Petri Poikolaisen tähdittämä elokuva Mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia voitti Venetsian elokuvajuhlien yleisöpalkinnon.
Uteliaana uuteen päivään – MS-taudin sokeuttama näyttelijä Petri Poikolainen on sinut kärsimyksensä kanssa
Poikolaisen unelmaura näyttelijänä tyssäsi aggressiivisesti edenneeseen MS-tautiin kymmenisen vuotta sitten. Raju ja rampauttava sairaus on tuonut kärsimystä, mutta saanut myös aikaan asioita, joista Poikolainen ei edes osannut haaveilla.
Sokea, vaikeavammainen pyörätuolimies – näin Petri Poikolainen määrittelee itsensä. Määritelmä on raa’an realistinen, mutta sisältää kosolti tummanpuhuvaa huumoria. Huumori, uteliaisuus ja positiivinen asenne elämää kohtaan ovat antaneet Poikolaiselle voimaa elää eteenpäin, vaikka sairaus vei unelma-ammatin.
– Ei siitä oikein osaa olla katkera. Näkö on jo pois, joten se ei voi mennä pahemmaksi. Toki voi miettiä, että jos kädet pettävät, niin se vaikuttaa sitten kaikkeen. Mutta mennään päivä kerrallaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Saattaa lähteä sormista tunto tai voi tulla eteen elokuva. Tärkeintä on – kaveriani lainaten – mennä uteliaana uuteen päivään, Poikolainen toteaa.
Ilman sairautta ei todella olisi syntynyt elokuvaa, jossa näyttelijäntyöstä sairauseläkkeelle vuonna 2013 jäänyt Poikolainen palasi ammattiinsa ja näytteli pääroolin. Teemu Nikin ohjaama ja syyskuussa 2021 ensi-iltansa saanut Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia on tähän mennessä palkittu kaksilla elokuvajuhlilla: Venetsiassa yleisöpalkinnolla ja El Gounassa palkinnoilla sekä parhaasta elokuvasta että näyttelijäntyöstä.
– Ei tämmöisestä osannut edes haaveilla. Ei kukaan meistä kahdestatoista, jotka olimme Venetsiassa. Olihan se ihan järkyttävän hienoa, Poikolainen kertoo.
– Hirveästi on tullut palautetta, mutta yksi parhaista on elokuvan leikkaajan kuulema. Mies oli tullut ulos elokuvateatterista ja todennut lippukassalla, että ”Okei! Hänellä oli elämä ennen elokuvaa ja elämä elokuvan jälkeen”. Eli ilmeisesti oli kolahtanut, Poikolainen toteaa.
Kärsimys ja se, miten siihen suhtautuu, on kovin henkilökohtainen asia.
Uteliaisuus on ollut Petrin eteenpäin vievä voima jo pienestä pojasta saakka. Sitä se on edelleen. Toinen häntä auttanut asia on avoimuus.
– Helpotti, kun tulin sairauskaapista ulos. Ilmoitin 2013 Facebookissa, että nyt jäin MS-taudin takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen jälkeen olen ollut avoin tämän sairauden suhteen. Eipä sitä tosin voi salaillakaan, kun on pyörätuoli takapuolen alla, Poikolainen naurahtaa.
Huolimatta omista kokemuksistaan MS-taudin kanssa Poikolainen ei katso olevansa minkäänlainen neuvonantaja kärsimyksen kohtaamisessa. Omalla esimerkillään hän on kuitenkin auttanut monia samankaltaisessa tilanteessa olevia. Kun kivut ovat pahimmillaan, Poikolainen pyrkii keskittämään ajatuksensa johonkin muuhun: kuuntelee vaikka äänikirjaa tai Tiede-lehteä.
– Kärsimys ja se, miten siihen suhtautuu, on niin kovin henkilökohtainen asia. Samoin kipu ja sen kokeminen. Itseäni auttaa positiivinen ajattelu, joten siihen kannustan.
Kärsimyksen ihmistä jalostavaan voimaan Poikolainen ei välttämättä usko.
– Ei kärsimys tee kenestäkään parempaa. Toki on yllättävää, miten monen asian kanssa oppii kuitenkin elämään, kun haluaa.
– Me myös kohtaamme asiat kukin omalla tavallamme. Mutta toivon, että meistä jokaisen olisi mahdollista ymmärtää, että tämä elämä, tämä on kuitenkin ihanaa, Poikolainen huoahtaa.
Näyttelijä Petri Poikolainen on Katri Saarelan ja Outi Laulajaisen vieraana Pääsiäisradion Ihmisyyden lähteillä -sarjassa, kuuntele jakso tästä.
Pääsiäisradion sisällöt löytyvät ilmaiseksi eri podcast-alustoilta (mm. Spotify, Soundcloud, Apple Podcasts), ja sitä voi kuunnella aina myös kaikilla laitteilla sivulta www.kirkkojakaupunki.fi/paasiaisradio.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jussi Vatanen näyttelee Aki Kaurismäen palkitussa uutuuselokuvassa rakastunutta duunaria: ”Tämä rooli oli kuin haave, josta en osannut edes haaveilla”
Hyvä elämäNäyttelijä oppi jo nuorena Sonkajärvellä arvostamaan yhteisöllisyyttä. Myös elokuvan tekeminen on yhteispeliä, joka voi viedä jopa punaiselle matolle Cannesin elokuvajuhlilla.
