltä monen liikunta-alan yrittäjänä työskentelevän ystävänsä tuskaa. Rajoitusten vuoksi heidän työnsä on vähentynyt merkittävästi. Koivistoa harmittaa heidän puolestaan.
Koivisto on kokenut monta tilannetta, joissa oman elämän päättyminen on ollut lähellä. Pelottavimmat tilanteet ovat kuitenkin olleet toisenlaisia.
– Minulle pelottavimpia ovat olleet sellaiset hetket, joissa vastoinkäymisten tulva on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Koen, että sellaiset hetket vaativat paljon enemmän kuin kuolemanvaara.
Koivisto löytää surusta, tuskasta ja olemassaolon ahdistuksesta myös myönteisiä puolia. Ne lähentävät ihmisiä toisiinsa ja auttavat näkemään, että toisessa on paljon samaa kuin itsessä. Lisäksi kärsimys ja ahdistus muistuttavat siitä, että elämä on kokonaan Jumalan varassa.
Minulle pelottavimpia ovat olleet sellaiset hetket, joissa vastoinkäymisten tulva on tuntunut ylitsepääsemättömältä.
Luterilaisuus tulee Jussi Koiviston mukaan lähelle buddhalaisuutta realistisessa suhtautumisessaan kärsimykseen. Siksi siitä voi olla apua juuri vaikeina aikoina.
– Luterilaisuuden mukaan Jumalan läsnäolo on voimakkaimmillaan intensiivisen kärsimyksen hetkellä. Tässä luterilaisuus eroaa selvästi yleishengellisyydestä. Kun elämältä putoaa pohja, emme putoa tyhjyyteen vaan Jumalan kämmenelle.
Mikä keino toimii juuri minun kohdallani?
Jussi Koivisto toivoo, että jokainen voisi ajatella elämäänsä ainutkertaisena oppimisen ja kehittymisen prosessina. Tärkeää ei ole itsensä vertaaminen toisiin vaan uteliaisuus ja valmius oppia uutta. Koivisto mainitsee erityisesti lapsilta oppimisen.
Kokemus fitnesskilpailijana ja -valmentajana kuuluu siinä, miten Jussi Koivisto puhuu vaikeuksien läpi auttavista välineistä. Tärkeimmäksi avuksi hän nostaa itsetuntemuksen, jonka opetteleminen on elämänmittainen tehtävä.
Erityisesti omien varhaisten tunnekokemusten muistelu voi olla avuksi.
– Kun ihminen tuntee itseään, hän tietää, minkälaiset työkalut toimivat juuri hänen kohdallaan ahdistuksen hetkellä. Itse tavoitan sekä urheilun että syvemmän hengellisyyden ytimestä leikillisyyden ja vahvan myönteisen tunnekokemuksen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolme pappia kertoo, miten he ovat löytäneet tasapainon oman sukupuolisuutensa ja seksuaalisuutensa kanssa
Hyvä elämä HengellisyysKristillisyyden ja seksuaalisuuden suhde toisiinsa on paljon moniulotteisempi, mitä yleinen keskustelu antaa olettaa, sanoo aihetta tutkinut Ella Kallio.
